Tee elämäsi menestykselliseksi nyt
’KRISTILLISYYSKÖ? Ei, se on aivan liian rajoittavaa minulle. Haluan olla vapaa! Haluan pitää hauskaa!’ Oletko koskaan kuullut ihmisten sanovan tällä tavalla? Sanovatpa he niin tai eivät, monet näyttävät suhtautuvan kristillisyyteen tällä tavalla.
Onko kuitenkaan sellaisen elämä, joka hylkää kristilliset mittapuut, todella vapaata? Tosiasia on, ettei tämä maailma ole todellisuudessa lainkaan ’hauskanpitopaikka’. Puolet siitä kärsii tavattomasta köyhyydestä ja siihen liittyvistä nälkiintymisen, lasten riiston ja poliittisen kapinahengen aiheuttamista vaikeuksista. Vauraammalla osalla on myös ongelmansa. Lisääntyvä riippuvaisuus huumeista, rikollisuuden ja levottomuuden kasvu, tavaksi tullut lasten pahoinpitely ja hämmästyttävän lukuisat teini-ikäisten itsemurhat ovat vain muutamia osoituksia siitä, että ihmiset elävät kautta maailman sellaisten paineiden alaisina, joista monet heistä eivät pysty selviytymään.
Onko kristillisyys sitten todellisuudessa niin kovin rajoittavaa? Merkitseekö kristillisten periaatteiden noudattaminen sitä, että meidän on luovuttava kaikesta nautinnosta ja onnellisuudesta? Ei tosiaankaan. Apostoli Paavali sanoi: ”Jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen.” (1. Tim. 4:8) Jumalinen antaumus eli aitoon kristillisyyteen pyrkiminen auttaa meitä jo nyt viettämään tyydyttävää ja tarkoituksellista elämää.
Kuinka se on mahdollista? Ajattele vain muutamia sellaisia etuja, joita kristityillä on ja jotka eivät ole niiden saatavissa, jotka hylkäävät kristilliset mittapuut.
NEUVOJA JA OPASTUSTA
Neuvo ei tosin ole aina tervetullut. Kuitenkin silmäys lehtien neuvontapalstoihin osoittaa, että monet ihmiset etsivät epätoivoisesti neuvoa. Lisäksi tuhannet psykologit, avioliittoneuvojat ja muut senkaltaiset antavat ammatikseen neuvoja vaikeuksissa oleville asiakkailleen.
Toisaalta jotkut, jotka kipeästi tarvitsevat apua, eivät usein ymmärrä sitä. Esimerkiksi jonkin aikaa sitten eräs nuori mies kokeili ”enkelipölyksi” nimitettyä voimakasta huumetta. Sen vaikutuksen alaisena hän luuli rottien tunkeutuneen hänen ruumiiseensa. Hän joi rotanmyrkkyä ja kuoli. Kun tämä nuori mies päätti kokeilla kyseistä huumetta, hän teki tietämättään ratkaisun, joka merkitsi elämää tai kuolemaa. Jos joku olisi antanut hänelle silloin järkevän neuvon – ja hän olisi hyväksynyt sen – hän saattaisi olla edelleen elossa.
On ironista, että monet teini-ikäiset etsivät neuvoja ja käyttävät paljon aikaa sen ratkaisemiseen, mitä he ryhtyvät opiskelemaan tai minkä ammatin he valitsevat. Mutta sellaisten asioiden suhteen, millaisia ystäviä heillä on, käyttävätkö he huumeita tai miten he suhtautuvat sukupuolimoraaliin, he tekevät ratkaisunsa hyvin huolettomasti. Ja kuitenkin, kuten kokemus osoittaa, sellaisista ratkaisuista voi riippua terveys ja sairaus, elämä ja kuolema.
Kristityllä on käytettävissään vertaansa vailla oleva neuvon lähde, Raamattu, joka auttaa häntä huomaamaan, milloin neuvot ovat tarpeen, ja auttaa häntä tekemään ratkaisuja, jotka voivat tehdä hänen ’nykyisen elämänsä’ menestyksellisemmäksi. Jotkut pitävät sitä vanhanaikaisena, mutta mistä muualta voimme saada niin luotettavia neuvoja? Ihmisneuvonantajat ehdottavat kaikenlaisia teorioita ja mielipiteitä, joista osa lopulta osoittautuu ehdottoman vahingollisiksi. Mutta Raamattu on aina osoittautunut hyväksi. ”Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.” – Sananl. 19:21.
