Onko Raamattu ennustanut nykyisen valtataistelun?

VALTAPOLITIIKKAA on esiintynyt maailman näyttämöllä tuhansia vuosia. Se näytti väistyvän taka-alalle 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla, jolloin ”uusi ilmapiiri” kansainvälisissä suhteissa (josta käytettiin nimeä liennytys, détente) sai jotkut uskomaan, että idän ja lännen välinen perusristiriita oli häviämässä. Viimeaikaiset tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet, ettei valtataistelu ole menneisyyden asia.

Amerikkalaisten itseluottamus sai kovan kolauksen Iranin panttivankikiistassa, ja se aiheutti isänmaallisuuden nousun Yhdysvalloissa. Sitten valittiin Ronald Reagan Yhdysvaltain uudeksi presidentiksi. Yksi hänen ohjelmansa pääkohdista on ollut vastapainon saaminen Neuvostoliiton nopealle sotilaalliselle kehitykselle. Jo ennen Yhdysvaltain presidentin vaaleja neuvostojohtaja Leonid Brežnev reagoi painokkaasti: ”On täysin epäilyksetöntä, ettei Yhdysvallat tule koskaan saavuttamaan sotilaallista ylivoimaa.”

Heti kun Reagan oli valittu presidentiksi, hän antoi kovan vastaiskun vakuuttamalla, että liennytys oli ollut ”yksisuuntainen katu”, jota Neuvostoliitto oli käyttänyt ”omien päämääriensä saavuttamiseen”. Hän mainitsi, että neuvostojohtajat pyrkivät edelleen ”maailmanvallankumoukseen”, ja hänen kerrotaan sanoneen, että ”he tunnustavat vain sellaisen moraalin, joka edistää heidän asiaansa, millä hän tarkoitti sitä, että he pidättävät itselleen oikeuden suorittaa minkä tahansa rikoksen, valehdella tai pettää tavoitteensa saavuttamiseksi”. Moskova antoi takaisin sanomalla presidentti Reaganin hyökkäystä ”arvottomaksi manööveriksi”. Ranskassa ilmestyvä Le Monde sanoi, että tässä sanaharkassa oli ”kylmän sodan” sävy.

EI KESKEYTYSTÄ KILPAVARUSTELUSSA

Kansainvälisen strategiantutkimuslaitoksen mukaan Neuvostoliitto käytti 1970-luvun loppupuolella 11–14 prosenttia bruttokansantuotteestaan sotilasmenoihin, kun taas Yhdysvallat käytti viisi prosenttia. Siten Neuvostoliitto on Yhdysvaltoja edellä asevarustelussa. Sillä on enemmän mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia (mutta ei enemmän taistelukärkiä), sukellusveneistä laukaistavia ballistisia ohjuksia, ydin- ja dieselkäyttöisiä sukellusveneitä, suuria pinta-aluksia (mutta ei lentokoneiden tai helikoptereiden emälaivoja), sotakoneita ja panssarivaunuja. Lisäksi joulukuulta 1980 olevan tiedon mukaan Neuvostoliiton asevoimissa oli 3 658 000 miestä ja naista, kun taas Yhdysvaltain asevoimissa oli 2 050 000.

Reaganin uusi hallitus aikoo korjata tämän tilanteen. Ensimmäisessä Amerikan armeijalle esittämässään sanomassa puolustusministeri Caspar Weinberger mainitsi, että hänen tehtävänsä oli ”aseistaa Amerikka uudelleen”. Neuvostoliiton on arvioitu käyttävän nykyisin 740 miljardia markkaa vuodessa sotavoimiinsa, kun sen sijaan Yhdysvallat suunnittelee kohottavansa sotilasbudjettinsa 710 miljardiin markkaan tänä vuonna ja lisäävänsä sitä vuosittain, kunnes se nousisi 1 125 miljardiin markkaan vuonna 1984.

Kun otamme huomioon Brežnevin lausunnon, ettei ”Yhdysvallat tule koskaan saavuttamaan sotilaallista ylivoimaa”, niin näyttää ilmeiseltä, että myös Neuvostoliitto joutuu lisäämään sotilasmenojaan. Sitä paitsi näiden kahden supervallan liittolaisten (esimerkiksi Pohjois-Atlantin sopimusliiton [NATO:n] ja Varsovan liiton jäsenmaiden) odotetaan ilmeisesti noudattavan esimerkkiä. Kilpavarustelu on siis selvästi edelleen käynnissä – kosto tähtäimessä!

MAAILMANVALTOJEN MARSSI

Kummallakin osapuolella nykyisessä valtataistelussa on jo niin paljon aseita, että niillä voitaisiin tuhota koko ihmissuku moneen kertaan, mukaan luettuina miehet ja naiset, jotka ovat antautuneet Kaikkivaltiaalle Jumalalle, Jehovalle. Ei ole siksi yllättävää, että Jumalan sana Raamattu puhuu nykyisestä tilanteesta. Ja mikä vielä parempaa, se osoittaa sen lopputuloksen.

Raamatussa oleva Danielin kirja (luvut 2 ja 7) kuvailee erittäin suuren kuvapatsaan eri osien ja myös neljän pedon vertauskuvaamien maailmanvaltojen sarjan. Ne edustavat Babylonian, Meedo-Persian, Kreikan ja Rooman maailmanvaltoja viimeksi mainitun laajentuessa Angloamerikkalaiseksi maailmanvallaksi.a

Yhdennessätoista luvussa Danielin profetia kuvailee kahden vertauskuvallisen ”kuninkaan” välisen taistelun maailmanvallasta. Taistelun osapuolet ovat ”Pohjan kuningas” ja ”Etelän kuningas”, ja tämä taistelu maailmanherruudesta huipentuu ”lopun ajalla”. (Jae 40) Keitä nämä ”kuninkaat” vertauskuvaavat? Mikä on oleva lopputulos heidän kilpailustaan? Näitä kysymyksiä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviitteet]