Kuinka todellinen Jumala on sinulle?
KUN muuan amerikkalainen rabbi kerran kysyi Einsteinilta: ”Uskotteko Jumalaan?”, hän vastasi: ”Uskon Spinozan Jumalaan, joka ilmaisee itsensä olevaisen järjestyksellisessä sopusointuisuudessa.”
Mutta millainen käsitys tällä 1600-luvun juutalais-alankomaalaisella filosofilla oli Jumalasta? Lyhyesti sanoen tämä: ”Kaikki olevainen on osa Jumalaa, ja Jumala on kaikessa olevaisessa.” Spinoza ajatteli, että ”me aivan kirjaimellisesti elämme ja liikumme ja olemme olemassa Jumalassa”. Mutta kuinka todellinen sellainen Jumala oli Spinozalle ja Einsteinille?
Hän oli Spinozalle ja Einsteinille parhaassa tapauksessa panteistinen jumala. Mikä on panteistinen jumala? Sana ”panteismi” tulee kahdesta juurisanasta, jotka merkitsevät ’kaikkea’ ja ’jumalaa’, ja se määritellään sen tähden ”opiksi, joka samastaa Jumalan kaikkeuden voimiin ja lakeihin”.
Epäilyksettä maailmankaikkeus, ”luonnon kirja”, kertoo paljon Jumalasta. Mutta me tarvitsemme Jumalasta paljon enemmän tietoa kuin voidaan nähdä kaikkeudesta, jotta hän olisi meille todellinen. Me tarvitsemme hänen jumalallista ilmoitustaan, niin kuin luemmekin: ’Kuinka kukaan voi uskoa Jumalaan ensin kuulematta hänestä?’ (Room. 10:14) Rakkaudellisesti, viisaasti ja oikeudenmukaisesti Jumala on antanut meille sellaisen ilmoituksen, Sanansa, Pyhän Raamatun. Se antaa meille tietoa paitsi siitä, että hän on suuri Alkusyy, myös hänen ominaisuuksistaan: hänen rajattomasta voimastaan ja viisaudestaan, täydellisestä vanhurskaudestaan ja oikeudenmukaisuudestaan ja siitä, että hän on rakkauden personoituma. Lisäksi me hänen Sanastaan opimme myös tuntemaan hänen tarkoituksiaan. – 1. Moos. 18:14; 5. Moos. 32:4; Jes. 45:23, 24; Room. 11:33–35; 1. Joh. 4:8.
Onko Hänellä ruumis?
Opettamalla, että Jumala on kaikkialla läsnä, kristikunta on sekoittanut asiat ja tehnyt vaikeammaksi sen, että Jumala olisi todellinen palvojilleen. Kuinka Jumala voisi olla läsnä kaikkialla samaan aikaan? Jumala on henkipersoona, mikä tarkoittaa sitä, että hänellä ei ole aineellista ruumista vaan hengellinen ruumis. Onko hengellä ruumis? On, sillä me luemme: ”Jos on aineellinen ruumis, on myös hengellinen.” (1. Kor. 15:44; Joh. 4:24) Koska Jumala on yksilö, Persoona jolla on henkiruumis, hänellä on olinpaikka, eikä hän siksi voisi olla missään muualla samaan aikaan. Niinpä 1. Kuningasten kirjan 8:43:ssa sanotaan, että taivas on Jumalan ”asuinpaikka”. Myös Heprealaiskirjeen 9:24:ssä sanotaan, että ”Kristus [meni] . . . itse taivaaseen ilmaantuakseen nyt Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme”.
Lisäksi opetuslapsi Stefanus ja apostoli Johannes saivat näyn taivaasta, jossa he näkivät sekä Jumalan että Jeesuksen Kristuksen. Siksi Jehova Jumalan täytyy olla yhtä lailla persoona, yksilö, kuin Jeesus Kristuskin on. (Apt. 7:56; Ilm. 5:1, 9) Niille kristityille, joilla on toivo saada elää lopulta taivaassa, vakuutetaan, että he tulevat näkemään Jumalan ja myös olemaan hänen kaltaisiaan, mikä osoittaa, että Jehova Jumala on todella persoona ja että hänellä on ruumis sekä tietty olinpaikka. – 1. Joh. 3:2.
