Taikauskon kahleet

OLETKO taikauskoinen? Jos olet, niin et ole ainoa. Eräs tutkija havaitsi, että eri puolilla maailmaa on yli 400 000 erilaista taikauskoa. Se että monissa hotelleissa ei ole kolmattatoista kerrosta tai että ihmiset eivät mielellään kävele tikapuiden alitse tai anna mustien kissojen kävellä edestään, osoittaa taikauskoa olevan länsimaissa. Samaa taikauskon epäterveellistä vaikutusta ilmenee Afrikassa, kuten seuraava kokemus osoittaa.

Noin kaksikymmentä vuotta sitten Wawan aviomies kuoli pitkällisen sairauden jälkeen. Kolme miehen kuoleman jälkeistä päivää Wawa makasi maassa hänen kuolinvuoteensa vieressä itkien ja valittaen, ja kymmenet itkevät, valittavat, tanssivat ja juopottelevat ihmiset viettivät valvojaisia vainajan ja hänen vaimonsa ympärillä. Useat surijoista olivat niin syventyneet puuhaansa, että he eivät nukkuneet eivätkä tehneet työtä. Mistä tämä johtui? He halusivat osoittaa kuolleen miehen hengelle ja hänen perheelleen, että he olivat hänen ystäviään.

Kuolleiden pelossa eläminen

Kolmantena päivänä ruumis kannettiin hautausmaalle, ja kaikki kulkivat sen perässä. Arkku laskettiin maahan ja sen päälle heitettiin pieniä kiviä ja multapaakkuja. Minkä vuoksi? ”Siten aviomieheni hengelle sanottiin hyvästit”, sanoo Wawa. Ennen haudan täyttämistä Wawa vannoi sitten kaikkien edessä, että hän oli aina ollut uskollinen aviomiehelleen. ”Ellen ole”, hän ilmoitti, ”lyököön hänen henkensä minut kuoliaaksi.” Siitä lähtien Wawan elämää hallitsi pelko hänen kuolleen aviomiehensä henkeä kohtaan.

Hänen aviomiehensä sukulaiset sanoivat hänelle jatkuvasti: ”Jos teet jotakin, mikä on kirikiri [”typerää” sangon kielellä], niin hänen henkensä palaa ja tappaa sinut.” Osoittaakseen todella rakastaneensa aviomiestään hän ei pessyt itseään kokonaan kolmeen kuukauteen, piti yksinkertaista vaatetta ruumiinsa verhona ja nukkui olkimatolla maalattialla. Wawa uskoi kuolleen aviomiehensä seuraavan hänen jokaista liikettään. Hänen rakastamastaan miehestä näytti tulleen hänen pahin vihollisensa.

Jotkin heimot vaativat, että surevan lesken täytyy pitää mukanaan veistä voidakseen suojautua kuolleen aviomiehen hengen hyökkäyksiltä. Hän ei saa katsoa tuleen sytyttäessään sitä, koska hän saattaisi nähdä miehensä siinä. Hän nousee joka aamu kolmelta tai neljältä ja itkee ja valittaa osoittaakseen, että hän yhä rakastaa miestään. Hän uhraa miehelleen ensimmäisen annoksen jokaisesta ateriasta heittämällä sitä hieman maahan.

Kolmen kuukauden kuluttua Wawan aviomiehen sukulaiset veivät hänet läheisen joen rannalle ja heittivät hänet veteen. Tämä oli merkki siitä, että jos hän oli suorittanut suremismenot tyydyttävästi, niin hänessä ei ollut pahoja henkiä. Jotkut sanovat tämän myös merkitsevän, ettei hänellä ollut osuutta aviomiehensä kuolemaan.

Miksi hän sitten kuoli?

Tässä osassa maailmaa monet ihmiset ajattelevat, että kukaan ei yksinkertaisesti kuole, vaan että vainaja on saanut surmansa joko jonkun ihmisen tai yliluonnollisen olennon pahansuopaisuuden vuoksi. Sen vuoksi Wawan aviomiehen sukulaiset eivät auttaneet häntä selviytymään hänen tulikokeestaan. Heti aviomiehen kuoleman jälkeen tämän pikkuveli huusi Wawalle: ”Sinä annoit hänelle lääkettä, jotta hän olisi rakastanut sinua, mutta siitä tuli liian vahvaa ja se tappoi hänet!” Toiset syyttivät häntä: ”Sinä noiduit hänet niin, että hän kuoli.”

Kolmannen kuukauden ”puhdistuspesun” jälkeen he kiusasivat häntä yhä enemmän. Hänen oli pakko antaa heille jatkuvasti rahaa, elintarvikkeita tai alkoholijuomia. Wawa-parka valitteli itsekseen: ”Minähän tässä apua tarvitsisin. Miksi minun täytyy viedä jatkuvasti kaikkea tällaista aviomieheni sukulaisille?” Hän ei kuitenkaan uskaltanut kieltäytyä, koska hän pelkäsi aviomiehensä henkeä.

Kun Wawa oli elänyt pelon vallassa kaksi vuotta, hänen suruaikansa lopultakin päättyi. Hänelle annettiin tilaisuus mennä naimisiin aviomiehensä vanhimman veljen kanssa ja sitten hänen nuorempien veljiensä kanssa. Koska hän kieltäytyi ottamasta tarjouksia vastaan, hän sai palata oman perheensä luokse. Vielä silloinkin Wawa uskoi, että hänen kuollut aviomiehensä etsi tilaisuuksia aiheuttaa hänelle ikävyyksiä.

On surullista, että kaikki Wawan pelot olivat täysin perusteettomia. Ei ole olemassa mitään ”kuolleiden henkiä”, jotka tulisivat takaisin aiheuttamaan omaisilleen ikävyyksiä. Raamattu kertoo, että kuolleet ’astuvat hiljaisuuteen’. Oikeastaan kuolleet ”eivät tiedä mitään . . . Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt.” – Psalmit 115:17; Saarnaaja 9:5, 6.

Onneksi Wawa on näiden tapahtumien jälkeen saanut tietää nämä seikat. Hän tietää nyt, että hänen hirvittävä pelkonsa oli järjetöntä, taikauskoista ja täysin perusteetonta. Miljoonat ihmiset kärsivät kuitenkin tällaisesta pelosta. Mistä se johtuu? Mikä kahlitsee ihmiset taikauskoihin? Voidaanko nuo kahleet katkaista?

[Huomioteksti s. 4]

Aviomiehen kuoleman jälkeen tämän pikkuveli huusi Wawalle: ”Sinä annoit hänelle lääkettä, jotta hän olisi rakastanut sinua, mutta siitä tuli liian vahvaa ja se tappoi hänet!”