Lukijain kysymyksiä
◼ Miten kristittyjen pitäisi yksilöinä ja seurakuntana suhtautua Raamatun neuvoon mennä naimisiin ”vain Herrassa”?
Apostoli Paavali antoi seuraavan leskeksi jäänyttä naista koskevan neuvon: ”Hän on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa tahtoo, vain Herrassa.” (1. Korinttolaisille 7:39) Tämä ei ole vain ihmisen antama henkilökohtainen neuvo. Paavali kirjoitti sen henkeytettynä; tämä viisas ja rakkaudellinen neuvo on siis Jumalalta. Kristittyjen pitäisi sen vuoksi suhtautua siihen vakavasti eikä jättää sitä huomioon ottamatta tai suhtautua siihen kevyesti. Raamatussa olevat historialliset muistiinmerkinnät korostavat tätä.
Kun Aabraham valitsi vaimon Iisakille, hän ei valikoinut naista ympärillä asuneista väärää uskontoa harjoittaneista kanaanilaisista. Hän näki sen sijaan sen vaivan, että etsi vaimon kaukaisessa maassa asuneitten sukulaisten joukosta, jotka tunnustivat tosi Jumalan. Iisak sanoi samoin Jaakobille: ”Älä ota vaimoksesi ketään Kanaanin tyttäristä.” (1. Mooseksen kirja 28:1; 24:1–67) Aabraham ja Iisak ymmärsivät, että avioliittoon liittyi muutakin kuin vain romanttinen rakkaus. Siihen liittyi Jehovan palvonta, sillä epäuskoisen ottaminen aviopuolisoksi voi aiheuttaa vakavia ongelmia ja jopa johtaa ihmisen pois puhtaasta palvonnasta.
Mutta kaikki heprealaiset eivät pysytelleet tiukasti erossa niistä, jotka eivät palvoneet Jehovaa. Esimerkiksi Diina seurusteli lähiseuduilla asuneiden nuorten kanssa, jotka eivät palvelleet tosi Jumalaa. Mitä siitä seurasi? Erään nuorukaisen intohimot heräsivät, ja hän raiskasi Diinan. Juuda asui ilmeisesti jonkin aikaa erossa perheestään ja otti itselleen kanaanilaisen vaimon. Mitä siitä seurasi? Tästä epäsuhtaisesta liitosta syntyi kolme poikaa, mutta Jehovan täytyi surmata kaksi heistä, koska he olivat pahoja. Simeonillakin oli yksi poika kanaanilaisesta vaimosta. Tätä pidettiin ilmeisesti niin epätavallisena tai niin epämieluisana, että siihen kiinnitettiin huomiota Jaakobin jälkeläisten luettelossa. – 1. Mooseksen kirja 34:1, 2; 38:1–10; 46:8–10.
Kun Jehova antoi israelilaisille lakeja oppaaksi, hän varoitti heitä solmimasta avioliittoa sellaisen kanssa, joka ei palvonut häntä. (5. Mooseksen kirja 7:2–4) Salomon onnettomat kokemukset korostavat sitä, miten viisasta tämä oli. Hänestä on saattanut tuntua, että koska hän oli poikkeuksellisen viisas, hän voisi selviytyä kaikista ongelmista tai koetuksista, jotka johtuisivat sellaisten naisten ottamisesta vaimoiksi, jotka eivät palvelleet Jehovaa. Mutta kun Salomo jätti Jumalan neuvon huomioon ottamatta, hänkin joutui vaikeuksiin. – 1. Kuningasten kirja 11:1–6.
Jumala esitti Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa uudelleen neuvon: älä mene naimisiin sellaisen kanssa, joka ei palvele Herraa. Henkeytetty neuvo ei kuulunut näin: ’Jos löydät jonkun, joka on siveä ja kunnollinen, voit seurustella hänen kanssaan ja mennä hänen kanssaan naimisiin, sillä hänestä saattaa lopulta tulla kristitty.’ Jumalan sana sanoo sen sijaan selvästi: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa.” (2. Korinttolaisille 6:14) Sellaisen ottaminen aviopuolisokseen, joka ei jo ole kastettu kristitty, olisi tuon vakavan neuvon halveksimista.
Koska Jehovan todistajat pitävät kansana tätä neuvoa viisaana ja vakavana, he eivät halua auttaa ketään toimimaan sen vastaisesti. Jos esimerkiksi hengellinen veli tai sisar alkaisi heikkouden vuoksi seurustella tai järjestää tapaamisia sellaisen kanssa, joka ei ole Jehovan todistaja, niin muut seurakunnan jäsenet tuskin haluaisivat edistää tällaista seurustelemalla epäuskoisen kanssa. He hyväksyvät sen Raamatussa esitetyn näkemyksen, että ei-kristitty ei ole hyvää seuraa. (1. Korinttolaisille 15:33) Mutta heidän pitäisi edelleen osoittaa olevansa kiinnostuneita veljestään tai sisarestaan. Heillä saattaa olla mahdollisuus esittää tahdikkaita ja kannustavia kehotuksia auttaakseen hairahtunutta kristittyä välttämään sitä onnetonta menettelyä, jonka Salomo valitsi. – Vrt. 2. Tessalonikalaisille 3:14, 15.
Mutta entä jos todistaja aikoisi jättää Jumalan neuvon huomiotta ja mennä naimisiin sellaisen kanssa, joka ei ole kastettu todistaja? Ellei olisi mitään poikkeuksellista syytä, seurakunnan veljien ei pitäisi vihkiä tällaista epäsuhtaisia paria avioliittoon. Vihkitoimitusta ei voitaisi myöskään toimittaa valtakunnansalissa. Siellä voidaan vihkiä kaksi kastettua kristittyä, jotka menevät naimisiin ”vain Herrassa”, tai joskus sitä voivat käyttää sellaiset henkilöt, jotka palvelevat Jumalaa säännöllisesti osana seurakuntaa ja jotka aikovat pian mennä kasteelle. Kun seurakunnan vanhimmat kieltävät valtakunnansalin käytön sellaiselta todistajalta, joka aikoo ’iestyä epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisen kanssa’, he voivat korostaa sen Jumalan antaman neuvon vakavuutta, että tulisi mennä naimisiin ”vain Herrassa”.