Apostoli Pietari puhuu sinulle
NYKYÄÄN ei ole helppoa olla kristitty. On monia paineita. Joissakin maissa valtio yrittää pakottaa meidät tekemään sellaista, mikä on vastoin kristillistä omaatuntoamme. Monilla kristityillä vaimoilla on aviomies, joka ei ole uskova. Maailman ”viisaus” ja sen loisto houkuttelevat nuoria. Lisäksi vuosikymmeniä kestäneen odottamisen jälkeen jotkut saattaisivat jopa pohtia: ’Tuleeko Harmagedonia koskaan?’
Jos sinulla on tällaisia ongelmia – ja kenelläpä kristityllä ei olisi – niin Raamatussa olevat apostoli Pietarin kirjoittamat kaksi kirjettä puhuvat suoraan sinulle. Pietari kirjoitti aikansa seurakunnille luultavasti hiukan yli 30 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Kristittyjen kohtaamat ongelmat eivät ole kuitenkaan muuttuneet paljoa vuosisatojen kuluessa. Pietarin antamat neuvot ovat nyt yhtä sopivia kuin silloin. Hän oli myös täysin pätevä antamaan sellaisia neuvoja.
Pätevä paimen
Me opimme evankeliumikertomuksia ja Apostolien tekoja lukemalla paljon tästä galilealaisesta kalastajasta, josta tuli apostoli Pietari. Me havaitsemme hänen olevan sydäntälämmittävän ihmisystävällinen. Hän oli aina ehdottoman uskollinen Jeesukselle, mutta hän oli hetken mielijohteesta toimiva ja teki joskus erehdyksiä. Me voimme ehkä nähdä Pietarissa ja joissakin hänen epäonnistumisissaan samanlaisia piirteitä kuin itsessämme.
Muistatko esimerkiksi, miten Pietari suhtautui, kun hän näki Jeesuksen kävelevän veden päällä. Hän halusi innoissaan kävellä veden päällä myös. Mutta kun hän tajusi, missä hän oli, hän pelästyi ja hänet piti pelastaa. Muistatko myös sen, kun Pietari rohkeasti väitti, että hän ei koskaan kompastuisi. Muutamaa tuntia myöhemmin hän kuitenkin kolmasti kieltäytyi tunnustamasta Jeesusta. – Matteus 14:23–34; 26:33, 34, 69–75.
Näiden kahden kanonisen kirjeen kirjoittaja oli kuitenkin muuttunut siitä ajasta, jolloin hän sai kuulla Jeesuksen ankarat sanat: ”Väisty taakseni, Saatana! Sinä olet minulle kompastumisen aihe.” (Matteus 16:23) Juuri tälle apostolille Jeesus antoi tehtävän: ”Ruoki minun pieniä lampaitani.” (Johannes 21:17) Pietarin kirjeissä me kohtaamme miehen, jolla oli yli 30 vuoden kokemus ’lampaiden ruokkimisessa’.
Kun me siis luemme hänen kehotuksensa: ”Rakastakaa toisianne hellittämättömän hartaasti sydämestä”, me voimme muistaa, että kyseessä on juuri se apostoli, joka kysyi Jeesukselta: ’Kuinka monta kertaa minun täytyy antaa veljelleni anteeksi? Aina seitsemäänkö kertaan asti?’ Pietari oli nyt tullut tuntemaan, ettei kristittyjen rakkaudella toisiaan kohtaan ole mitään rajaa. (1. Pietari 1:22; Matteus 18:21) Edelleen kun hän kehotti kristittyjä tovereitaan pysymään ”valppaina rukousten suhteen”, voimme nähdä hänen oppineen melkoisen läksyn sen Getsemanessa vietetyn järkyttävän yön jälkeen, jolloin Jeesus jätti apostolit rukoilemaan ja takaisin tullessaan havaitsi heidän nukkuvan. – 1. Pietari 4:7; Luukas 22:39–46.
Tästä galilealaisesta kalastajasta oli todellakin tullut hyvin pätevä paimen. Ja koska Jumalan pyhä henki henkeytti hänet, hänen paimennuksensa on meidän aikanamme yhtä arvokasta kuin se oli hänen aikanaan. Tarkastelehan joitakin hänen neuvojaan.
Ymmärrä uskon tärkeys
Juutalais-roomalainen maailma oli ensimmäisellä vuosisadalla loistossaan ja voimassaan. Kristityille oli tärkeää, ettei maailman loisto saanut heitä vietellyksi ja ettei sen painostus saanut heitä antamaan periksi ja luopumaan. Siksi Pietari kehottaa aluksi lukijoitaan ’terästämään mielensä toimintaan, pysymään täysin järkevinä’. (1. Pietari 1:13) Miten? Arvostamalla aidosti niitä etuja, joita kullakin oli.
