Miksi olla rehellinen?
RAAMATTU kuvailee aivan oikein Jehovan ”totuuden Jumalaksi”, ”joka ei voi valehdella”. (Psalmit 31:6, UM; Tiitus 1:2) Jehova on ihmisen luomisesta lähtien vaatinut tosi palvojiaan olemaan rehellisiä kaikessa. – Sakarja 8:16, 17.
Jos joku aikoo olla rehellinen, niin on tärkeää, ettei hän pidä oppaanaan yhdyskuntansa asenteita vaan Jehova Jumalan mittapuita. Ne on esitetty Raamatussa.
Jumalan vaatimukset Israelille
Jehova sanoi Israelin kansalle antamassaan laissa: ”Älkää varastako, älkää valhetelko älkääkä lähimmäistänne pettäkö. Älkää vannoko väärin minun nimeeni, ettet häpäisisi Jumalasi nimeä. Minä olen Herra [Jehova, UM].” – 3. Mooseksen kirja 19:11, 12.
Varkaat eivät päässeet helpolla. Heidän täytyi korvata uhrille aiheuttamansa vahinko. Ja jos he eivät omistaneet niin paljon kuin korvausta lain mukaan vaadittiin, he joutuivat orjiksi maksaakseen velkansa työllä. – 2. Mooseksen kirja 22:1–4.
Jehova esitti asian selvästi ja yksityiskohtaisesti, jottei olisi syntynyt mitään väärinkäsitystä sen suhteen, että hän tuomitsi kaikenlaisen epärehellisyyden. Hän varoitti voimakkaasti ’petollisesta kielestä’, houkuttelevista mutta epärehellisistä sanoista, sekä väkivalloin että salaa suoritetusta varkaudesta samoin kuin väärästä vaa’asta. – Sananlaskut 1:10–19; Daniel 11:32; Miika 6:11, 12.
Kristillinen vaatimus
Muuttuiko rehellisyyttä koskeva Jumalan periaate, kun kristillinen seurakunta perustettiin? Ei suinkaan!
Valehtelemisesta ja varastamisesta Raamattu sanoo kristityille: ”Älkää valehdelko toisillenne.” ”Nyt kun olette panneet pois valheen, puhukaa totta, kukin teistä lähimmäisensä kanssa, . . . Älköön varastaja enää varastako, vaan tehköön ennemmin kovasti työtä suorittaen käsillään sitä, mikä on hyvää, jotta hänellä olisi jotakin annettavaa tarpeessa olevalle.” ”Älköön . . . kukaan teistä kärsikö . . . varkaana tai pahantekijänä.” – Kolossalaisille 3:9; Efesolaisille 4:25, 28; 1. Pietari 4:15.
Asian vakavuutta korostaa seuraava varoitus: ”Älkää eksykö. Eivät haureelliset, . . . eivät varkaat, eivät ahneet, eivät juopot, eivät herjaajat eivätkä kiristäjät peri Jumalan valtakuntaa. Ja kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia.” – 1. Korinttolaisille 6:9–11.
Huomaa, että noiden varhaiskristittyjen keskuudessa oli sellaisia, jotka olivat olleet varkaita ja kiristäjiä, mutta he olivat muuttaneet elämäntapansa. Puhuessaan kreetalaisten maineesta apostoli Paavali lainasi erästä kreetalaista, mahdollisesti runoilija Epimenidestä, ja sanoi: ”Kreetalaiset ovat aina valehtelijoita, vahingollisia petoja, toimettomia ahmatteja.” (Tiitus 1:12) Kreikkalaisten keskuudessa nimestä ”kreetalainen” tuli ”valehtelijan” synonyymi. Mutta jotkut Kreetan asukkaista muuttivat tapansa, ja heistä tuli aitoja kristittyjä. Heidän joukossaan oli kristittyjä vanhimpia, jotka olivat tulleet tunnetuiksi siitä, että he olivat ’vapaita syytöksestä, eivät olleet epärehellistä voittoa ahnehtivia, vaan hyvyyttä rakastavia, vanhurskaita, uskollisia ja itsensä hillitseviä’. – Tiitus 1:7, 8.
