Onnettomuuksia joita Aamos auttaa ymmärtämään paremmin

KUN Balvanossa Italiassa kannettiin maanjäristyksen tuhoamasta kirkosta ulos ruumiita, pappi Salvatore Pagliocchi valitti: ”Kuinka osaan selittää näille ihmisille, että Jumala päätti ottaa heidän omaisensa messun aikana?” – Liverpool Daily Post, 25. 11. 1980.

Oletko pannut merkille, että ihmiset ajattelevat usein Jumalan olevan vastuussa nykyajan onnettomuuksista ja tuhoista? Mutta Raamattu paljastaa, ettei rakkauden Jumala tahallisesti aiheuta monia tulvia, metsäpaloja, maanjäristyksiä ja muita sellaisia onnettomuuksia nykyään. (1. Joh. 4:8) Ne ovat usein maan luonnonvoimien odottamattomia vaikutuksia. Tosin ihmisenkin on kannettava osa vastuusta, sillä hän rakentaa kaupunkeja tulva-alueille tai vuorenrinteille maanjäristyksille alttiilla alueilla.

Mutta onnettomuuksia, myös maanjäristyksiä, joissa olisi paljon kuolonuhreja, on ennustettu Raamatussa tapahtuvan meidän aikanamme. Vaikkei Jumala itse aiheutakaan niitä, hän näki ennalta niiden tulemisen. Aamoksen pieni kirja Raamatussa auttaa meitä ymmärtämään paremmin Jumalan kykyä nähdä ennalta onnettomuuksien tulevan ja tarjoaa meille ajankohtaisia varoituksia, jotka meidän tulisi ottaa huomioon.

Aamos oli heprealainen ja asui Tekoassa, pienessä kaupungissa joka sijaitsi noin 15 kilometriä etelään Jerusalemista. Saattoi näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että hänestä olisi tullut profeetta ja tuomiosanoman julistaja. Miksi?

Jotkut miehet voivat väittää, että heidän isänsä oli ollut profeetta tai että he olivat olleet sellaisen joukon yhteydessä, joka tunnettiin ”profeettojen poikina”. (2. Kun. 2:3; 4:1; UM) Aamos ei voinut esittää tällaista. Kun eräs vaikutusvaltainen pappi pohjoisessa valtakunnassa uhmasi Aamosta, tämä vastasi:

”En minä ole profeetta enkä profeetanoppilas [profeetan poika, UM], vaan minä olen paimen ja metsäviikunapuiden viljelijä [sykomoripuiden viikunoiden lävistäjä, UM]. Ja Herra otti minut laumojeni äärestä, ja Herra sanoi minulle: ’Mene ja ennusta minun kansaani Israelia vastaan’.” – Aam. 7:14, 15.

Aamos ei siis ollut varakas karjan- tai maanomistaja. Hän oli pelkkä työntekijä, joka paimensi laitumilla olevia lampaita Juudeassa ja suoritti kausiluonteista työtä lävistäessään huonompilaatuisia viikunoita, jotta ne olisivat tulleet makeammiksi. Mutta jos Aamoksen elinolot eivät olleetkaan vaikuttavat, niin hänen sanomansa, jonka hän esitti Jumalan hengen ohjauksessa, totisesti oli vaikuttava.

Hän profetoi jolloinkin vuosien 829 ja 803 eaa. välillä, aikana jolloin Jerobeam II hallitsi Israelin pohjoisessa valtakunnassa ja Ussia oli kuninkaana eteläisessä Juudan valtakunnassa. Aamos sanoi, että hän sai näyn ”kaksi vuotta ennen maanjäristystä”. (Aam. 1:1) Historioitsija Josephus sanoo, että silloin kun Ussia jumalattomasti yritti uhrata suitsutusta Jehovan temppelin pyhässä, tapahtui maanjäristys. Mutta näyttää siltä, että Aamoksen mainitsema maanjäristys tapahtui aikaisemmin Ussian hallituskaudella ja että se oli niin ankara, että Sakarjakin mainitsi sen. – 2. Aikak. 26:16–27:1; Sak. 14:5.

Aamos tuli profeetaksi aikana, jolloin tilanne saattoi näyttää vakiintuneelta ja hyvältä. Jumalan tuen avulla Ussia koki etelässä sotilaallista menestystä. Myös pohjoisessa valtakunnassa näytti olevan turvallista. Jerobeam oli palauttanut Israelin rajat entiseen laajuuteensa, eikä Assyrian sotakoneisto, joka oli hyökännyt Syyriaan, näyttänyt vielä uhkaavan Israelia. – 2. Kun. 14:23–28.

