Lukijain kysymyksiä

● Onko Matteuksen 18:18–20:ssä olevien Jeesuksen sanojen ymmärrettävä tarkoittavan sitä, että maan päällä olevien ihmisten tekemät ratkaisut sitovat taivasta?

Nämä jakeet kuuluvat: ”Totisesti minä sanon teille: mitä te sitonettekin maan päällä, se on oleva sidottua taivaassa, ja mitä te päästänettekin maan päällä, se on oleva päästettyä taivaassa. Totisesti minä sanon teille jälleen: jos kaksi teistä maan päällä sopii jostakin tärkeästä, mitä he pyytäisivät, niin se tulee tapahtumaan heille taivaissa olevan Isäni ansiosta. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”

Kuten (tässä lainattu) Uuden maailman käännös ja muutamat muut käännökset osoittavat, se mikä ’sidotaan’ tai ’päästetään’ maan päällä, on jo ”sidottua” tai ”päästettyä” taivaassa. Tässä käytetyt kreikkalaiset sanat ovat passiivin perfektimuotoja. Aikaluokka viittaa siis siihen, että toiminta on jo päätetty taivaassa ja vain ilmenee siitä, mitä ne myöhemmin maan päällä päättävät, jotka haluavat heijastaa ”ylhäältä tulevaa viisautta”. (Jaak. 3:17, 18) ”Sidottu” viittaa rangaistusta vaativan syyllisyyden toteamiseen; ”päästetty” viittaa syyttömäksi toteamiseen.

Nämä Jeesuksen sanat seuraavat sen jälkeen, kun hän on käsitellyt sitä, miten pitäisi menetellä, jos Jumalan palvelijan on otettava jokin huomattava ”virhe” käsiteltäväksi veljensä kanssa. (Jakeet 15–17) Tämä voisi johtaa syytteeseen, jonka käsittelisi ”seurakunta” siten, että asia tulisi seurakunnan vastuullisten veljien käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Jos syytös osoittautuisi todeksi ja riittävän suureksi eikä asianomainen osoittaisi katumusta, häntä pidettäisiin ”kuin kansojen ihmisenä ja kuin veronkantajana”. Hänet erotettaisiin. Tämä kaikki vaatisi tietysti huolellista harkintaa, ja juuri tällaiseen harkintaan Jeesus viittasi jakeissa 18–20.

Koska Jeesuksen opetuslapset saivat pyhän hengen Jeesuksen välityksellä vuoden 33 helluntaista lähtien, voitiin sanoa, että ”missä kaksi tai kolme on koolla minun [Jeesuksen] nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään”. Kaikkien, jotka kokoontuivat käsittelemään asiaa, täytyi noudattaa valppaasti Jehovan hengen ohjausta. Varsinkin heidän täytyi harkita asioita huolellisesti hänen Sanansa valossa ottaen huomioon myös Jeesuksen ohjeet ja opetukset, jotta he olisivat nähneet, mitä Jehova ajattelisi väitetystä käytöksestä ja mitä pitäisi tehdä, jos todisteet osoittaisivat syytöksen oikeaksi eikä asianomainen katuisi. Asioita puolueettomasti harkitsevat voisivat tietysti todeta syytetyn syyttömäksikin tai todisteita ei ehkä olisi tarpeeksi.

Ensimmäisellä vuosisadalla kristityt havaitsivat Jehovan pyhän hengen vaikuttavan ihmetekojen avulla joissakin tuominta-asioissa, esimerkiksi Ananiaksen ja Safiiran tuomitsemisessa. (Apt. 5:1–11; 1. Kor. 12:4–11) Sen jälkeen kun hengen ihmelahjat lakkasivat apostolien kuollessa, kristityt eivät ole odottaneet taivaasta suoranaisia ihmeen välityksellä saatavia ilmoituksia siitä, miten jokin asia pitäisi ratkaista. (1. Kor. 13:8–13) Meillä on kuitenkin edelleen tieto siitä, mitä Jehovan sana sanoo oikeasta käytöksestä, ja siitä, miten asiat pitäisi ratkaista. Me voimme oikeastaan saada selville, mitä asian suhteen on jo päätetty taivaissa. On myönnettävä, että inhimillisen epätäydellisyyden vuoksi ratkaisuissa joskus tehdään virheitä, mutta tämä vain korostaa entistä enemmän sitä, miten tärkeätä on pitää tiukasti kiinni Jehovan sanassa olevista ohjeista asioita käsiteltäessä, jotta voitaisiin olla varmoja siitä, että tehtävä ratkaisu on jo tehty taivaassa.