Mikä sai heidät muuttumaan?
Se, että he tulivat tuntemaan Jehovan, ”totuuden Jumalan”, ja hänen palvelijoilleen asettamansa vaatimukset, sai aikaan muutoksen. Heidän esimerkikseen tuli Jeesus Kristus, joka ’jätti heille mallin, jotta he olisivat seuranneet sitä tarkoin’. Jeesuksen elämänmallia tutkiessaan he havaitsivat, ettei ”hänen suustaan tavattu vilppiä”. Hänen opetuksistaan he oppivat seuraavan toimintaohjeen: ”Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää samalla tavoin heille.” – 1. Pietari 2:21, 22; Luukas 6:31.
He eivät tietenkään todennäköisesti muuttuneet yhdessä yössä. Sen tähden esimerkiksi apostoli Paavali kirjoitti Tiitukselle, että tämä ’muistuttaisi jatkuvasti’ Kreetan kristittyjä eräistä heidän jumaliseen käytökseensä liittyvistä asioista. (Tiitus 3:1–3) Aluksi heistä on saattanut tuntua siltä, että uuden persoonallisuuden päälle pukeminen oli mahdotonta. Takaiskuja kokiessaan he ovat saattaneet tuntea masennusta. Mutta sen ymmärtämisellä, että Jehova oli tehnyt suurenmoisen järjestelyn heidän entisen syntisen vaelluksensa anteeksi antamiseksi Jeesuksen Kristuksen uhriin uskomisen perusteella, oli kannustava vaikutus. Ja kun he oppivat luottamaan Jehovaan ja etsimään hänen henkensä apua, he huomasivat tapahtuvan muutoksia, joita he eivät olleet kyenneet itse saamaan aikaan. – Vrt. 1. Korinttolaisille 6:11.
Miksi olla rehellinen?
Mutta miksi käydä sellaista kamppailua? Miksi haluta olla ehdottoman rehellinen kaikessa?
Aloittakaamme asian tarkasteleminen kodista. Mikä on seuraus, kun aviopuolisot huomaavat, etteivät he voi luottaa toisiinsa? Se voi alkaa pieniltä vaikuttavista seikoista, mutta pian koko suhde on rikkoutunut. Toisaalta rehellisyys kaikessa vahvistaa aviosidettä. Ja sillä on voimakas hyvä vaikutus myös lasten elämässä.
Kodin ulkopuolella rehellisyytesi toisia kohtaan osoittaa, miten suhtaudut lähimmäisiisi. Rangaistus ehkäisee joitakuita tekemästä väärin, mutta siihen on voimakkaampiakin kannustimia. Apostoli Paavali kirjoitti: ”’Sinä et saa varastaa, sinä et saa himoita’, ja mikä tahansa muu käsky on tiivistettynä tässä sanassa: ’Sinun tulee rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” (Roomalaisille 13:9) Jotta saisimme rakkautta osaksemme, meidän täytyy osoittaa sitä toisia kohtaan. Rehellisellä ihmisellä on hyvät suhteet toisiin. Hän on myös rauhassa itsensä kanssa. Syyllinen omatunto ei pidä häntä hereillä öisin. Hänen ei tarvitse aina olla varuillaan ja pelätä, että hän saattaisi joutua kiinni. – Roomalaisille 13:3–5.
Kaikkein tärkein on kuitenkin ihmisen suhde Jumalaan. Harras rakkaus Jehovaa kohtaan ja halu saada Hänen hyväksymyksensä panee ihmisen taistelemaan omia epätäydellisyyksiään vastaan ja olemaan rehellinen silloinkin, kun toiset eivät ole. – Psalmit 15:1–5.
Onko tällaisia ihmisiä todella olemassa nykyään? Katsokaamme.
[Huomioteksti s. 4]
Rehellisyys vahvistaa perheessä vallitsevaa luottamusta
[Huomioteksti s. 5]
Rehellisellä ihmisellä on puhdas omatunto ja hän voi nukkua öisin
[Huomioteksti s. 5]
Hyvän suhteen säilyttäminen Jumalan kanssa edellyttää rehellistä käytöstä