Raamatun neuvo ei koskaan aiheuta vahinkoa sitä noudattavalle. Valaisemme asiaa: Raamattu neuvoo lukijoitaan ’pakenemaan haureutta’. (1. Kor. 6:18) Niinpä ei niiden kahden miljoonan amerikkalaisen joukossa, jotka saivat tippurin moraalittomuuden välityksellä viime vuonna, ollut yhtään uskollista Raamatun neuvoja noudattavaa kristittyä. Samoin ei kukaan, joka noudattaa Raamatun periaatteita, saastuttaisi elimistöään tupakalla eikä siten joutuisi vaaraan kärsiä tarpeettomasti sydänsairauksista tai syövästä. Hän ei olisi myöskään niiden monien joukossa, jotka vuosittain kuolevat siksi, että ajavat autoa huumeitten tai alkoholin vaikutuksen alaisina. – 2. Kor. 7:1.
Raamatun neuvot saattavat olla meidän mieltymystemme vastaisia. Ehkäpä me joskus toivomme sen sanovan jotakin muuta, jotta voisimme olla enemmän ympärillämme olevien ihmisten kaltaisia. Mutta uskollinen kristitty tietää, että ajan mittaan Raamatun neuvon mukaan toimiminen koituu hänen parhaakseen.
Ne, jotka ovat kokeneet maailman ”vapauden”, ovat usein vain mielissään voidessaan luopua siitä. Eräs mies oli ketjupolttaja, juopottelija ja himopelaaja kukkotappeluissa. Lisäksi hän nautti kovasti sukupuolisesti kiihottavasta tanssimisesta. Aikanaan hän tuli kosketukseen Jehovan todistajien seurakunnan kanssa. Vaikka hän käytti täysin määrin tämän maailman tarjoamaa ”vapautta”, hän sanoi, että oli huojennus muuttaa elämänsä ja muovata se uudelleen Raamatun neuvojen mukaiseksi. Kristityn niin sanottu ahdasrajainen elämä on paljon tyydyttävämpää. Monilla muilla on ollut samanlaisia kokemuksia. – Room. 12:2.
Raamattu sanoo: ”Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.” (Sananl. 19:20) Viisas kristitty ei koskaan kadota näkyvistään kadehdittavaa etuaan saada käyttöönsä Jumalan omia neuvoja.
LUOTETTAVAA SEURAA
Josephine oli suosittu koulussa. Hän oli iloinen, hyvä urheilija ja koulujärjestöjen jäsen. Hänet tavallisesti valittiin edustamaan koulua erikoistilaisuuksiin.
Sitten tällä tytöllä oli tilaisuus tutkia Raamattua. Koska hän alkoi mukauttaa elämäänsä Raamatun periaatteisiin, hänen entiset ystävänsä alkoivat karttaa häntä. Se ei kuitenkaan vaivannut häntä, koska hän oli löytänyt erilaisia ystäviä. Hän sanoikin: ”Jehovan todistajat ovat tosi ystäviä, koska he ovat aina valmiita auttamaan, kun tarvitset apua.” Hänen elämänsä oli tosin näyttänyt olevan onnellista jo ennen kuin hän ryhtyi harjoittamaan kristillisyyttä, mutta hän sanoi: ”Vaikka jokainen siihen aikaan hemmotteli minua, en tuntenut sellaista onnellisuutta kuin nyt tunnen.”
Nämä mielipiteenilmaisut korostavat toista etua, josta tosi kristityt nauttivat: luotettava ja hyvä seura. Eräs Raamatun Psalmien kirjoittaja sanoikin: ”Kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!” – Ps. 133:1.
Epäilemättä joillakuilla kristillisen seurakunnan ulkopuolella olevilla on miellyttävä persoonallisuus, mutta seurusteleminen heidän kanssaan ei koskaan vahvista haluamme palvella Jumalaa. Se voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia. Kun eräs nuorukainen selitti, miksi hän käytti huumeita, hän puhui ystäviensä taholta tulevasta voimakkaasta painostuksesta. Hän sanoi: ”Jokainen on pilvessä. Ellet sinä ole, niin olet [ulkopuolinen].” Sellaiselle ihmiselle vertaisten painostus on iso ongelma. He tekevät usein sellaista, mitä he eivät todellisuudessa halua, ennemmin kuin kestävät pilkkaa siksi että ovat erilaisia. Apostoli Paavalin havainto oli oikea: ”Huono seura turmelee hyödylliset tavat.” – 1. Kor. 15:33.
