Onnellisia vainottuinakin!

”Onnellisia ovat ne, joita on vainottu vanhurskauden tähden, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.” – MATTEUS 5:10.

1. Minkä vainon Rooman keisari Nero pani alulle?

”HEITÄ annettiin eläinten taljoihin puettuina koirien raadeltaviksi tai naulittiin ristiin. Illan hämärtyessä heitä käytettiin soihtuina yötä valaisemaan.” Näin kirjoitti roomalainen historioitsija Tacitus. (Keisarillisen Rooman historia, 15. kirja, jakso 44) Keitä sitten olivat uhrit? Kristittyjä – Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. Huhu kertoi, että keisari Nero oli vastuussa Rooman palosta (v. 64), ja hän yritti vierittää syyn Jeesuksen seuraajien niskoille. Näin pantiin alulle ensimmäinen monista kristittyjen vainoista, joita esiintyi muinaisen Rooman valtakunnan kukoistusaikana.

2. a) Mitä Jeesus Kristus sanoi niistä, joita on ”vainottu vanhurskauden tähden”? b) Mitä Jehovan todistajien täytyy tietää, jotta he voisivat olla onnellisia vainottuinakin?

² Miten nuo varhaiskristityt kykenivät kestämään sellaista julmaa vainoa? Miten entisajan ja nykyajan Jehovan todistajat ovat tosiaankin todenneet mahdolliseksi iloita, vaikka heitä on ahdisteltu ja vahingoitettu tahallisesti heidän uskonsa ja vakaumuksensa tukahduttamiseksi? (2. Tessalonikalaisille 1:3–5) Jeesus Kristus sanoi: ”Onnellisia ovat ne, joita on vainottu vanhurskauden tähden, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.” (Matteus 5:10) Jotta Jehovan todistajat voisivat olla onnellisia vainottuinakin, heidän täytyy tietää, 1) miksi Panettelija aiheuttaa heille vainoa, 2) miksi Jehova sallii tällaisen ahdistuksen, 3) miksi Jumalan palvelijat voivat olla onnellisia vainottuinakin, 4) miten vainoon voidaan valmistautua ja 5) miten se voidaan kestää.

Panettelijan tarkoitus

3, 4. a) Kuka todellisuudessa on Jehovan todistajiin kohdistuvan vainon takana? b) Miten Jeesus ilmaisi, kuka on tällaisen vainon pääasiallinen lietsoja?

³ Rooman hallitusmiehillä ei ollut mitään pelättävää aitojen, rauhaa rakastavien kristittyjen taholta. Silloiset Jehovan todistajat ilmaisivat suhteellista alamaisuutta hallitsevia ”esivaltoja” kohtaan ja ’maksoivat takaisin keisarille, mikä oli keisarin, mutta Jumalalle, mikä oli Jumalan’. (Roomalaisille 13:1–7; Matteus 22:21) Tuskinpa Rooman keisarit tiesivät, että kulissien takana oli joku, joka oli lietsonut vihaa Jehovan todistajia vastaan aina ”vanhurskaan Aabelin” ajasta saakka. (Matteus 23:33–36; Heprealaisille 11:4, 32–40; 12:1) Se joka on ilkeämielisesti lietsonut vainoa aina tähän päivään saakka, on itse Saatana Panettelija. Jehovan ja hänen kansansa vastustajana hän ”vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä”. – 1. Pietari 5:8.

⁴ Jeesus sanoi monta kertaa opetuslapsilleen, että he joutuisivat vainottaviksi. Hän sanoi esimerkiksi: ”Ei orja ole isäntäänsä suurempi. Jos ihmiset ovat vainonneet minua [niin kuin he totisesti vainosivat], niin he vainoavat teitäkin.” (Johannes 15:20; 16:2; Matteus 10:22, 23) Sitä paitsi Kristus ei jättänyt mitään epäilystä siitä, kuka tällaisen vainon pääasiallinen lietsoja on, sillä hän sanoi yhdelle ”seitsemästä seurakunnasta”: ”Katso! Panettelija tulee jatkuvasti heittämään joitakuita teistä vankilaan, jotta teidät pantaisiin täysin koetukselle.” (Ilmestys 1:1, 4; 2:10) Miksi sitten Panettelija vainoaa Jehovan todistajia?

