Lukijain kysymyksiä

◼ Miksi Jumala käski Mooseksen pyytää faraolta lupaa ”mennä kolmen päivän matka erämaahan”, kun hän oli päättänyt, että israelilaiset lähtisivät Egyptistä pysyvästi?

Jumala sanoi palavasta pensaasta, että hän käyttäisi Moosesta vapauttamaan israelilaiset Egyptistä ja johtamaan heidät maidon ja hunajan maahan. Jumala käski Mooseksen ilmoittaa faraolle: ”Herra, hebrealaisten Jumala, on kohdannut meitä. Anna siis meidän mennä kolmen päivän matka erämaahan uhraamaan Herralle, Jumalallemme.” – 2. Mooseksen kirja 3:18.

Koska Jumala oli juuri sanonut Moosekselle, että israelilaiset menisivät Luvattuun maahan, niin saattaisi näyttää siltä, ettei hän esittänyt faraolle kaikkia tosiasioita. Mutta kun tarkastellaan tilanteen kehittymistä, niin on ilmeistä, että Jumalan asioidenkäsittelytapa oli rehti ja hänen tarkoituksensa mukainen.

Israelilaiset olivat olleet Egyptissä yli 200 vuotta, ja heitä kohdeltiin orjakansana. Kuitenkin Jumala Aabrahamille antamansa muuttumattoman lupauksen mukaisesti oli tekevä Israelista suuren kansan. Kansa asuisi vapaana maassa, jonka Jumala oli ilmaissut Aabrahamille, Kanaanin maassa. (1. Mooseksen kirja 12:1, 2, 7; 18:18; 22:17, 18) Olisiko farao halukkaasti yhteistoiminnassa Jumalan tarkoituksen kanssa?

Ei, Jehova tiesi ennalta, että farao kieltäytyisi itsepäisesti päästämästä israelilaisia Egyptistä edes lyhyeksikään ajaksi. Jos Jumala olisi Mooseksen ja Aaronin kautta ilmaissut tahtonsa olleen, että Israel lähtisi pysyvästi, farao olisi voinut esittää uskottavan tuntuisia vastalauseita, esimerkiksi että maa joutuisi sekasortoon, jos yli miljoona ihmistä lähtisi siitä pois kerralla pysyvästi. Ja toiset olisivat voineet olla taipuvaisia puolustamaan faraon kantaa tai tuntemaan myötätuntoa häntä kohtaan. Israelilaisten lähteminen Goosenin maasta vain muutamaksi päiväksi ei olisi merkinnyt huomattavaa menetystä egyptiläisille.

Kun farao itsepäisesti kieltäytyi päästämästä israelilaisia edes kolmeksi päiväksi, oli kiistattoman selvää, että hänellä oli kova sydän. Sellaiselle kovalle asenteelle ei ollut mitään puolustusta samoin kuin ei sille lisääntyvälle sorrollekaan, jonka farao sääti vastareaktioksi. – 2. Mooseksen kirja 5:1–9.

Uppiniskainen farao ei edes vitsausten sarjan jälkeen päästänyt israelilaisia lähtemään Egyptistä. Lopulta kymmenes vitsaus oli niin tuhoisa Egyptille, että farao käski Mooseksen viedä kansan pois ilman mitään sopimusta kolmen päivän ajasta. Vielä kun Israel oli matkalla pois, farao yritti saada sen ansaan ja ottaa sen uudelleen vangiksi. Se epäonnistui, sillä itse farao kuoli Punaisessameressä. – 2. Mooseksen kirja 12:31–39; 14:5–9, 21–28; Psalmit 136:15.

Näin ollen se, että Jumala käski Mooseksen esittää kohtuullisen pyynnön kolmen päivän matkasta, oli omiaan koettelemaan faraota. Se paljasti, mitä oli hänen sydämessään.