Toisaalta aidot kristityt eivät koskaan yritä väärällä tavalla vaikuttaa lähimmäisiinsä. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Matt. 22:39) He ovat tietoisia siitä, että ”rakkaus ei aikaansaa lähimmäiselle pahaa”. (Room. 13:10) Sen tähden uskollisten kristittyjen seura on aina hyödyllistä.
”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut”, sanoo Raamatun sananlasku. Mutta ”tyhmäin seuratoverin käy pahoin”. (Sananl. 13:20) ”Viisaita” voi löytää kristillisestä seurakunnasta. Näiden Jehova Jumalan uskollisten todistajien yhteydessä oleminen auttaa meitä tekemään ’nykyisen elämämme’ menestyksellisemmäksi.
MIELENRAUHA
Keskiajalla ihmiset rakensivat linnoja turvakseen tai saadakseen mielenrauhan. Nykyään ihmiset yrittävät hankkia suuria pankkitilejä tai korkeampaa koulutusta toivoen niiden johtavan samaan.
Se ei kuitenkaan johda haluttuun tulokseen. On totta, että miljardit köyhät ihmiset kärsivät turvattomuudesta köyhyytensä vuoksi. Mutta ei rikkaillakaan näytä olevan mielenrauhaa. Yhtä todistetta tästä kutsutaan ”tuomiopäivän kuminaksi” Newsweek-lehdessä jonkin aikaa sitten ilmestyneessä kirjoituksessa. Sillä tarkoitetaan Amerikassa kukoistavaa teollisuutta, joka hankkii tavaraa ihmisille, jotka varustautuvat onnettomuuksien varalta, joiden he uskovat varmasti tulevan. Kirjoituksessa sanotaan: ”Jotkut ovat varustautuneet ihmisten aiheuttamia katastrofeja – lamaa, kuolettavaa saastetta, kaupunkimellakoita – vastaan, kun taas toiset ovat varustautuneet sellaisten luonnononnettomuuksien kuin kuivuuden tai tulvan varalta.” Tietysti jokaista tällä tavalla aktiivisesti valmistautuvaa kohti on monia, joilla on sellainen levottomuutta herättävä tunne, että jotakin ikävää tulee tapahtumaan. Jeesushan ennustikin meidän ajastamme: ”Ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata.” (Luuk. 21:26) Sellainen pelko riistää ihmiseltä mielenrauhan.
Tänä inflaation ja kansainvälisesti epävakaiden olosuhteiden aikana raha tuottaa hyvin häälyvän turvallisuudentunteen. Toinen seikka, joka voi riistää meiltä mielenrauhan, on tunne-elämän alalla vallitseva epävarmuus. Se johtaa esimerkiksi särkyneihin koteihin ja teini-ikäisten itsemurhiin. Itsemurha on lueteltu kolmanneksi yleisimmäksi kuolinsyyksi teini-ikäisten keskuudessa, ja itsemurhien tutkijat ovat todenneet usein esiintyväksi syyksi niihin hirvittävän yksinäisyyden. He ikään kuin sanoivat: ”Haluan kuolla, koska kukaan ei rakasta minua.”
Täytyykö kristittyjen kärsiä sellaisista epävarmuuden tunteista ja tunne-elämän häiriöistä? Ei. He palvelevat Jumalaa, joka pitää heistä huolen, ja tämä antaa heille mielenrauhan.
Jehova Jumala huolehtii kansastaan aineellisellakin tavalla. Jeesus neuvoi meitä: ”Älkää . . . koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’ Sillä kaikkia näitä kansat tavoittelevat kiihkeästi. Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” Kristityt, jotka ovat aineellisesti köyhiä, voivat todistaa, ettei tämä ole tyhjä lupaus. Jumala todella huolehtii palvelijoistaan. – Matt. 6:31–33.
Pitävätkö kristityt sitten tarpeellisena yksityiskohtaisten valmistelujen tekemistä jonkin mahdollisen tulevan katastrofin varalta? Eivät. He tietävät, että suuri muutos on pian tulossa, mutta he tietävät myös, miksi se on tulossa, ja he ymmärtävät, että Jehova on luvannut suojella häntä palvelevat. (Ps. 27:5; Jes. 26:20) Jeesus sanoi puhuessaan niistä vaikeista ajoista, joita me elämme: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.” – Luuk. 21:28.
