Syvempää näkemystä uutisiin

Vapaiden suhteiden vaarallisuus

● Kanadaan kuuluvan Brittiläisen Kolumbian syöpätautien ehkäisyjärjestön johtaja tri David Boyes on sitä mieltä, että kohdunkaulan syöpä pitäisi luokitella sukupuolitaudiksi. Miksi? Koska se lisääntyy nopeasti seksuaalisesti aktiivisten nuorten naisten keskuudessa. Tämä todistaa sen leviävän sukupuolisuhteissa, hän sanoo. ”Suuressa vaarassa ovat ne, jotka ovat seksuaalisesti aktiivisia hyvin nuoresta lähtien ja joilla on monia partnereita. Jos tyttö tulee seksuaalisesti aktiiviseksi esimerkiksi 15-vuotiaana, hän on yhtä suuressa vaarassa kuin jos hän olisi prostituoitu”, hän selitti. Sanomalehtikirjoituksessa osoitettiin myös, ettei kohdunkaulan syöpä ole niin suuri uhka niille, jotka eivät harrasta vapaita suhteita.

Näin korkea hinta vapaista suhteista puoltaa Raamatun neuvon viisautta, kun se kehottaa harjoittamaan itsehillintää ja ’karttamaan haureutta’! Vaikka tytöt ja naiset joutuvat maksamaan varsinaisen hinnan, Raamattu varoittaa, että myös poikien ja miesten pitäisi ’karttaa haureutta’, jotta ’kukaan ei mene niin pitkälle, että vahingoittaa ja loukkaa toisen oikeuksia’, koska ”Jehova on se, joka vaatii tästä kaikesta rangaistuksen”. – 1. Tess. 4:3–7; Apt. 15:20.

Galilein ”kerettiläisyys”

● Vatikaani on ilmoittanut, että se aikoo käsitellä uudelleen 1600-luvulla eläneelle tähtitieteilijälle Galileo Galileille kerettiläisyydestä langetetun tuomion. Mitä hänen ”kerettiläisyytensä” oli? Hän kannatti Kopernikuksen mielipidettä, jonka mukaan maapallo ei ollutkaan kaikkeuden keskus vaan yhdessä muiden planeettojen kanssa kiersi keskuksena olevaa aurinkoa. Juuri silloin keksityllä kaukoputkella tekemiensä havaintojen perusteella Galilei oli vakuuttunut siitä, että tämä kanta oli oikea. Paavi Paavali V varoitti kuitenkin Galileita ”omaksumasta, opettamasta tai puolustamasta” tätä oppia. Myöhemmin Galilei katsoi velvollisuudekseen julkaista kirjan, jossa hän puolusti Kopernikuksen järjestelmää. Sen jälkeen inkvisitio tuomitsi Galilein kerettiläisyydestä, ja hän peruutti julkisesti kantansa. Hänet pakotettiin viettämään loppuelämänsä kotiarestissa. Nyt, 347 vuotta sen jälkeen, henkilö, joka edustaa Vatikaanin Pyhää uskonopin kongregaatiota, jota nimeä nykyään käytetään entisestä Pyhästä virastosta eli inkvisitiosta, sanoi: ”Galilein tapausta on alettu tutkia uudelleen paavin toivomuksen mukaan.”

Tietosanakirja New Catholic Encyclopedia esitti tapausta koskevasta tutkimuksestaan seuraavan johtopäätöksen: ”Se, miten teologit kohtelivat Galileita, oli valitettava erehdys; ja kuinka tahansa se voitaneenkin selittää, sitä ei voida puolustaa.” Sellainen erehdys olisi voitu välttää, jos paavi olisi pitänyt kiinni Kristuksen noudattamasta periaatteesta pysyä erossa asioista, jotka eivät todellisuudessa kuuluneet hänelle. – Vrt. Luuk. 12:13, 14.

Ansiotyötäkö papeille?

● Kirkkojen toimintakulujen tavattoman lisääntymisen vuoksi eräs anglikaaninen piispa Kanadassa ehdotti, että papit voitaisiin ’panna hankkimaan itselleen ansiotyö asianajajina, sairaanhoitajina tai tehdas- ja rakennustyöntekijöinä ja antamaan aikansa kirkoille viikonloppuisin’. Synodille puhuessaan anglikaaninen piispa David B. Ragg mainitsi, että apostoli Paavali hankki elatuksensa tekemällä telttoja. Torontossa ilmestyvän Star-lehden mukaan hän sanoi, että ”kaikkien pappien on ehkä turvauduttava ’teltantekotyyliseen’ seurakuntapalvelukseen”.

Star-lehden uskonnollisten asioiden toimittaja haastatteli muutamia pappeja ja tiedusteli heidän suhtautumistaan ehdotukseen. Muuan baptistipappi sanoi: ”Apostoli Paavali teki ansiotyökseen telttoja, ja ensimmäisten 300 vuoden ajan varhaiskirkko laajeni epävirallisten lähetystyöntekijöitten toiminnan avulla. Ansiotyön hankkiminen johtaisi papit pois eristäytyneisyydestä parempaan kosketukseen laumojensa kanssa.” Eräs anglikaaninen kirkkoherra huomautti, että se ”saattaisi papin kosketuksiin todellisuuden kanssa”.

Tällaiset tunnustukset vaikuttavat ironisilta sen valossa, että monet pappismiehet ovat vuosikymmenien ajan arvostelleet Jehovan todistajia siitä, ettei heillä ole erillistä, palkattua papistoa. Suurin osa todistajista käy ansiotyössä hankkiakseen elatuksen itselleen ja perheelleen, samalla kun he omistavat viikonloput ja muun käytettävissä olevan ajan evankeliumin julistamiseen lähiympäristössään. Onko se tehokas toimintatapa? Varhaiskristittyjen historia ja nykyajan Jehovan todistajien lisääntyminen todistavat sen olevan.