5. Mitä tarkoitusta varten Panettelija aiheuttaa vainoa Jehovan palvelijoille?

⁵ Saatana aiheuttaa Jehovan palvelijoille ahdistusta ja vainoa pakottaakseen heidät sovittelemaan uskossaan. Hän haluaa tuhota heiltä sen kallisarvoisen suhteen, joka heillä on taivaalliseen Isäänsä. Heti silloin, kun synti ilmaantui, Jehova Jumala ennusti vihollisuuden vallitsevan ”käärmeen” ja Jumalan vertauskuvallisen ”vaimon” sekä näiden kummankin ”siemenen” välillä! (1. Mooseksen kirja 3:14, 15) Jeesus ilmaisi kiistattomasti käärmeen olevan Saatana ja sanoi vainoojilleen, että he olivat ’isästään Panettelijasta’ ja siten siis Vastustajan ”siementä”. (Johannes 8:31–59) Näinä ”viimeisinä päivinä” Panettelijan aika on käynyt lyhyeksi ja hän on todella suuren vihan vallassa. (2. Timoteukselle 3:1–5; Ilmestys 12:7–17) ’Siementen’ välinen vihamielisyys siis jatkuu, ja jokaisen maan päällä olevan täytyy lopulta asettua joko Jumalan siemenen tai Panettelijan siemenen puolelle. (Vrt. 1. Johannes 3:10.) Siksi se, joka palvelee uskollisesti Jehova Jumalaa, kokee vainoa tai tulee joutumaan vainon kohteeksi. Saatana Panettelija pitää siitä kyllä huolen. – 2. Timoteukselle 3:12.

6. Minkä suuren kiistakysymyksen Saatana on herättänyt, ja minkä hän on asettanut kyseenalaiseksi ihmisten suhteen?

⁶ Saatana on herättänyt kaikkeuden suvereenisuutta koskevan kiistakysymyksen, ja hän on asettanut kyseenalaiseksi, säilyttävätkö ihmiset nuhteettomuutensa, kun he joutuvat koetukselle. Nuhteettomuus Jumalaa kohtaan oli kiistanalaisena esimerkiksi silloin, kun Saatana lietsoi vainoa Job-nimistä miestä kohtaan, jonka vaimo ja kolme ”lohduttajaa” tietoisesti tai tietämättään palvelivat Panettelijan tarkoitusta. (Job 1:8–2:9; 16:2; 19:22, 28) Kuten Jobin tapauksesta selvästi käy ilmi, Panettelija asettui vastustamaan Jehovaa ja väitti, ettei kukaan ihminen pysyisi Jumalalle uskollisena, jos Saatanan sallittaisiin koetella häntä. Sen tähden Panettelija vainoaa Jehovan todistajia murtaakseen heidän nuhteettomuutensa ja osoittaakseen väitteensä todeksi.

7. Mikä riittää kristillisessä uskossa sovittelemiseksi, mutta miten Jeesus menetteli joutuessaan sellaiseen kiusaukseen?

⁷ Saatana tietää, että yksi hänelle suoritettu ”palvontateko” on jo kristillisessä uskossa sovittelemista ja sen hänen väitteensä tukemista, etteivät ihmiset pysyisi Jumalalle uskollisina koetuksissa tai vainoissa. Kun Panettelija näytti Jeesukselle ”kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston”, niin mitä tämä päävainooja sanoi? ”Nämä kaikki minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja teet palvontateon minulle.” Mutta Jeesuksen luja kieltäytyminen vahvisti tosi palvontaa, oli Jehovan puolen kannattamista kaikkeuden suvereenisuutta koskevassa kiistakysymyksessä ja todisti Panettelijan valehtelijaksi. – Matteus 4:8–11.

8, 9. a) Miten varhaiskristityt osoittivat, etteivät he aikoneet suorittaa yhtään ”palvontatekoa” Saatanalle? b) Millä tavoin jotkut tämän vuosisadan kristityistä ovat joutuneet samanlaisiin koetuksiin, ja minkä asenteen he ovat omaksuneet?

