Ihmispelko panee kuningas Sidkialle paulan
OSUVASTI Jumalan sana muistuttaa meitä siitä, että ”ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu”. (Sananl. 29:25) Perittyjen heikkouksien vuoksi ihminen on taipuvainen sovittelemaan, kun vaara uhkaa tai kun hänen edessään on jokin epämiellyttävä odote. Niinpä sen pelko, mitä ihmiset saattavat ajatella tai sanoa, voi saada ihmisen karttamaan sen tekemistä, minkä hän tietää olevan oikein.
Esimerkiksi kristitty saattaa tietää, että hänen pitäisi puhua Raamatun totuuksia toisille Jeesusta Kristusta ja hänen varhaisia seuraajiaan jäljitellen, joihin kuului muun muassa apostoli Paavali, joka opetti ”julkisesti ja talosta taloon”. (Luuk. 8:1; Apt. 20:20) Kuitenkin sen pelko, mitä toiset mahtavat ajatella tai sanoa, saa jotkut pidättymään tästä kristillisestä toiminnasta. Voimakas esimerkki siitä, kuinka ihmispelko voi saada ihmisen sovittelemaan omaksi vahingokseen, on Sidkia, kahden sukukunnan muodostaman Juudan valtakunnan viimeinen kuningas.
HAASTE SANANSA PITÄMISEKSI
Sidkia, kuningas Joosian vaimostaan Hamutalista saama poika, oli alun perin nimeltään Mattanja. Kun babylonialaiset ottivat hänen veljenpoikansa kuningas Joojakinin vangiksi, Mattanjasta tehtiin Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin alainen vasallikuningas. Siihen aikaan Nebukadnessar muutti hänen nimensä Sidkiaksi, joka merkitsee ’Jehova on vanhurskaus’. Sidkiaa vaadittiin vannomaan Jehovan nimessä, että hän pysyisi Nebukadnessarille uskollisena. Mutta pitikö hän valalla vahvistamansa lupauksen? – 2. Kun. 24:12, 17, 18; 2. Aikak. 36:13; Jer. 37:1.
Jonkin aikaa Sidkia piti, mutta ajan mittaan hän antoi periksi valta-alueellaan olevien voimakkaitten ruhtinaitten painostukselle, jotka yllyttivät häntä kapinaan babylonialaisia vastaan. Niinpä hän rikkoi lupauksensa, kapinoi Nebukadnessaria vastaan ja etsi apua Egyptiltä. Tämän kapinan tukahduttamiseksi Babylonian kuningas johdatti joukkonsa Jerusalemia vastaan ja piiritti kaupungin Sidkian hallituskauden yhdeksäntenä vuonna. – Jer. 52:3, 4; Hes. 17:15.
Nähtävästi tämän piirityksen alkaessa Sidkia lähetti kysymään profeetta Jeremialta, mitä Jerusalemille tapahtuisi. Jehova antoi Jeremian kautta varoitussanan, jonka mukaan kaikki yritykset kaupungin puolustamiseksi olivat tuomitut epäonnistumaan. Jeremia sanoi, että ainoa pakotie oli piirittävälle armeijalle antautuminen. – Jer. 21:1–10.
Kuningas Sidkialla ja hänen virkamiehillään oli kuitenkin vielä yksi valinnan mahdollisuus, jos he halusivat saada osakseen armoa. Profeettansa Jeremian kautta Jehova esitti seuraavan kehotuksen: ”Tuomitkaa joka aamu oikeat tuomiot ja pelastakaa ryöstetty sortajan kädestä, ettei minun vihani syttyisi kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa, teidän tekojenne pahuuden tähden.” – Jer. 21:12.
Piirityksen aikana Sidkia, hänen ruhtinaansa ja muut Jerusalemin asukkaat yrittivät saada Jehovan suosion tekemällä jotakin Hänen lakinsa noudattamiseksi. Vaikkei ollutkaan riemuvuosi, he tekivät sopimuksen heprealaisten orjiensa, sekä miesten että naisten, vapauttamisesta, ja he todella vapauttivat heidät. Mutta kun Egyptin sotajoukot tulivat Jerusalemin avuksi ja babylonialaiset lopettivat piirityksen taistellakseen Egyptin aiheuttamaa uhkaa vastaan, he muuttivat mielensä. He ottivat orjansa takaisin ja pakottivat heidät jälleen orjuuteen. Mitä kuningas Sidkia teki tämän johdosta?
