Roomalaiskirje kohdistaa huomion uskoosi
MITÄ sinun on tehtävä miellyttääksesi Jumalaa?
Voisit esittää erilaisia vastauksia: Tulee viettää hyvää elämää. Ei saa tehdä pahaa toisille. Tulee uhrata jotakin Jumalalle. On toteltava hänen lakejaan. On tehtävä hyviä töitä. Tulee ottaa vastaan Kristus ja olla vilpitön palvonnassaan.
Nämä ovat hyviä vastauksia, sillä ne liittyvät siihen mitä on tehtävä Jumalan hyväksymyksen saamiseksi. Mutta on jotakin muuta niin ratkaisevan tärkeää, että ilman sitä millään edellä olevalla ei olisi arvoa. Se on USKO.
Kenties ajattelet: ’Minulla on usko ja tiedän, että usko on tärkeätä.’ Meidän kaikkien on kuitenkin hyvä miettiä ajatusta, jonka huomaamme yhä uudelleen Roomalaiskirjeestä. Löydät tämän yhtenäisen teeman Roomalaiskirjeen 1:16, 17:stä. Apostoli Paavali sanoo siinä, että ’hyvä uutinen on Jumalan voima pelastukseksi’ ja että ’vanhurskas tulee elämään uskosta’. Saako pelastuksen siis jokainen, jolla on uskoa? Tekeekö usko kristilliset työt tarpeettomiksi? Paavalin roomalaisille kirjoittama kirje vastaa.
Oletko henkilökohtaisesti lukenut Roomalaiskirjeen? Tai oletko lukenut sen monta kertaa? Jälkimmäinen kysymys on parempi, sillä on sanottu, että Roomalaiskirjeestä löydämme Paavalin monipuolisimman esityksen hyvästä uutisesta. Roomalaiskirje kannattaa siksi lukea yhä uudelleen; mitä enemmän ”pureskelet” sitä, sitä ”ravitsevampi” se on.
Pelastuminen uskon avulla kaikille
Ensimmäisen vuosisadan kristittyjä kiinnosti kysymys: voisivatko sekä juutalaiset että pakanat saada Jumalan hyväksymyksen, ja voisiko hän julistaa heidät vanhurskaiksi? Jumala henkeytti Paavalin kirjoittamaan tästä tärkeästä asiasta roomalaisille. Sillä mitä hän kirjoitti voi olla suuri merkitys elämällemme, kun ilmaisemme uskoa ja etsimme pelastusta. Se antaa meille myös arvokkaan opetuksen, jos olemme jossakin suhteessa taipuvaisia pitämään yhtä ihmisryhmää tai kansallisuutta toista parempana.
Voidaksemme siis paremmin ymmärtää Paavalin kehittelemiä todisteluja tehkäämme yhteenveto kirjan pääosista. Kun pidät tämän yhteenvedon käsillä lukiessasi Roomalaiskirjettä, sinulla on selkeä yleiskatsaus, joka auttaa näkemään kehitellyn perustelun päälinjat. Siten kokonaiskuva ei jää sinulta huomaamatta, kuten voi tapahtua pelkästään jae jakeelta luettaessa.
Esitettyään johdantonsa ja sydämellisen halunsa päästä vierailemaan Rooman seurakunnan luona Paavali siirtyy heti tähän keskeiseen teemaan: Jumala on puolueeton ja suo pelastumismahdollisuuden ”jokaiselle, joka uskoo” – onpa hän juutalainen tai pakana. Vaikka kysymys siitä, kuinka Jumala suhtautuisi juutalaiseen tai pakanaan, ei ole yhtä polttava nykyään kuin silloin, Paavalin lausunnot korostavat uskoamme. Miksi se on tarpeellinen jokaiselle? – Roomalaisille 1:1–17.
Todellisuudessa kaikki ihmiset ovat Jumalan vihan ansaitsevia syntisiä. Se voitaisiin havaita helposti ei-juutalaisten kohdalla, jotka anteeksiantamattomalla tavalla jättävät huomioon ottamatta todisteet tosi Jumalasta. Nämä palvovat usein luotuja ja (Jumalasta omaamiensa väärien näkemysten vuoksi) antautuvat turmeltuneisiin menettelyihin. (Roomalaisille 1:18–32) Mutta todellisuudessa sama pitää paikkansa jopa juutalaisten kaltaisista ihmisistä, jotka voisivat tuomita syntiset pakanat tai arvostella heitä. Molemmat ovat tuomittavassa asemassa. Mistä se johtuu? Juutalaisilla on Jumalan laki, ja he väittävät opettavansa sitä. Pakanoilla on omatunto, joka kannustaa heitä tekemään oikein ja tekee heidät siksi tilivelvollisiksi. Lihan ympärileikkaus tai ympärileikkaamattomuus ei siten ole pääasia. – Roomalaisille 2:1–29.