⁸ Kuinka sopivaa siksi olikaan, että uskolliset varhaiskristityt kieltäytyivät suorittamasta ainuttakaan ”palvontatekoa”, joka olisi tukenut Saatanan puolta tuossa suuressa kiistakysymyksessä! Kristuksen uskolliset seuraajat kieltäytyivät polttamasta suitsuketta Rooman keisarin kunniaksi jopa henkensä uhalla. Daniel P. Mannix kirjoitti tästä: ”Hyvin harvat kristityt muuttivat mieltään, vaikka areenalla oli yleensä heidän mukavuudekseen alttari, jolla paloi tuli. Vangin ei tarvinnut muuta kuin heittää vähän suitsuketta liekkiin, niin hänelle annettiin uhritodistus ja hänet vapautettiin. Hänelle selvitettiin myös huolellisesti, ettei hän palvonut keisaria, vaan ainoastaan tunnusti keisarin jumalallisen aseman Rooman valtion päänä. Silti eivät juuri ketkään kristityt käyttäneet hyväkseen tätä pelastusmahdollisuutta.” (Those About to Die, s. 137) Vain yksi sellainen ”palvontateko” olisi riittänyt tyydyttämään Saatanan.

⁹ Jotkut tämän vuosisadan kristityt ovat joutuneet samanlaiseen koetukseen. Natsien keskitysleireissä yritettiin Jehovan todistajia heidän pidättämisestään lähtien ja toistuvasti läpi vankeusajan pakottaa kieltämään Jehova ja lopettamaan yhteydenpito hänen kansaansa. Sitä varten natsit laativat kirjallisen julistuksen, jota tarjottiin todistajille allekirjoitettavaksi vapautumista vastaan. Yksi nimikirjoitus olisi riittänyt. Kuitenkin vain harvat todistajat allekirjoittivat julistuksen.

10. Miksi olisi epäviisasta sovitella vähääkään siinä toivossa, että saisi saarnaamisvapauden?

¹⁰ Koska me tiedämme, mitä tarkoitusta varten Saatana aiheuttaa Jehovan todistajille vainoa, niin älkäämme koskaan antako myöten millekään Panettelijan houkutukselle kiertääksemme kiistakysymyksen vaikeuksien välttämiseksi. Älkäämme erehtykö ajattelemaan, että vähäiseltä vaikuttava sovittelu vapauttaisi meidät nopeasti saarnaamistyöhön. Mikä tahansa nuhteettomuuttamme koskeva sovittelu voi merkitä meille täydellistä luhistumista. (Vrt. Matteus 13:21; Galatalaisille 6:12.) Kun sovittelu on ”palvontateko”, me emme ole enää soveliaita edustamaan Jehovan valtakunnan etuja. Voimme olla varmoja siitä, että jo yksi ainoa teko, joka murtaa nuhteettomuutemme, tuottaa iloa Panettelijalle, emmekä me varmaankaan halua tehdä häntä onnelliseksi. Me pyrimme sen sijaan tekemään iloiseksi Jehovan sydämen säilyttämällä nuhteettomuutemme, ja siten hän voi antaa vastauksen Suurelle Herjaajalle. – Sananlaskut 27:11.

Miksi Jehova sallii vainoa

11. Mikä on huomattavin syy siihen, että Jehova sallii kansaansa vainottavan?

¹¹ Taivaallinen Isämme voisi estää kansansa vainoamisen, mutta hän katsoo, että on parempi sallia sitä, ja kun tiedämme syyn siihen, niin voimme olla onnellisia vainottuinakin. Pääasiallisin syy vainon sallimiseen liittyy kaikkeuden suvereenisuutta koskevaan kiistakysymykseen. Jokainen Jehovan todistaja, joka säilyttää nuhteettomuutensa Panettelijan lietsomissa koetuksissa, osoittaa Saatanan olevan valehtelija ja antaa todisteen siitä, että epätäydellinenkin ihminen voi pysyä uskollisena Jumalalle ankarissa koetuksissa tai vainoissa. Uskollinen ihminen tukee Jumalan puolta kiistakysymyksessä ja kannattaa Jehovan oikeutta hallita Kaikkeuden Suvereenina. Mikä ilo onkaan vahvistaa edelleen todistusta siitä, että hän on ”kansojen kuningas”! – Psalmit 47:9.

12, 13. Mistä muusta syystä Jehova sallii kristittyjä vainottavan, ja ketkä heistä saavat pysyvän sijan Jumalan järjestelyssä?