TURMELUS JA ONNETTOMUUDEN LÄHEISYYS

Kaikki ei kuitenkaan ollut niin mukavaa ja lupaavaa kuin miltä näytti. Israelia odotti onnettomuus, varsinkin assyrialaisten taholta. Jehova Jumala valitsi Aamoksen ja lähetti hänet Juudean erämaasta Israelin pohjoiseen valtakuntaan julistamaan tuomiosanomaa.

Kun luet Aamoksen lyhyen kirjan, voit havaita joitakin tietoja Israelissa vallinneista olosuhteista, jotka saivat Jehovan lähettämään Aamoksen. Tilanteen voisi kuvailla lyhyesti sanoilla vauraus ja irstaus.

Monien israelilaisten huoleton ulkonainen vauraus enteili heille tuomiota. Rikkaat vetelehtivät ylellisyydessä. Heillä oli kesäasuntoja ja talviasuntoja, joista toiset oli rakennettu kalliista hakatuista kivistä. Arkeologiset löydöt ovat vahvistaneet oikeiksi Aamoksen maininnat siitä, että rikkailla oli norsunluisia upotuksia tai koristeita sohvissaan. He eivät juoneet hienoa viiniä pikareittain vaan maljoittain ja nautinnonhaluisina hemmottelivat itseään parhailla öljyillä ja ruoilla. – Aam. 3:12, 15; 5:11; 6:4, 6.

Miten nämä varakkaat israelilaiset saivat ja säilyttivät rikkautensa? Vääryydellä, sorrolla ja ilkeillä menettelytavoilla. He itsekkäästi pettivät köyhiä, antoivat vajaan mitan myydessään viljaa (joka oli huonolaatuista tai akanoita) ja käyttivät vääriä punnuksia. He eivät epäröineet myydä köyhiä orjuuteen vähäisistä veloista; eivätkä he palauttaneet köyhille heidän tarvitsemiaan vaatteita, jotka oli annettu pantiksi. – Aam. 2:6, 8; 8:4–6.

Tällainen turmelus oli vain osa heidän Jumalan tietä kohtaan tuntemastaan halveksunnasta. Siihen liittyi paljon muutakin. Halveksunnasta Jehovaa kohtaan sekä isä että poika olivat sukupuolisuhteissa saman naisen kanssa. Nasiirien pidättymisen viinistä on varmaan täytynyt tuntua rikkaitten aistillisten, ylellisten tapojen nuhtelulta, minkä vuoksi nämä yrittivät saada nasiirit rikkomaan nuhteettomuutensa. Siksi puhdas Jumala vihasi rikkaitten ulkokultaisia kymmenyksiä, uhreja ja muotomenoja. – Aam. 2:7, 11, 12; 4:4, 5; 5:21.

Jumala reagoi Israelin moraaliseen ja uskonnolliseen rappiotilaan lähettämällä Aamoksen sanoman lähestyvästä onnettomuudesta. Mutta Aamoksella oli myös lohdutuksen ja toivon sanoja.

ONNETTOMUUTTA ENNUSTAVA AAMOKSEN SANOMA

Kirja esittää aluksi tuomioita ympärillä olevia kansoja vastaan. Damaskos (Syyriassa), Gaza (Filisteassa), Tyros, Edom, Ammon ja Mooab ovat kohdelleet huonosti Jumalan kansaa, joskus jopa sellaisilla tavoilla, jotka rikkovat ihmisen normaalia omaatuntoa. Ennakkoesitykseen tuomiosta sisältyy myös Juuda. Mikä on ydinajatus? Jos kaikki nämä ympärillä olevat kansat saavat tuomion, niin kuinka Israel, jonka syyllisyys lisääntyy Jumalan menneen huolenpidon halveksimisesta, voisi toivoa välttävänsä sen? – Aam. 1:1–2:16.

Jokaisella seurauksella on syynsä, ja Aamoksen profetoimisen syynä on Jehova; Aamos ei olisi uskaltanut olla profetoimatta. (Aam. 3:1–8) Vaikkei Aamos mainitsekaan Assyriaa, hän vakuuttaa israelilaisille, että heidän nautinnonhaluista kansaansa vastaan nousee vihollinen. (Aam. 3:9–15) Israel ei noudattanut Jumalan aikaisemmin antamaa ojennusta. Siksi Aamos varoittaa: ”Valmistaudu . . . kohtaamaan Jumalaasi.” Niin, heidän täytyy tunnustaa erehdyksensä ja muuttua. Jos he eivät muutu, Luoja pitää huolen onnettomuuden tulemisesta. – Aam. 4:1–13.