Jos olisit ollut sen ajan juutalaiskristitty, olisit todennäköisesti antanut arvoa Paavalin tunnustukselle, että juutalaisille oli uskottu Jumalan sana. Siitä Raamatun esittämästä totuudesta, että kaikki ovat syntisiä, ei kuitenkaan päästä mihinkään. Ihmiset tarvitsevat siksi epätoivoisesti jotakin keinoa, jolla he voisivat tulla vanhurskaiksi. Jumala on täyttänyt tuon tarpeen suomalla uuden keinon vanhurskauden saavuttamiseksi – uskon Jeesukseen. Haluaisitko saada todisteen siitä, että usko on parempi kuin lain teot? Ajattele Aabrahamin esimerkkiä, sillä Jumala laski hänet vanhurskaaksi uskon perusteella jo ennen kuin tuo mies ympärileikattiin tai ennen kuin Israelille annettiin laki. Emmekä me voi jättää huomioon ottamatta sitä tosiasiaa, että Aabrahamille sen vuoksi annettu lupaus merkitsi siunauksia kaikille heidän rodustaan riippumatta. – Roomalaisille 3:1–4:25.
Näetkö siis, kuinka tärkeä usko on kristityille? Niiden tapauksessa, jotka saavat elämän taivaassa, usko edeltää heidän vanhurskaiksi julistamistaan ja pyhällä hengellä voitelemistaan. Mutta me kaikki voimme olla hyvin kiitollisia mahdollisuudesta saada Jumalan hyväksyntä uskomme välityksellä. Ennen lain antamista eläneet ihmiset olivat syntisiä ja siksi kuolivat. Kun Mooses sai lain, synti tuli ilmeisemmäksi. Mikä voisi tehdä tehottomaksi Aadamin synnin vaikutuksen, joka siirsi meihin epätäydellisyyden? Jeesuksen uskollinen elämänvaellus ja hänen uhrikuolemansa synnitsovittava voima. Kun uskomme siihen, meillä voi olla ”ikuinen elämä silmämääränä”. – Roomalaisille 5:1–21.
Uskon mukaan eläminen
Lukiessasi edelleen Roomalaiskirjettä havaitset Paavalin käsittelevän väärää johtopäätöstä, jonka jotkut voisivat tehdä hänen lausunnoistaan. Kuinka niin? Jotkut voisivat päätellä, että koska Jumala voi suhtautua syntiin osoittamalla ansaitsematonta hyvyyttä, henkilö voisi yksinkertaisesti jatkaa synnin tekemistä. Se olisi vakava erehdys! Paavali selittää, ettei kristittyjen, joiden synnit on annettu anteeksi, tulisi sen jälkeen enää antaa synnin hallita heitä. Aikaisemmin synti oli ikään kuin orjanomistaja, jota tottelimme; mutta nyt tuo entinen herra on ikään kuin kuollut, ja hänen määräyksensä voidaan jättää huomioon ottamatta. Meillä on uusi herra – Jumala. Uskossa meidän tulisi olla ”vanhurskauden orjia” ja tuottaa ”hedelmää pyhyytenä”, minkä ”loppuna on ikuinen elämä”. – Roomalaisille 6:1–23.
Uskon mukaisesti kristittynä eläminen vaatii ponnisteluja. Se ei merkitse ponnistelua vain lakikokoelman pitämiseksi, sillä ne, jotka olivat aikaisemmin lain alla, eivät voineet pitää sitä täysin, ja heidät on nyt vapautettu siitä aivan niin kuin vaimo vapautuu aviomiehensä laista tämän kuollessa. Mutta me voimme ammentaa rohkaisua Paavalin vilpittömästä tunnustuksesta: Hän myönsi, ettei kyennyt välttämään syntiä, vaikka hän kovasti halusi välttää sitä. Kuitenkin hän tunsi Jeesuksen pelastavan hänet. Me voimme kokea samanlaisen pelastuksen. – Roomalaisille 7:1–25.