¹² Lisäksi Jehova sallii vainoa koetellakseen niiden uskollisuuden, jotka ovat vihkiytyneet hänelle. Hän on koonnut ”erikoisomaisuudeksi otetun kansan”, jotta siihen kuuluvat hengellä voidellut ’julistaisivat laajalti hänen oivallisuuksiaan’. (1. Pietari 2:9) Jumala myös ’järkyttää kaikki kansat’, jotta ”kaikkien kansakuntien halutut” – Jumalan hyväksymyksen saavat ihmiset – voitaisiin tuoda hänen ’palvontahuoneeseensa’ ja se voitaisiin täyttää kirkkaudella. (Haggai 2:7, UM; vrt. Sakarja 8:23.) Tämän mukaisesti ihmisistä, joilla on taivaallinen toivo, ja myös niistä, jotka odottavat iloiten ikuista elämää paratiisimaassa, on tullut vihkiytyneitä kristittyjä Jehovan todistajia. – Luukas 23:43; Ilmestys 7:1–17.

¹³ Mutta ketkä kaikista näistä vihkiytyneistä kristityistä tulevat lopulta olemaan osa luvatusta ”uudesta taivaasta” ja ”uudesta maasta”? (Ilmestys 21:1) Eivät kaikki. (Psalmit 15:1–5; Matteus 22:14) Niillä, jotka osoittautuvat uskottomiksi, ei ole pysyvää sijaa Jumalan järjestelyssä. Niinpä, vaikka Jehova ei aiheutakaan vainoa, hän sallii sitä seuloakseen kansansa keskuudesta pois uskottomat, kun taas ne, jotka ovat ehdottoman uskollisia ja rakastavat kokosydämisesti Jumalaa, hän säilyttää kansansa riveissä. (Matteus 22:37, 38; 25:31–33; 2. Korinttolaisille 13:5) Olkaamme niitä, jotka kestävät vainon uskollisesti ja joilla siten on jatkuvasti ”etu pelottomasti suorittaa [Jehova Jumalalle] pyhää palvelusta uskollisesti ja vanhurskaasti hänen edessään kaikki päivämme” – jopa ikuisesti. – Luukas 1:68, 69, 74, 75.

Miksi onnellisia vainottuinakin

14. Minkä Jeesus nimenomaan mainitsi olevan syynä onnellisuuteen, vaikka olisi vainottukin?

¹⁴ Jeesus Kristus mainitsi nimenomaan Valtakunnan toivon, kun hän sanoi: ”Onnellisia ovat ne, joita on vainottu vanhurskauden tähden, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.” (Matteus 5:10) Taivaallisessa Valtakunnassa oleminen Kristuksen kanssa on siis niitä Jeesuksen voideltuja seuraajia odottava suurenmoinen palkinto, jotka kestävät uskollisesti vainon. (Luukas 12:32; Ilmestys 2:10; 14:1; 20:6) Ja niillä uskollisilla Jehovan todistajilla, joilla on maallisen elämän toiveet, on suurenmoinen odote saada elää ikuisesti paratiisimaassa. (Luukas 23:43; Johannes 10:16; 17:3; Ilmestys 7:9, 10, 14) Me voimme siis varmasti olla onnellisia vaikka olemme vainottujakin, jos pidämme mielessämme Valtakunnan toivon. – Roomalaisille 12:12.

15. Millä tavalla Jehovan suvereenisuus liittyy Valtakuntaan, ja miten tämä kaikki liittyy siihen, että voimme olla onnellisia vainottuinakin?

¹⁵ Jehovan kaikkeudensuvereenisuus liittyy erottamattomasti Valtakuntaan, sillä sen välityksellä hän pyhittää nimensä. Jehovan uskollisina todistajina ja Valtakunnan julistajina me kannatamme hänen suvereenisuuttaan, ja se antaa meille lisäsyyn onnellisuuteen ahdistuksessakin. (Jesaja 43:10–12; Matteus 6:9, 10) Jumalan avulla me siis voimme säilyttää nuhteettomuutemme Häntä kohtaan ja todistaa siten Panettelijan valehtelijaksi, joka ei pysty vahvistamaan todeksi väitettään, jonka mukaan kukaan ihminen ei pysyisi uskollisena Jehovalle koetuksessa. (Job 27:5) Kuinka onnellinen jokainen vainottu kristitty voikaan olla, kun hän saa kannattaa Jehovan puolta suuressa kiistakysymyksessä! – Vrt. Apostolien teot 4:24.