Kuningas ei yrittänyt estää ruhtinaita ja kansaa rikkomasta sopimustaan heprealaisten orjiensa vapaaksi päästämisestä. Hän tiesi, kuinka väärin he menettelivät, mutta ilmeisesti siksi, että hän pelkäsi olla miellyttämättä näitä huomattavassa asemassa olevia, hän katsoi heidän jumalatonta menettelyään läpi sormiensa. Niinpä tuho oli varmasti kohtaava Jerusalemia, sillä Jehova ei pelastaisi turmeltunutta kansaa. – Jer. 34:8–22; 37:5.
Sen jälkeen kun Jeremia oli vangittu syytettynä väärin kaldealaisten puolelle loikkaamisesta ja kun Jerusalem oli jälleen joutunut piiritykseen, Sidkia lähetti hakemaan Jeremiaa. Vastaukseksi tulevaisuutta koskevaan kuninkaan tiedusteluun Jeremia sanoi: ”Sinut annetaan Baabelin kuninkaan käsiin.” Tässä tilaisuudessa Jeremia pyysi Sidkialta, ettei häntä lähetettäisi takaisin arestiin Joonatanin taloon. Kuningas suostui tähän pyyntöön ja Jeremia pantiin ”vankilan pihaan”. – Jer. 37:11–21.
PELOLLE PERIKSI ANTAMISTA JÄLLEEN
Sidkia tiesi, että Jeremiaa oli kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Mutta kun ruhtinaat myöhemmin syyttivät Jeremiaa kansan taistelutahdon heikentämisestä, Sidkia ei tehnyt mitään profeetan suojelemiseksi. Antaen jälleen periksi ihmispelolle hän luovutti Jeremian ruhtinaitten käsiin ja sanoi: ”Katso, hän on teidän käsissänne. Sillä eihän kuningas voi mitään teitä vastaan.” Ruhtinaat ottivat Jeremian ja heittivät hänet liejuiseen kaivoon kuolemaan. Jeremia säästyi kuolemalta vain siksi, että etiopialainen eunukki Ebed-Melek puuttui rohkeasti asiaan.
Myöhemmin Sidkia tapasi uudelleen Jeremian yksityisesti. Jälleen Jeremia sanoi hänelle, että Jerusalem voi pelastua vain babylonialaisille antautumalla. Mutta Sidkia ei noudattanut Jeremian henkeytettyä neuvoa. Miksi? Koska kuningas pelkäsi, että hänet olisi voitu luovuttaa juutalaisille, jotka olivat jo menneet babylonialaisten puolelle, ja että nämä juutalaiset olisivat saattaneet kiduttaa häntä. Tällaiseen ihmispelkoon viittasi se hänen pyyntönsä, ettei Jeremia paljastaisi heidän keskustelunsa aihetta Juudan ruhtinaille. – Jer. 38:1–28.
Jerusalem joutui babylonialaisille, kuten Jeremia oli ennustanut. Sidkian yhdentenätoista hallitusvuotena vihollisjoukot murtautuivat kaupungin muurien läpi. Pimeän turvin Sidkia ja sotilasosasto lähtivät pakoon, mutta nämä saatiin kiinni Jerikon aroilla. Kun Sidkia vietiin Nebukadnessarin eteen tuomittavaksi, hän sai ensin omin silmin nähdä poikiensa surmaamisen. Sitten hänet sokaistiin ja vietiin vankina Babyloniin. Ihmispelko oli tosiaan koitunut hänelle paulaksi. – Jer. 52:9–11.
Sidkian tapaus valaisee todella voimakkaasti sitä periaatetta, että ihmispelko panee paulan. Mikä vaikuttaa ihmispelon vastaisesti? Usko Jehovaan ja pelko olla miellyttämättä häntä, sillä ”Herran pelossa on vahva varmuus”. (Sananl. 14:26) Myös Jumalan pyhä henki auttaa vastustamaan ihmispelkoa, sillä se ei ole ”pelkuruuden henki, vaan voiman ja rakkauden ja tervemielisyyden henki”. – 2. Tim. 1:7.