Ne, jotka Jumala on ottanut hengellisiksi lapsikseen, hallitsevat taivaassa yhdessä Jeesuksen Kristuksen kanssa. Se antaa heille toivoa, ja sen tulisi vakuuttaa kaikille uskollisille kristityille, että Jumala auttaa niitä, jotka luottavat häneen. Itse asiassa jos olemme uskollisia hänelle, mikään ei voi erottaa meitä hänen rakkaudestaan, jota hän osoittaa Jeesuksen välityksellä. (Roomalaisille 8:1–39) Meidän ei tarvitse epäillä, että Jumala järjestää kaiken hyvin. Hänellä on sekä oikeus että kyky ratkaista asiat haluamallaan tavalla, kuten hän osoitti valitessaan Jaakobin ja ollessaan tekemisissä faraon kanssa. Koska useimmat juutalaiset kompastuivat eivätkä ottaneet vastaan Messiasta, Jumala päätti, että jokainen joka uskoo voisi pelastua. Se on totisesti hyvä uutinen. Mutta se tuo meille vastuun ilmaista uskoa julistamalla hyvää uutista, niin että kaikkien kansojen ihmiset voivat kuulla ja saada uskon. – Roomalaisille 9:1–10:15.
Meidän tulisi oppia jotakin siitä, miten tähän päädyttiin. Vaikka luonnolliset juutalaiset olivat suositussa asemassa Jumalan edessä ja ensimmäisinä ehdolla taivaalliseen elämään ”Jumalan Israelina”, he eivät säilyttäneet paikkaansa. Viljellyn öljypuun luonnollisten oksien tavoin heidät hakattiin pois tilan tekemiseksi pakanoille (joita verrattiin villin öljypuun oksiin), jotka ottivat Kristuksen vastaan. Epäilemättä kaikkien, jotka ovat siten tai jotenkin muuten saaneet Jumalan armon, tulisi arvostaen jatkaa uskon osoittamista saadakseen pelastuksen. – Galatalaisille 6:16; Roomalaisille 10:16–11:36.
Millä tavoilla sinä voit ilmaista uskoasi sen lisäksi, että annat julkista julistusta pelastukseksi ja siten autat toisia tuntemaan hyvän uutisen? Löydät joitakin vastauksia Roomalaiskirjeen 12:1–13:14:stä. Sinä voit kristittynä välttää muovautumasta tämän jumalattoman järjestelmän mukaan; sinä voit kehittää vaatimattomuutta, ilmaista vieraanvaraisuutta ja voittaa pahan tekemällä hyvää. Tietysti kun luet tämän katkelman, huomaat muita erinomaisia neuvoja, mm. sellaisia jotka koskevat hallitsevia ”esivaltoja” kohtaan osoitettavaa suhteellista alamaisuutta.
Kristityllä on myös velvollisuus olla huomaavainen heikon omantunnon omaavia kohtaan, olla halukas pidättymään sellaisesta mikä on luvallista välttyäkseen kompastuttamasta toisia. Kun me näin kannamme niiden heikkouksia, jotka eivät ole vahvoja, emmekä miellytä itseämme, me jäljittelemme Kristuksen asettamaa mallia. Me edistämme myös rauhaa ja ykseyttä. – Roomalaisille 14:1–15:16.
Lukiessasi Roomalaiskirjeen kaksi viimeistä lukua huomaat, että Paavali totisesti eli uskonsa mukaan. Hän palveli erityisesti pakanakansoihin kuuluvia, ja hän työskenteli tarmokkaasti tuon palveluksensa loppuun suorittamiseksi. Paavali ei vieraillut ainoastaan Rooman seurakunnassa, vaan toivoi voivansa matkustaa aina Espanjaan saakka. Se oli lännessä Rooman imperiumin kaukaisin tärkeä tukikohta ja Paavalin kannalta koskematonta aluetta. Paavalin lukuisat henkilökohtaiset tervehdykset Rooman kristityille ovat myös todiste hänen elävästä, toimivasta uskostaan.
Epäilemättä Roomalaiskirje auttaa meitä arvostamaan uskon paremmuutta lain tekojen rinnalla. Se osoittaa ehdottoman selvästi, että Jumala haluaa puolueettomuudessaan ottaa vastaan kaikki, jotka uskovat, ja antaa heille mahdollisuuden tulla vanhurskaiksi ja saada loputon elämä. Muistakaamme siksi aina, että meidän on tärkeätä omata vahva usko ja elää sen mukaan.