Saattaa olla, että joitakuita on hämmentänyt se seikka, että Jumala näkee kaiken ja että myös hänen voimansa voidaan tuntea kaikkialla. (2. Aikak. 16:9) Voisimme valaista näitä asioita vertaamalla Jumalaa sähkövoimalaan. Sillä on tietty sijaintipaikka jonkin kadun varrella kaupungissa. Mutta sen tuottamaa sähköä jaetaan koko kaupunkiin ja siitä saadaan valoa ja voimaa. Samoin on Jehova Jumalan laita. Hänellä on olinpaikka korkeimmissa taivaissa, mutta hänen toimiva voimansa, hänen pyhä henkensä, antaa valistusta ja sen voima voidaan tuntea kaikkialla kautta kaikkeuden.
Vaikka Raamattu toistuvasti varoittaakin Jumalan palvojia tekemästä mitään hänen kaltaistaan esinettä ja kumartamasta ja palvomasta sitä, niin se kylläkin käyttää antropomorfismeja: se antaa Jumalalle ihmisen ominaisuuksia. Raamattu puhuu esimerkiksi Jumalan kasvoista, hänen silmistään ja korvistaan, hänen sieraimistaan ja suustaan sekä hänen käsistään ja jaloistaan. (5. Moos. 4:15–20; Ps. 27:8; 1. Piet. 3:12; Ps. 18:16, UM; Jes. 1:20; 5. Moos. 33:27; Jes. 41:2) Tällaisen kuvakielen käyttö ei tietenkään merkitse sitä, että hänen henkiruumiissaan on samanlaiset ruumiinjäsenet kuin ihmisillä. Mutta tällaiset ilmaukset hyödyttävät meitä, koska Jehova Jumala tulee siten todellisemmaksi meille.
Jumalan sana osoittaa, että Jumala on selvästi erotettava persoonallisuus, että hänellä on tunteita, että häntä voidaan miellyttää tai olla miellyttämättä, että hän voi nauraa, että hän voi olla vihainen, että hän on armollinen ja hellä kiintymyksessään. Hän on henkilökohtaisesti kiinnostunut jokaisesta ihmisyksilöstä. Itse asiassa hän rakasti ihmismaailmaa niin paljon, että hän lähetti ainosyntyisen Poikansa maan päälle kuolemaan uhrina, jotta jokainen häneen uskova voisi saada ikuisen elämän. – Ps. 2:4, 12; Joh. 3:16; Hepr. 10:38; Jaak. 5:11; 1. Piet. 5:7.
Miksi pelätä Häntä?
Jos Jumala on meille todellinen, niin juuri hänen ominaisuuksiensa vuoksi me pelkäämme olla miellyttämättä häntä. Raamattu sanoo, että Jehovan ”pelko on viisauden alku” ja että se merkitsee ”pahan vihaamista”. (Ps. 111:10; Sananl. 8:13) Merkitseekö tämä pelkästään Jehovan kunnioittavaa pelkäämistä? Merkitseekö se enemmän kuin sitä, että meillä on tervehenkinen kunnioitus Jumalaa kohtaan? Meillä voi olla kunnioittava pelko niitä kohtaan, jotka Jumala on määrännyt vastuuasemiin, ja meillä voi olla tervehenkinen kunnioitus kaikkia rehellisiä ihmisiä kohtaan. Mutta Jehovan pelko merkitsee paljon enemmän. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Olkoon meillä jatkuvasti ansaitsematon hyvyys, jonka välityksellä voimme otollisesti suorittaa Jumalalle pyhää palvelusta jumalanpelossa ja pelonomaisessa kunnioituksessa. Sillä meidän Jumalamme on myös kuluttava tuli.” Tämän seikan pitäisi totisesti saada meidät varomaan Jumalan paheksunnan kohteeksi joutumista, koska se merkitsisi vaaraa joutua hänen kuluttamakseen! – Hepr. 12:28, 29.
