Onko nimi todella tärkeä?

TÄMÄN kysymyksen monet herättävät, kun keskustellaan Jumalan nimestä. ”Jumala on Jumala”, he sanovat. ”Miksi me siis tarvitsisimme nimeä?”

The Illustrated Bible Dictionary (kustantanut Tyndale House Publishers, 1980) mainitsee seuraavaa nimen merkityksestä raamatullisina aikoina: ”VT:ssä [Vanhassa testamentissa] esiintyvän sanan ’nimi’ tutkiminen paljastaa, mitä kaikkea se merkitsee heprean kielessä. Nimi ei ole pelkkä leima, vaan se ilmaisee paljon kantajansa todellisesta persoonallisuudesta. Se saattaa johtua hänen syntymähetkellään vallinneista olosuhteista (1Mo 5:29) tai kuvastaa hänen luonnettaan (1Mo 27:36), ja kun joku liittää ’nimensä’ johonkin esineeseen tai asiaan tai toiseen ihmiseen, niin tämä tulee hänen vaikutusvaltansa ja suojeluksensa alaisuuteen.”

Sitten sama sanakirja sanoo Jumalan nimestä: ”Jahve, päinvastoin kuin Elohim [Jumala], on siksi erisnimi, Persoonan nimi, vaikka tuo Persoona onkin jumalallinen. Sellaisena sillä on oma ideologinen taustansa; se esittää Jumalan Persoonana ja saattaa hänet siten yhteyteen toisten persoonien, ihmisten, kanssa . . . ja hän puhuu patriarkoille kuin ystävä ystävälle.”

Jumalaa voidaan lähestyä ja häneen voidaan saada henkilökohtainen suhde ainoastaan tuntemalla hänen nimensä, Jahve eli Jehova, ja oppimalla käyttämään tuota nimeä kunnioittavasti hänen palvonnassaan. (Johannes 17:26) Näin toimivat ihmiset tulevat todella ”hänen vaikutusvaltansa ja suojeluksensa alaisuuteen”, sillä Jehova itse sanoi: ”Minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” – Psalmit 91:14.