”Jumalisen antaumuksen muoto”
KUN kirkon kannatus laskee, se yrittää epätoivoisesti koota uusia jäseniä tai elvyttää entisiä, mutta sen omaksumat keinot usein vain pahentavat asiaa. Se käyttää häikäilemättä hyväkseen taipuvaisuutta nautintoihin. Miten niin? Harkitsehan muutamia esimerkkejä siitä, mitä kirkot tekevät houkutellakseen poissaolijoita kirkonpenkeille:
”Yhdysvalloissa on nykyään 3 000 papillista ilveilijäryhmää, jotka sonnustautuvat suuriin neniin ja monivärisiin pukuihin palvellakseen Jumalaa”, kerrotaan Time-lehdessä. Kiertelevät seurueet, jotka kutsuvat itseään ’Kristuksen narreiksi’ tai ’Pyhiksi narreiksi’, tanssivat, tekevät taikatemppuja, esittävät pantomiimeja, pyöräilevät ja jakelevat popcornia ja viskelevät värikkäitä paperinpaloja ja ilmapalloja kirkossa seurakuntalaisten joukkoon. Saskatoonissa Kanadassa sielunpaimenille koulutusta antavan kanadalaisen seuran konventtiin sisällytettiin kurssi ”Kristillisestä ilveilystä” keinona tavoittaa ihmisiä.
”’Herätä heidän huomionsa’ -evankelista tekee sen karaten avulla.” Tämä oli otsikkona eräässä sanomalehtiartikkelissa, jossa kuvailtiin erään matkustavan baptistisaarnaajan ”show-saarnoja”. ”Ihmiset eivät halua tulla kuulemaan saarnaajan saarnaa eivätkä sitä, mitä vikaa heissä on”, hän selitti. ”Mutta he tulevat kyllä katsomaan karate-eksperttiä.” Saarnaaja sanoi, että useimmat ihmiset jäävät kuulemaan myös saarnaa katsottuaan näytöksen. ”Silloin tällöin käy niin että joku kuulija kävelee ulos”, hän lisäsi, ”mutta ei kovin usein.”
Otsikon ”Kirkot käyttävät taikuutta houkutellakseen seurakuntalaisia” alla The Wall Street Journal -lehti lainaa erästä indianalaista pastoria, joka sanoo, että ”kun taikuri astuu saarnastuoliin, ihmiset, jotka eivät ole olleet läsnä kuukausiin, ilmaantuvat jumalanpalvelukseen”. Mihinkään kirkkokuntaan kuulumaton Kristillisten taikureiden seura arvioi, että Yhdysvalloissa on yli tuhat taikuripappia, ja se järjestää joka kesä seminaareja uusien temppujen opettamiseksi.
”Saarnastuolissa on riisuutuja.” Näillä sanoilla muuan sanomalehti kertoi siitä, mitä tapahtui eräässä unitaarisessa kirkossa Dallasissa Yhdysvalloissa. Kirkko esitteli ”eksoottisen tanssijattaren” sunnuntaijumalanpalveluksissaan, ja ”kun hän oli lopettanut, jäljellä ei ollut mitään muuta kuin hänen lannevaatteensa ja seurakunnan mielikuvitus”, sanottiin selostuksessa. Esityksissä oli läsnä lapsia yhdessä kirkon 200 aikuisen jäsenen kanssa. ”Minulle ei ole esitetty yhtään valitusta”, pappi sanoi. ”Esitys sopi erittäin hyvin jumalanpalvelukseemme.”
Nämä eivät ole suinkaan yksittäisiä tapauksia joidenkin outojen lahkojen tai kulttien piireissä. Arvossa pidetyiksi, vakiintuneiksi sanotut kirkot turvautuvat samoihin temppuihin. Klovnien ja taikureiden lisäksi ne käyttävät kansanlaulujen esittäjien, rock-ryhmien, napatanssijattarien, astronauttien, filmitähtien ja muiden kuuluisuuksien palveluksia pyrkiessään voimistamaan heikkenevää vetovoimaansa.
Mutta vaikka joitakuita ”kadonneita sieluja” saadaankin näin houkuteltua kirkon piiriin, autetaanko heitä todella tulemaan ”Jumalaa rakastaviksi”, jos heitä kiinnostaa juuri ”eksoottinen” tanssi tai taikurinäytös? Eikö heistä päinvastoin tehdä täten entistä enemmän ”nautintoja rakastavia” ja vielä vaiennetulla omallatunnolla, koska he voivat nyt antautua niihin kirkon hyväksynnällä? Heistä on tosiaankin tullut sellaisia, joilla on ”jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden”. – 2. Timoteukselle 3:5.
Ennustus on täyttynyt
Tämä kaikki sai pastori William Rauscherin sanomaan: ”Nykyään liian monista kirkoista on tullut Pyhän Hengen viihdekeskuksia, jotka ovat ennemminkin kammottavia kuin pyhiä. Suuri osa siitä, mikä nyt puetaan uskonnon naamiopukuun, järkyttäisi Pyhää Paavalia.” Mutta todellisuudessa apostoli Paavali tuskin olisi järkyttynyt. Miksei? Koska, kuten olemme havainneet, hänet henkeytettiin kirjoittamaan, että viimeisinä päivinä ihmiset ’panisivat nautinnot Jumalan tilalle’!
Ilmaisulla ”nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia” (Uuden maailman käännös) apostoli Paavali kiinnittää huomion sellaisten ihmisten ristiriitaisuuteen ja epäjohdonmukaisuuteen ja siitä johtuvaan ulkokultaisuuteen. Vaikka he yhä haluavat jonkin verran uskontoa elämäänsä, he ovat panneet nautinnot Jumalan tilalle rakkautensa ja antaumuksensa kohteiksi. Niin menetellessään he ovat tehneet nautinnoista jumalansa.
Maallistumisen nousu ja kirkkojen kannatuksen heikkeneminen ovat selviä lisätodisteita siitä, että me elämme nykyisen asiainjärjestelmän viimeisissä päivissä. Mutta nämä asiat osoittavat vielä suuremmassa määrin sen, että me elämme aivan viimeisten päivien lopussa, niiden viimeisessä vaiheessa.