Ennustaako Raamattu maapallon lopun?
MAAILMAN LOPPU – kaksi sanaa, jotka ovat saattaneet monet kauhun valtaan ihmiskunnan historian vuosisatojen aikana. Niiden vaikutus on heikentynyt nykyään, koska uskonnollisuus vähenee jatkuvasti. Mutta eivät ainoastaan uskonnot esitä ennustuksia maailmantuhosta. Inhimillisen tiedon eri haaroihin perehtyneet tiedemiehet varoittavat ihmiskuntaa uhkaavasta onnettomuudesta.
Tieteellisiä pelonaiheita
Tähtitieteilijät ovat esittäneet ainakin neljä seikkaa, jotka uhkaavat elämän jatkumista maan päällä. Otsikon ”Neljä maapalloa uhkaavaa kosmista onnettomuutta” alla ranskalainen tiedelehti Science et Vie luetteli maailmaa uhkaavina tapahtumina supernovan räjähtämisen, jättiläismäisen kaasupilven purkautumisen auringosta, jättiläismäisen meteoriitin osumisen Maahan ja koko aurinkokunnan joutumisen avaruuspölypilveen, joka imisi auringon lämpöä niin paljon, että maapallo jäätyisi.
Samaan aikaan ekologit varoittavat yhä useammin epäterveellisten ja jopa ihmisille ja eläimille hengenvaarallisten keinotekoisten aineiden käyttämisestä ja väärinkäytöstä johtuvan saastumisen aiheuttamista vaaroista. Niin, saaste myrkyttää hengitysilmamme, maan ja sen tuottaman ravinnon ja meret sekä kalat, joita me syömme. Epäviisas ja itsekäs metsien hävittäminen on saanut aikaan sekä tuhoisia tulvia että ihmisten tekemiä autiomaita.
Mikään näistä luontoa uhkaavista vaaroista ei epäilemättä riittäisi yksistään hävittämään elämää maan päältä. Mutta yhdessä ne ovat pelottava vaara. Pariisissa ilmestyvälle L’Express-sanomalehdelle antamassaan haastattelussa Maailman ympäristökonferenssin entinen pääsihteeri Maurice Strong mainitsi hiljattain: ”On pakko todeta, että jos ihmiskunta suhtautuu jatkuvasti näin ylimielisesti luontoon, niin se lopulta häviää.”
Mutta välittömin maan päällä olevaa elämää uhkaava vaara, jota on sanottu ”viimeiseksi verilöylyksi” ja jota on nimitetty väärin ”Harmagedoniksi”, on totaalisen ydinsodan todellinen mahdollisuus. Maailman militarististen maiden varastoimien ydinaseiden räjähdysvoima vastaa useita tonneja TNT:tä (trinitrotolueenia) jokaista maan päällä olevaa miestä, naista ja lasta kohden. Ei ole mikään ihme, että ydinsodan uhkasta puhuttaessa viitataan usein maailman loppuun!
Mitä kirkot opettavat?
Satojen miljoonien katolilaisten ja monien protestanttien mieleen sellaiset ilmaukset kuin ”tuomiopäivä” tai ”maailman loppu” tuovat näkymiä lopullisesta tilinteosta ja maapallon tuhosta. Otsikon ”Maailman loppu” alla arvovaltainen katolinen teologian sanakirja sanoo: ”Katolinen kirkko uskoo ja opettaa, että nykyinen maailma ei pysy ikuisesti sellaisena kuin Jumala teki sen ja sellaisena kuin se nykyään on. Kaikki näkyvät luomukset, jotka Jumala on tehnyt kautta aikojen . . . lakkaavat olemasta ja muutetaan uusiksi luomuksiksi.” – Dictionnaire de Théologie Catholique.
Kristikunnan kirkot opettavat, että ihmisen lopullinen kohtalo on joko ikuinen onni taivaassa tai ikuinen rangaistus ”helvetissä”. Niiden mukaan maapallo ei liity pysyvästi Jumalan tarkoitukseen. Katoliset ja protestanttiset teologit tietävät kuitenkin aivan hyvin, että Raamattu puhuu Jumalan valtakunnan tulemisesta Jumalan tahdon tekemiseksi ”myös maan päällä niin kuin taivaassa”. (Matteus 6:10) He tietävät, että tämä on yksi niistä tärkeistä asioista, joita kristittyjen tulee rukoilla. Raamatun lupaus ”uudesta maasta”, jossa vanhurskaus asuu, on heille myös hyvin tuttu. (2. Pietari 3:13; Ilmestys 21:1–4) Mutta katolisen ja protestanttisen teologian selitykset näihin ja moniin muihin raamatunkohtiin, jotka käsittelevät maapallon liittymistä Jumalan tarkoitukseen, ovat epäselviä ja jopa vältteleviä.
Toisaalta lähetettyään kaikki hyvät taivaaseen ja pahat ”helvettiin” monet kristikunnan teologit lainaavat nopeasti sellaisia raamatunkohtia kuin ”taivas ja maa tulevat katoamaan” (Matteus 24:35) ’todistaakseen’, että maapallo tuhoutuu. He ovat vain onnellisia päästessään eroon maapallosta, jolle heidän teologiassaan ei ole sijaa. He selittävät muitta mutkitta sen, mitä eräät raamatunkäännökset kutsuvat ”maailman lopuksi”, tarkoittavan maapallon loppua. – Matteus 24:3, Kirkkoraamattu.
Raamatullinen näkemys
Mitä Raamattu sitten tarkoittaa ”maailman lopulla”? Tulisi ensiksikin panna merkille, että saman ilmauksen, jonka jotkin käännökset kääntävät ”maailman lopuksi”, toiset kääntävät ”aikakauden päättymiseksi” (Revised Standard Version, sekä protestanttiset että katoliset laitokset), ”aikakauden täyttymiseksi” (Marshall, The Interlinear Greek-English New Testament) tai ”asiainjärjestelmän päättymiseksi” (Uuden maailman käännös). Sanat ”päättyminen” tai ”täyttyminen” ovat tarkempia käännöksiä kreikkalaisesta sanasta syntéleia erotukseksi sanasta telos (loppu eli täydellinen loppu; vrt. Matteus 24:6, 14). Samoin sanat ”aikakausi” ja ”asiainjärjestelmä” ovat täsmällisempiä käännöksiä sanasta aión erotukseksi sanasta kosmos, joka tarkoittaa tavallisesti ihmismaailmaa.
On kiinnostavaa, ettei sanaa kosmos esiinny niissä raamatunkohdissa, joissa on sanoja, jotka joskus käännetään väärin ”maailman lopuksi”. Tämä ilmaus ei siis merkitse ihmiskunnan loppua. Se viittaa pahan asiainjärjestelmän päättymiseen, sellaisen aikakauden (aión) päättymiseen, jolle ”jumalattomien ihmisten” pahat teot ovat ominaisia. – Vrt. 2. Pietari 3:7.
Raamattu ei suinkaan ennusta maapallon loppua, vaan se lupaa kauniille planeetallemme loistavan tulevaisuuden. Mutta nykyinen paha järjestelmä täytyy ensin pyyhkäistä pois maan päältä. Tämän järjestelmän loppua on siksi aihetta toivoa, kuten seuraava kirjoitus osoittaa.