Pietari muistutti heitä siitä, että vanhan ajan profeetat ja jopa enkelit olivat erityisen kiinnostuneita niistä asioista, joita Jumala oli paljastanut kristityille. Hän osoitti, kuinka erityisen siunattuja he olivat: heidät oli ostettu Jeesuksen Kristuksen verellä, he olivat syntyneet turmeltumattomasta siemenestä Jumalan ikuisen sanan välityksellä ja heistä oli tehty ”valittu heimo, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, erikoisomaisuudeksi otettu kansa”. (1. Pietari 2:9) Heidän tuli muistaa, keitä he olivat: muukalaisasukkaita jumalattomassa maailmassa, sellaisia joita kohtaan Jehova Jumala oli osoittanut suurta armoa.
Tuo muinainen maailma on nykyään vain muisto. Me elämme kuitenkin edelleen jumalattomassa maailmassa, joka viekoittelee meitä houkutuksillaan tai yrittää painostamalla saada meidät luopumaan. Pietarin neuvot ovat edelleen sopivia. Meidän ei tulisi koskaan menettää näkemystämme siitä, mitä meillä on. Jotta nykyajan maailman kyynisyys ja maallistuminen ei valtaisi meitä, meidän täytyy ’kaivata niin kuin vastasyntyneet pienokaiset sanan väärentämätöntä maitoa, jotta sen avulla kasvaisimme pelastukseen’. – 1. Pietari 2:2.
Iloitseminen ongelmista huolimatta
Se että elämme jumalattomassa maailmassa, aiheuttaa usein ongelmia, kuten Pietarinkin aikana. Hän mainitsee kolme tilannetta: 1) kristityn vastuu valtiota kohtaan, 2) kristityn palvelijan suhde isäntäänsä ja 3) se, että kristitty vaimo auttaa alistuvaisesti epäuskoista aviomiestään.
Siihen aikaan kysymyksessä oli elämä ja kuolema. Hallitsijoilla oli usein valta kiduttaa tai teloittaa sellaisia, jotka eivät olleet Rooman kansalaisia. Palvelijoilla ei juuri ollut turvaa, jos heidän isäntänsä kohtelivat heitä julmasti. Vaimot olivat aviomiestensä omaisuutta, ja heillä oli vain harvoja laillisia oikeuksia.
Kristityillä on yhä nykyään vaikeuksia suhteessaan ”keisariin” tai työnantajiinsa, vaikka tilanne ei olekaan aivan samanlainen kuin isännän ja orjan välinen suhde. Myös monet kristityt vaimot, joilla on epäuskoinen aviomies, kohtaavat suuria ongelmia. Apostoli Pietarin neuvot ovat siksi suunnattoman arvokkaita. Mitä hän sanoo?
Hän neuvoo meitä lyhyesti sanottuna muistamaan kolme asiaa. Meillä on tarpeen olla ensiksikin oikea näkemys alamaisuudesta – kaikkien tulisi olla alamaisia hallitukselle, työntekijöiden tulisi totella työnantajaansa ja vaimojen tulisi kunnioittaa ja totella aviomiestään. Käyttäytymistapamme tulisi myös osoittaa epäuskoisille, että kristillisyys on paras elämäntapa. (1. Pietari 3:1; 4:15) Ja lopuksi meidän tulisi säilyttää hyvä omatunto Jehova Jumalan edessä ja olla aina valmiita selittämään lempeästi syy toimintaamme. – 1. Pietari 3:15, 16.
Ratkaiseeko tämä kaikki ongelmamme? Pietari tiesi, että se ei ratkaisisi. Tulisi aikoja, jolloin maailma vaatisi sellaista, mitä kristitty ei voi hyväksyä. Meidän on ehkä siksi kärsittävä vanhurskauden tähden. Mutta, sanoo Pietari, ”jos joku omantunnon vuoksi Jumalan edessä kestää murheitten alaisena ja kärsii epäoikeudenmukaisesti, niin se on mieluista”. – 1. Pietari 2:19.
Vanhurskauden tähden kärsimisestä, kun se nähdään oikein, on todellisuudessa aihetta iloita. Pietari tiesi sen omasta kokemuksestaan. Useita vuosia aikaisemmin häntä oli piesty hänen uskonsa vuoksi. Sen jälkeen hän ja hänen kärsimyksiä kokeneet toverinsa ”lähtivät – – iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpäisyä hänen nimensä puolesta”. (Apostolien teot 5:41) Hän kirjoittaa nyt siksi kristityille, jotka kärsivät vainoa: ”Iloitkaa jatkuvasti, koskapa olette osallisia Kristuksen kärsimyksiin.” – 1. Pietari 4:12, 13.