Silloinkin kun kristityllä on tunneperäisiä ongelmia, ehkä jonkun lähiomaisen kuoleman vuoksi tai jostain muusta syystä, hän ei jää vaille apua. Hän on toisten kristittyjen yhteydessä, jotka ’puhuvat lohduttavasti masentuneille sieluille ja tukevat heikkoja’. Lisäksi Jumala, jota hän palvelee, on ’lähellä niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän [Jehova] pelastaa ne, joilla on murtunut mieli’. Sen tähden uskollisen kristityn ei tarvitse koskaan tuntea tuskaisaa yksinäisyyttä, joka ajaa monet itsemurhaan. – 1. Tess. 5:14; Ps. 34:19.
EIKÖ ONGELMIA?
Merkitseekö tämä sitä, että tosi kristityn elämä on helppoa eikä siinä ole ongelmia? Ei tietenkään. Elämä ei ole kenellekään helppoa maan päällä nykyään. Kaikilla on ongelmia. Mutta juuri nämä ongelmat voivat olla rohkaisun lähde kristitylle, kun niihin suhtaudutaan oikein. Hänen on esimerkiksi kohdattava inflaatio, saasteet ja sairaus aivan niin kuin jokaisen muunkin. Mutta tällaiset ongelmat antavat kristitylle tilaisuuden soveltaa Raamatun neuvoja ja nähdä, että ne ovat todella tehokkaita. Ongelmat opettavat häntä luottamaan Jumalan viisauteen ennemmin kuin omaansa. – Ps. 119:105.
Samoin Jehovan kristityn todistajan on taisteltava lihansa syntisiä taipumuksia vastaan ja kartettava houkutuksia väärintekoon tässä maailmassa. (1. Joh. 2:15–17) Siten menettelemällä hän erottuu maailmallisista tovereistaan ja hän joutuu ehkä kestämään pilkkaa. Mutta tämä voi auttaa häntä kasvamaan hengellisesti. Hän voi oppia ’olemaan miehuullinen’, sen sijaan että hän lapsellisesti kulkisi joukon mukana. (1. Kor. 16:13) Ehkä hän jopa joutuu kohtaamaan vainoa siksi, että hän kieltäytyy sovittelemasta siinä, minkä hän tietää olevan oikein. Mutta tämä ei ole vahingollista, sillä se vahvistaa hänen uskoaan ja opettaa häntä luottamaan täysin Jehova Jumalaan. Siten Jumalan sallima vaino kuuluu osana valmennukseen, joka johtaa menestykselliseen ja onnelliseen elämään. – 1. Piet. 1:6, 7; 5:6–11.
Aito kristitty tekee uhrauksia. Hän uhraa aikaa ja ponnisteluja, jotka hän voisi käyttää rentoutumiseen, ja hän käyttää paljon tätä aikaa toisten auttamiseen, jotta he oppisivat tuntemaan Jumalan tarkoituksia. Kristuksen seuraaja voi jopa tehdä taloudellisia uhrauksia palvellakseen Luojaansa täydemmin tai välttääkseen sovittelua. Mutta vilpittömälle kristitylle sellaiset uhraukset ovat ilon lähde. Jeesus itse sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” Lähimmäisemme palveleminen, ja varsinkin Jumalan palveleminen, tyydyttää ihmisten syvimmät vaistot. Jumala loi meidät toimimaan siten. Toisaalta yksinomaan nautintoon tai itsekkäisiin pyrkimyksiin omistettu elämä on lopulta turhauttavaa, ”tuulen tavoittelua”. – Apt. 20:35; Saarn. 12:13; 2:3–11.
Jehovan kristityn todistajan saamat siunaukset ovat siis monet ja todelliset. Ne painavat vaa’assa paljon enemmän kuin ne uhraukset, joita hänen mahdollisesti täytyy tehdä. Jumalan palveleminen todellakin ’sisältää nykyisen elämän lupauksen’. Äläkä unohda, että se sisältää myös ”tulevan elämän lupauksen”. (1. Tim. 4:8) Kuinka epäviisasta olisikaan luopua sellaisista eduista sen epävarman ja hyvin väliaikaisen hyödyn vuoksi, jonka tämän maailman niin kutsuttu vapaus tarjoaa!
[Kuva s. 4]
Terveitten neuvojen etsimistä
[Kuva s. 5]
Rakentavaa seuraa ja toisten hyväksi toimimista