16. Miksi voidaan sanoa, että puhdas omatunto lisää onnellisuuttamme vaikka meitä vainotaankin?

¹⁶ Myös puhdas omatunto lisää vainottujen, uskollisten Valtakunnan julistajien onnellisuutta. Vaikka kristityksi tunnustautuva todennäköisesti tuntee häpeää ja tuskaa, jos hän kärsii väärintekemisen vuoksi, niin kristitty tuntee syystä iloa, jos hän kärsii vanhurskauden tähden Jehovan uskollisena todistajana ja Jeesuksen Kristuksen seuraajana. Niinpä, kun Jeesuksen apostoleita oli ruoskittu, he ”lähtivät – – sanhedrinin edestä iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpäisyä hänen [Kristuksen] nimensä puolesta”. (Apostolien teot 5:40, 41) Samoin eivät Paavali ja Silaskaan olleet synkkämielisiä eivätkä tunteneet omantunnonvaivoja, ikään kuin he olisivat tehneet jotakin väärää, sen jälkeen kun heitä oli piesty ja heidät oli pantu vankilaan Filippissä. Sen sijaan he keskiyön vaiheilla ”rukoilivat ja ylistivät Jumalaa lauluin”. (Apostolien teot 16:22–25) Vaikka siis kenenkään Jehovan todistajan ei pitäisikään koskaan käyttäytyä siten, että häntä täytyy rangaista syyllisenä ja mahdollisesti omantunnontuskissa olevana murhaajana, varkaana, pahantekijänä tai sellaisena, joka puuttuu toisten asioihin, niin hän voi olla onnellinen, jos hän kärsii vanhurskauden tähden. – 1. Pietari 2:11, 12; 3:13, 14; 4:15, 16.

17. Mikä erityisesti lisää onnellisuuttamme, kun meitä vainotaan Valtakunnan kannattajina?

¹⁷ Jehovan miellyttäminen ja hänen kirkastamisensa lisää erityisesti onnellisuuttamme, kun meitä vainotaan siksi että kannatamme Valtakuntaa. Silloinkin kun meitä uhataan erittäin voimakkaasti, ’vaeltaminen Jumalaa miellyttäen’ on ensiarvoisen tärkeää, jotta voisimme säilyttää ilomme Jehovan palvelijoina. (1. Tessalonikalaisille 4:1) Lisäksi, kun kärsimme kristittyinä, meidän pitäisi ”tunnustaa se nimi Jumalan kunniaksi”. Ajattelehan sitä! Sen lisäksi että miellytämme Jehovaa kestäessämme uskollisesti vainoa, me ’kirkastamme Jumalaa’. (1. Pietari 4:16) Mikä iloa tuottava kannustin kestää rohkeasti vainoa!

Ponnistelkaa päättäväisesti nuhteettomina

18. Miten Jehovan todistajien pitäisi suhtautua nuhteettomuuden säilyttämiseen Jumalaa kohtaan?

¹⁸ Jehovan todistajilla on siis selvästi perustellut syyt olla onnellisia vainottuinakin. Olkaamme siksi Jumalan avulla yhtä päättäväisiä kuin psalminkirjoittaja Daavid, joka julisti: ”Mutta minä vaellan nuhteettomasti.” – Psalmit 26:11.

19. Mitä kysymyksiä herää nyt tarkasteltavaksi?

¹⁹ Uskollisina kristittyinä me voimme olla onnellisia vaikka meitä vainotaankin, koska me tiedämme, mitä tarkoitusta varten Panettelija aiheuttaa meille sellaista ahdistusta. Me ymmärrämme myös, miksi Jehova Jumala sallii kansaansa vainottavan. Mutta vaikka me näistä syistä voimme olla onnellisia vainoa kohdatessamme, niin miten voimme valmistautua sen kohtaamiseen? Ja miten voimme kestää kiivasta tai jopa raakaa vainoa?

Kertauskysymyksiä

◻ Mitä tarkoitusta varten Panettelija aiheuttaa vainoa Jehovan todistajille?

◻ Minkä suuren kiistakysymyksen Saatana on herättänyt, ja minkä hän on asettanut kyseenalaiseksi ihmisten suhteen?

◻ Miksi Jehova sallii kansaansa vainottavan?

◻ Minkä syyn Jeesus Kristus nimenomaan mainitsi onnellisuuteen, kun ’vainotaan vanhurskauden tähden’?

◻ Mikä lisää onnellisuuttamme, kun meitä vainotaan Jehovan palvelijoina?

[Kuva s. 15]

Kun Jeesusta kiusattiin, hän kieltäytyi suorittamasta palvontatekoa Saatanalle

[Kuva s. 16]

Valtakunnan toivo antaa järkevän syyn olla onnellinen vainosta huolimatta