Babylonin entinen ja nykyinen maine

Kun Nooan pojanpojanpoika Nimrod alkoi tulla mahtavaksi maan päällä ja asettui ”mahtavaksi metsästäjäksi Jehovaa vastustamaan” (UM), hänen valtakuntansa sai alkunsa Baabelissa, Babylonissa. Juuri Baabelissa ihmiset Jehovaa uhmaten päättivät tehdä kuuluisan nimen itselleen rakentamalla kaupungin ja siihen uskonnollisen tornin. Se oli luopumusta Nooan Jumalan palvonnasta, kapina Jehovan suvereenisuutta vastaan. Mutta heidän rakennusohjelmansa epäonnistui surkeasti. Jehova tuli alas ja sekoitti heidän kielensä. Kun he eivät enää kyenneet keskustelemaan toistensa kanssa, he jakaantuivat kieliryhmien mukaan ja hajaantuivat Baabelista ”yli kaiken maan”. (1. Moos. 10:8–10; 11:1–9) He veivät väärän uskontonsa mukanaan. Siitä tuli väärän uskonnon maailmanmahti, salaperäinen ”Suuri Babylon”.

Maailman uskontojen yhteinen alkuperä on selvästi nähtävissä. Niissä on niin paljon samankaltaisuuksia! Esimerkiksi muinaisessa Babylonissa palvottiin Semiramista ja hänen lastaan Nimrodia aivan samaan tapaan kuin madonnaa ja lasta palvotaan luopiokristikunnassa. Thomas Inman sanoo kirjassaan äitiä ja lasta esittävistä kuvista: ”Sellaiset ryhmät ovat yhtä yleisiä Intiassa kuin Italiassakin, pakanatemppeleissä kuin kristillisissä kirkoissakin. Äiti ja lapsi esiintyy kuvattuna jokaisessa vanhan ajan maassa, joiden taiteesta on jotakin jäljellä.” – Ancient Pagan and Modern Christian Symbolism.

Roomalaiskatolinen kardinaali John Henry Newman kirjoitti teoksessaan Essay on the Development ot Christian doctrine monista sellaisista tavoista ja opeista ja sanoi, että ne ”ovat kaikki pakanallista alkuperää” ja että ne ovat ”pyhitetyt niiden omaksumisella kirkkoon”. Mutta jälkimmäinen toteamus ei ole oikea! Babylonilaisia uskomuksia ja menoja omaksumalla nykyajan katolisuus ja protestantismi sekä juutalaisuus eivät ole tehneet vääriä uskonnollisia tapoja ja oppeja pyhiksi. Ne ovat pikemminkin osoittaneet olevansa ”Suuren Babylonin” tytärjärjestöjä. – Ilm. 17:5.

Nämä ’tytäruskonnot’ ovat olleet huomattavalla tavalla mukana kummallakin puolella ristiretkillä ja muissa historian lahkolaissodissa. Meidän aikamme kaksi maailmansotaa syttyivät niin kutsuttujen ”kristillisten” maiden välillä, vaikka myös šintolaiset ja buddhalaiset olivat niissä kiinteästi mukana. Kummallakin puolella papisto edisti sotakiihkon lietsomista. Sen sijaan että väärän uskonnon maailmanmahti edustaisi ’rakkauden Jumalaa’, se on aina ollut etunenässä vihan lietsojana. Vielä nytkin katolilaiset ja protestantit taistelevat keskenään Pohjois-Irlannissa. Myös Lähi-idässä esiintyvän väkivallan takana on suuressa määrin uskonto.

Mutta erittäin moitittava Suuri Babylon on sen johdosta, mitä kuvaillaan Ilmestyksen 17:6:ssa. Siinä sanotaan: ”Minä näin naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä.” Noilla sanoilla on ollut traaginen täyttymys esimerkiksi ensimmäisen vuosisadan kristittyjen vainoissa, pimeän keskiajan inkvisitiolaitoksissa ja katolisen Hitlerin yrityksissä tukahduttaa väkivalloin Jehovan todistajat nykyaikana! Tuleeko ’rakkauden Jumala’ kostamaan tämän verivelan? Varmasti tulee!