Lukijain kysymyksiä
◼ Poikani, joka oli kasteella teini-ikäisenä, on nyt naimisissa, ja hänellä on perhe. Toimeentulovaikeuksien vuoksi hän on kylmentynyt hengellisesti eikä ole seurakunnan yhteydessä. Tulisiko häntä pitää seurakunnasta ”eronneena”?
Kuvailemassasi tilanteessa ei ole mitään, mikä vaatisi suhtautumaan siihen sillä tavoin. Tämä kysymys on saattanut herätä sen väärin ymmärtämisestä, ketkä ovat ”eronneita”.
Vuoden 1981 marraskuun 15. päivän Vartiotorni esitti sivulla 23, että on tehtävä ero a) hengellisesti heikoksi ja toimettomaksi tulleen kristityn ja b) sellaisen henkilön välillä, joka selvästi luopuu Jehovan todistajana olemisesta, mikä johtaa siihen, että seurakunnan vanhimmat ilmoittavat hänen ”eronneen” seurakunnasta. Näyttää siltä, että sinun poikasi kuuluu ensimmäiseen kuvailtuun ryhmään.
Vartiotorni mainitsi, että jotkut kristityt tulevat heikoiksi uskossa ja hengellisyydessä. Näin tapahtui myös ensimmäisellä vuosisadalla. (Roomalaisille 14:1, 2; 1. Korinttolaisille 11:30) Se ei merkitse sitä, että he ovat lakanneet olemasta kristittyjä. Vaikka he tulevat niinkin heikoiksi, etteivät he enää kerro ”hyvää uutista” toisille eivätkä käy kokouksissa, mutta eivät tuota häpeää kristilliselle seurakunnalle, niin heitä tulee edelleen pitää hengellisinä veljinämme ja sisarinamme. Meidän pitäisi haluta auttaa heitä rakkaudellisesti apostoli Paavalin neuvon mukaan: ”Kehotamme teitä, veljet: neuvokaa vakavasti häiriön aiheuttajia, puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.” Vaikka vanhimmat usein ottavatkin tässä johdon, on merkille pantavaa, että tämä neuvo osoitettiin koko ”tessalonikalaisten seurakunnalle”. (1. Tessalonikalaisille 1:1; 5:14) Niinpä vanhimmat ja muut voisivat tarjota rakkaudellista apua ja rohkaisua pitäen mielessään neuvon: ”Ojentakaa . . . hervonneet kädet ja voimattomat polvet ja tehkää jatkuvasti suoria polkuja jaloillenne, jotta se, mikä on rampa, ei menisi sijoiltaan, vaan ennemmin paranisi.” – Heprealaisille 12:12, 13; Ilmestys 3:1–3.
Aivan toinen on tilanne, kun on kysymys ”eronneesta” entisestä kristitystä. Tällainen nimitys soveltuu pääasiassa kahteen tilanteeseen:
Ensiksikin joku saattaisi päättää, että hän ei missään tapauksessa halua enää olla todistaja, joskin tällainen on harvinaista. Me emme tarkoita tällä edellä kuvaillun kaltaista henkilöä, hengellisesti heikkoa tai masentunutta kristittyä, joka saattaa esittää joitakin epäilyksiä. Sen sijaan me tarkoitamme sellaista, joka päättäväisesti ilmoittaa, että hän ei missään tapauksessa ole enää yksi Jehovan todistajista. Koska hänestä aikoinaan vapaaehtoisesti tuli seurakunnan kastettu jäsen, niin hänen olisi nyt sopivaa ilmoittaa seurakunnalle, että hän tekee lopun tästä suhteesta. Olisi hyvä, jos hän esittäisi sen vanhimmille osoitetussa lyhyessä kirjeessä, mutta siinäkin tapauksessa että hän suullisesti esittää selvästi luopuvansa asemastaan todistajana, vanhimmat voivat käsitellä asian. – 1. Johannes 2:19.
Toinen tilanne koskee henkilöä, joka luopuu asemastaan seurakunnassa liittymällä maailmalliseen järjestöön, jonka tarkoitus on esimerkiksi Jesajan 2:4:ssä esitetyn neuvon vastainen, jossa sanotaan Jumalan palvelijoista: ”He takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” Lisäksi Johanneksen 17:16:ssa sanotaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään [Jeesus] ole osa maailmasta.” – Vrt. Ilmestys 19:17–21.
Kummassakin tapauksessa henkilö sanoin ja/tai teoin on selvästi tehnyt lopun asemastaan yhtenä Jehovan todistajista; hän on eronnut. Sen tähden vanhimmat ilmoittavat lyhyesti seurakunnalle, että kyseinen henkilö on eronnut. Seurakuntalaiset tyytyvät henkilön tekemään ratkaisuun ja pitävät häntä sen jälkeen entisenä veljenä, jonka kanssa he eivät seurustele sopusoinnussa sen kanssa, mitä sanotaan 1. Korinttolaiskirjeen 5:11:ssä ja Johanneksen 2. kirjeen 9–11:ssä.
Kuten voidaan ymmärtää, hengellisesti heikko ja toimeton poika, josta tämä kysymys herätettiin, ei ole ”eronnut” kummassakaan merkityksessä eikä mitään sellaista ilmoitusta ole tehty seurakunnassa. Niinpä voi olla edelleen mahdollista auttaa häntä Roomalaiskirjeen 15:1:n hengessä: ”Meidän, jotka olemme vahvoja, pitää kantaa niiden heikkouksia, jotka eivät ole vahvoja.” – Ks. myös Jesaja 35:3.