Pietari kertoi veljille, että todellisuudessa Jehova valmentaa heitä. Hän sanoi: ”Nöyrtykää sen tähden Jumalan väkevän käden alle.” Hän kehotti heitä rakastamaan toisiaan ja vanhimpia paimentamaan seurakuntia oikeista vaikuttimista. Ja, hän lupasi, pian ”kaiken ansaitsemattoman hyvyyden Jumala – – saattaa itse päätökseen valmennuksenne, hän tekee teidät lujiksi, hän tekee teidät vahvoiksi”. – 1. Pietari 5:1–3, 6, 10.
Eivätkö nämä neuvot olekin nykyään yhtä ajankohtaisia kuin silloin? Eikö ole aivan kuin Pietari puhuisi suoraan sinulle? Voit varmasti hyvin kuvitella, miten neuvot vahvistivat kristittyjä Pietarin aikana. Iäkkään apostolin oli kuitenkin kirjoitettava pian toinen kirje varoittaakseen veljiään uhkaavasta vaarasta.
Uhkaavan vaaran kohtaaminen
Pietari sanoo toisessa kirjeessään, että hänen on entistä tärkeämpää varoittaa kristittyjä veljiään, koska hän ei saisi elää enää kauan. Hän luettelee ominaisuudet, joita kristittyjen täytyy kehittää pysyäkseen vahvoina, ja puhuu voimista, jotka ilmaantuisivat seurakunnan sisäpuolella ja joiden tarkoitus olisi heikentää heitä. – 2. Pietari 1:5–8, 14, 16.
”Teidänkin keskuudessanne tulee olemaan vääriä opettajia”, hän varoittaa. (2. Pietari 2:1, 2) Nämä väärät opettajat edistäisivät irstautta ja olisivat taitavia käyttämään ”väärennettyjä sanoja”. He unohtaisivat kuitenkin erään tärkeän asian: ”Jehova tietää, miten vapauttaa jumalisen antaumuksen ihmiset koettelemuksesta, mutta miten säilyttää epävanhurskaat tuomion päivää varten pois karsittaviksi.” (2. Pietari 2:3, 9) He saattaisivat menestyä hetken, mutta heidän tuomionsa olisi varma.
Toiset sanoisivat ivallisesti: ”Missä on se hänen luvattu läsnäolonsa? Onhan siitä päivästä asti, jona esi-isämme nukahtivat kuolemaan, kaikki pysynyt juuri sellaisena kuin luomakunnan alusta asti.” Myös nämä unohtaisivat huolettomina, että Jehova ei suhtaudu aikaan samoin kuin me. Hän on myös kärsivällinen. Mutta aivan yhtä varmasti kuin loppu tuli Nooan aikana, niin myös tämä asiainjärjestelmä tulee loppuunsa. – 2. Pietari 3:4–10.
Myös Pietarin aikana jotkut seurakuntaan kuuluvat lisäksi ’vääristelivät Raamatun kirjoituksia’. Mutta se koituisi heidän omaksi tuhokseen. – 2. Pietari 3:16.
Näiden vaarojen vuoksi Pietari halusi ’herättää veljien selvää ajattelukykyä’. (2. Pietari 3:1) Heidän ei tulisi unohtaa niitä historiallisia todisteita, joiden mukaan Jehova kykenee tuhoamaan jumalattomat ja pelastamaan vanhurskaat, ja heidän tulisi pitää ”läheisenä mielessä Jehovan päivän läsnäolo”. (2. Pietari 3:12) Tuo päivä on todellinen. Se on tulossa. Tämän tosiasian tulisi vaikuttaa kaikkeen, mitä he tekevät tai suunnittelevat tehdä. – 2. Pietari 1:19–21.
Koska me elämme niin lähellä tuota aikaa, Pietarin kehotus on sitä painavampi: ”Tehkää kaikkenne, jotta hän lopulta toteaisi teidän olevan tahrattomia ja virheettömiä ja rauhassa.” (2. Pietari 3:14) Nuo sanat soveltuvat totisesti meihin. Apostoli Pietari puhuu jokaiselle, jonka toivo kohdistuu Jehovan lupaamiin ”uusiin taivaisiin ja uuteen maahan”. Siksi hänen loppukehotuksensa kuuluu läpi vuosisatojen koko hänen apostolisen arvovaltansa voimalla: ”Olkaa varuillanne, ettei lakia uhmaavien erhe veisi teitä mukanaan ja ettette lankeaisi pois omasta lujittuneisuudestanne. Kasvakaa sen sijaan jatkuvasti Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen ansaitsemattomassa hyvyydessä ja tuntemuksessa.” – 2. Pietari 3:13, 17, 18.