Mutta israelilaiset eivät noudata ystävällisiä pyyntöjä ’etsiä Herraa, jotta saisivat elää’. He eivät ’vihaa pahaa ja rakasta hyvää’. Siksi pelottava ”Herran päivä” on varmasti tuleva. Jumala ennustaa Aamoksen kautta, että he joutuvat pakkosiirtolaisuuteen. Niin kävikin, sillä assyrialaiset valloittivat heidät myöhemmin ja veivät heidät vankeina pois. (2. Kun. 17:1–6) Israel ei välittänyt Aamoksen nuhtelusta, ja sen täytyi siksi kokea hänen ennustamansa perinpohjainen tuho. – Aam. 5:1–6:14.

Aamos osoittaa kuvausten avulla, että Israelin loppu lähestyy. Hävitys voi olla verrattavissa heinäsirkkaparven ahmintaan tai vedenkin kuluttavan tulen tuhoihin. Näissä kahdessa tapauksessa Aamos puhui Israelin puolesta. Mutta seuraava näky on lopullinen. Niin kuin rakentaja voisi tarkistaa muurin suoruuden luotilangalla, niin Jumalakin päättelee, ettei Israel ole enää suora vaan ansaitsee tuhon. Amasja, vasikanpalvonnan pappi, syyttää Aamosta maanpetoksesta ja käskee hänet takaisin Juudaan. Mutta Aamos pysyy lujana ja ennustaa tuomion jopa Amasjalle ja hänen perheelleen. – Aam. 7:1–17.

Hedelmä kootaan kasvukauden lopussa; samoin Israelin loppu on lähellä. Jehova vannoo itsensä kautta, että hän on kutsuva sen tilille. Kun tuomio pannaan täytäntöön, israelilaiset etsivät jotakin sanaa taivaassa olevalta Jumalalta, mutta se on oleva liian myöhäistä. Kukaan ei pelastu edes Karmelin luoliin kätkeytymällä. – Aam. 8:1–9:7.

Jumala järkyttää maan, ikään kuin Israel ei olisikaan hänelle antautunut kansa. Mutta toivo ei ole kokonaan mennyttä! Vaikka syntiset, jotka sanovat: ”Ei kohtaa meitä onnettomuus”, kohtaisivatkin loppunsa, niin jotkut Jaakobin jälkeläisistä säilyisivät. Ja he säilyivätkin. Israeliin ja Juudaan kuuluvia palasi vankeudesta vuonna 537 eaa. – Aam. 9:8–10, 13–15.

Suuremmaksi lohdutukseksi Aamos ennustaa ’Daavidin majan’ uudelleen rakentamisen. Vuonna 49 opetuslapsi Jaakob lainasi tämän osan Aamoksen profetiasta. Siihen mennessä oli ollut Daavidin sukuhaaraan kuuluva tuleva voideltu kuningas Jeesus Kristus. Kristittyjen opetuslasten, sekä juutalaisten että pakanoitten, kokoaminen Jeesuksen hallitsijatovereiksi oli Aamoksen 9:11, 12:ssa olevien sanojen suurenmoinen täyttymys. – Apt. 15:13–18.

ONNETTOMUUKSIA MEIDÄN AIKANAMME

Niin kuin Aamos kykeni ennustamaan, mitä oli tuleva Israelille, Jeesus Kristus kykeni ennustamaan meidän aikamme kansainväliset kehitysvaiheet. Vaikkei rakkaudellinen Jumala Jehova eikä hänen Poikansa aiheutakaan sellaisia onnettomuuksia, niin ensimmäisestä maailmansodasta lähtien esiintyneet sodat, nälänhädät ja maanjäristykset täyttävät ”asiainjärjestelmän päättymistä” koskevan Jeesuksen profetian. (Matt. 24:3–12) Napolin lähellä Italiassa marraskuussa 1980 sattuneen maanjäristyksen jälkeen Robert I. Tilling, Yhdysvaltain geologisen tutkimuslaitoksen geokemian ja geofysiikan osaston päällikkö, sanoi: ”On joitakin osoituksia siitä, että sekä tulivuorenpurkaukset että maanjäristykset lisääntyvät koko maailmassa.”

Meillä on totisesti syytä noudattaa Jeesuksen varoitusta valppaana olemisesta eikä uppoutua ylelliseen elämäntapaan, niin kuin israelilaiset Aamoksen aikana. Todisteet osoittavat, että nykyisen pahan asiainjärjestelmän ”loppu” on tuleva pian. Meidän pitäisi siis ’pysyä valveilla’. – Matt. 24:14, 36–44; Aam. 5:14.