Voisimme valaista jumalanpelkoa seuraavalla tavalla: Pienellä pojalla on syytä pelätä olla miellyttämättä isäänsä. Miksi? Koska hänen isänsä on hyvin todellinen hänelle. Hän voi nähdä isänsä, kuulla hänen äänensä ja hän tietää, että hänen isänsä on voimakkaampi kuin hän, poika. Lisäksi isä täyttää rakkaudellisesti kaikki pojan aineelliset tarpeet – hankkii ravinnon, vaatteet ja suojan sekä täyttää hänen virkistäytymistä koskevat, henkiset ja hengelliset tarpeensa. Siksi pojalla on sekä käytännöllisiä syitä että moraalinen velvoitus totella isäänsä, pitää huoli siitä että miellyttää häntä. Viisas poika huolehtii siitä, ettei hän joudu isänsä paheksunnan kohteeksi, ja mitä täydemmin hän arvostaa kaikkea sitä, mitä hänen isänsä tekee hänen hyväkseen, sitä halukkaammin hän miellyttää isäänsä.
Juuri näin pitäisi olla kaikkien niiden kohdalla, jotka puhuttelevat Jumalaa sanoilla ”meidän Isämme taivaissa”. (Matt. 6:9) Kaikki hyvä tulee häneltä. (Jaak. 1:17) Jos Jumalamme on meille todellinen, niin se juurruttaa meihin terveellisen pelon olla miellyttämättä häntä, kuten voidaan havaita Joosefin, patriarkka Jaakobin pojan, elämässä sattuneesta tapauksesta. Kun Joosef palveli egyptiläisen hovivirkailijan Potifarin huonekunnassa, Potifarin vaimo yritti vietellä kauniin, nuoren Joosefin. Mikä auttoi häntä vastustamaan tätä suurta kiusausta? Se, että Jumala oli todellinen hänelle, niin kuin hänen naiselle esittämänsä sanat osoittavat: ”Kuinka minä . . . tekisin niin suuren pahanteon ja rikkoisin Jumalaa vastaan!” Epäilemättä Jumala oli hyvin todellinen Joosefille. Jos Jumala on meillekin todellinen, niin se auttaa meitä vastustamaan kiusauksia menestyksellisesti. – 1. Moos. 39:9.
Palatkaamme esimerkkiimme: Olettakaamme, että isän täytyisi liiketoimensa vuoksi matkustaa kauas perheensä luota joiksikin ajoiksi. Hän tietenkin silti hankkisi elatuksen perheelleen ja epäilemättä lähettäisi kirjeitä perheensä jäsenille, myös pojalleen. Poika lukisi innokkaana noita kirjeitä, jotka saisivat hänet vakuuttuneeksi siitä, että hänen isänsä olisi edelleen kiinnostunut hänestä. Mutta koska pojan isä on kaukana, hän saattaisi herkästi tulla huolimattomaksi isänsä paheksunnan kohteeksi joutumisen suhteen. Mutta nuo kirjeet muistuttaisivat häntä jatkuvasti velvoituksestaan isäänsä kohtaan, eivätkö muistuttaisikin?
Nykyajan kristityistä voitaisiin tavallaan sanoa, että meidän Isämme on myös kaukana, taivasten taivaissa. Mutta lupauksensa mukaisesti hän huolehtii siitä, että me saamme kaiken tarvitsemamme, ja hän on lähettänyt meille kirjeitä, Raamatun 66 kirjaa. Jos me todella rakastamme taivaissa olevaa Isäämme ja arvostamme kaikkea sitä, mitä hän on tehnyt, tekee parhaillaan ja tulee vielä tekemään hyväksemme, niin me arvostamme erittäin paljon noita henkeytettyjä kirjeitä. Me tutkimme niitä hartaasti ja usein. Eikö näiden henkeytettyjen kirjeiden sitä paitsi pitäisi myös auttaa meitä olemaan varuillamme, ettemme käyttäytyisi väärin emmekä tekisi mitään sellaista, mikä voisi saada Jumalan vihastumaan meihin? Totta tosiaan!
Pankaamme vielä merkille, että me voimme monin muinkin tavoin osoittaa, kuinka todellinen Jumala on meille, esimerkiksi puhumalla hänelle usein rukouksessa ja kertomalla toisille hänen suurenmoisista ominaisuuksistaan. Siten voimme saada Jumalan tulemaan todelliseksi toisille, samalla kun hän tulee entistä todellisemmaksi meille.