Velvollisuudet vai nautinnot – kummat panet ensi sijalle?
LUOJA, Jehova Jumala, antoi meille moraalisen toimintavapauden. Toisin sanoen hän antoi meille kyvyn ja vapauden valita, mitä haluamme tehdä. Aika ajoin tämä merkitsee valintaa velvollisuuksien ja nautintojen välillä.
Kun velvollisuudet ja nautinnot ovat ristiriidassa keskenään, Suomessa tavataan sanoa: ”Ensin työ, sitten leikki.” Velvollisuuksien ja nautintojen välillä ei tietenkään välttämättä tarvitse vallita ristiriitaa, mutta jos sellainen vallitsee, niin kummat valitset? Velvollisuus määritellään siksi, ”mitä jonkun velvoituksen, hyväksytyn moraalikäsityksen t. omantunnon käskyn mukaisesti pitää tehdä”. Nautinto on ”aistimusten t. sielullisten vaikutelmien aiheuttama voimakas mielihyvä; vrt. huvi, ilo, riemu”. – Nykysuomen sanakirja.
Velvollisuutemme
Kuten Jeesus Kristus osoitti, meillä on ensisijaisesti velvollisuuksia Tekijäämme, Jehova Jumalaa, kohtaan. (Markus 12:29, 30) Tärkein Jumalan tarkoituksista palvelijoittensa suhteen nykyään on, että he todistavat hänen nimestään ja Valtakunnastaan ja tekevät opetuslapsia. (Jesaja 43:10–12; Matteus 10:7; 24:14; 28:19, 20) Pystyäkseen täyttämään nämä velvollisuudet oikein kristittyjen täytyy hankkia jatkuvasti Raamatun tuntemusta, olla säännöllisesti palvojatovereidensa seurassa ja rukoilla hellittämättä. Nämä muut velvollisuudet siis liittyvät kristityn ensisijaisiin velvollisuuksiin. – 1. Timoteukselle 4:16; Heprealaisille 10:23–25; Roomalaisille 12:12; Saarnaaja 12:13.
Meillä on myös velvoituksia lähimmäistämme kohtaan. Ne ovat suuressa määrin luonteeltaan maallisia. Meidän ’on tehtävä työtä, jos aiomme syödä’, sillä meidän ei tule odottaa voivamme elää toisten kustannuksella. On oikein, että huolehdimme perheemme tarpeista. Meidän on toteltava maan lakeja, kuten esimerkiksi liikennesääntöjä, ja maksettava veromme. – Roomalaisille 12:17; 13:1–7; 2. Tessalonikalaisille 3:10; 1. Timoteukselle 5:8.
Meillä on velvollisuuksia Jumalaa kohtaan, velvollisuuksia perhettämme kohtaan, velvollisuuksia lähimmäisiämme kohtaan ja myös velvollisuuksia itseämme kohtaan. Velvollisuuksia, velvollisuuksia, velvollisuuksia! Merkitseekö tämä sitä, ettei ole aikaa eikä tilaisuuksia iloita henkilökohtaisista nautinnoista? Ei, se merkitsee vain sitä, että meidän täytyy pitää nautinnot oikealla paikallaan. Emme saa olla niiden monien kaltaisia, jotka näinä ”viimeisinä päivinä” ovat ”nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia”. – 2. Timoteukselle 3:1, 4.
Kielletyt ”nautinnot”
Pitäessämme nautinnot oikealla paikallaan meidän on ymmärrettävä, että tietyn kaltaisia nautintoja ei voida sovittaa yhteen velvollisuuksiemme kanssa, sillä niillä ei ole mitään sijaa elämässämme kristittyinä. Nykyään on ihmisiä, jotka pitävät liikennesääntöjä pilkkanaan, harjoittavat myymälävarkauksia tai rikkovat lakia muulla tavoin sen tuomasta ”silkasta nautinnosta” tai ”huvin vuoksi”, kuten he sanovat. On päivänselvää, että kaikki sellaiset teot ovat kiellettyjä ”nautintoja”.
Toiset taas etsivät nautintoja huumeiden avulla ja tulevat narkoottisten aineiden orjiksi. Ja vielä jotkut muut saavat nautintoa tupakan käytöstä muodossa tai toisessa. Myös nämä tavat ovat ristiriidassa niiden velvollisuuksiemme kanssa, joita meillä on Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan. Kristittyjen tulee olla vapaa kansa, heillä tulee olla lähimmäisenrakkautta ja heitä neuvotaan ’puhdistautumaan kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta’. – 2. Korinttolaisille 7:1; Matteus 22:39; Roomalaisille 6:6, 16; 13:10.
Epäilemättä yleisin kiellettyjen nautintojen muoto, johon nykyään antaudutaan, on luvaton seksi. Kaikki sellaiset ’hillittömät aistillisen nautinnon halut’ ovat vastoin velvollisuuksiamme Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. (Jaakob 4:3; Sananlaskut 6:20–35) Meidän täytyy karttaa, ei ainoastaan antautumista sukupuoliseen moraalittomuuteen, vaan myöskin sillä leikittelemistä. Se tosiasia, että sellaiset moraalittomat nautinnot ovat kiellettyjä, näyttää tekevän niistä haluttavampia ja nautittavampia, aivan kuten prostituoitu antaa ymmärtää: ”Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista.” – Sananlaskut 9:17.
Miksi sellaiset nautinnot ovat houkuttelevia langenneelle lihalle? Koska ”ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka”. Niinpä kristityn täytyy ’kurittaa lyönnein ruumistaan ja johdattaa sitä kuin orjaa’, kuten apostoli Paavalikin teki. (1. Mooseksen kirja 8:21; 1. Korinttolaisille 9:27) Me emme saa antaa myöten näille luvattomille nautinnoille, jos haluamme Jumalan hyväksymyksen. – 1. Korinttolaisille 6:9–11.
Nautinnoista iloitsemista hallitsevat periaatteet
On monia nautintoja, joista kristityt voivat iloita. Mutta pitääksemme ne oikealla paikallaan niistä nauttimisemme on mukauduttava ohjaaviin periaatteisiin laadun, määrän, ajankäytön ja hinnan suhteen. Valaisemme asiaa: Epäilemättä syöminen on ihmisten yleisimmin ja useimmin kokema nautinto. Jumala oli todella rakkaudellisen huomaavainen tehdessään siitä nautittavan tapahtuman. Sen periaatteen, että ’me syömme elääksemme emmekä elä syödäksemme’, voitaisiin sanoa asettavan rajat tälle nautinnolle.
Ensinnäkin, koska periaatteiden tulisi hallita syömistämme, me haluamme valita ruokia jotka eivät ainoastaan miellytä makuaistiamme vaan ovat meille myös terveellisiä. Me haluamme myös varoa ahtamasta itseämme täyteen, varoa syömästä enempää kuin on terveydelle hyväksi. Lisäksi meidän tulisi valvoa sitä, milloin syömme. On tunnettua, että raskailla aterioilla on taipumus häiritä keskittymistä ja suurta taitoa vaativia toimintoja. Samoin kuin ammattilaulaja ei haluaisi syödä tukevaa pihviä tai kalkkunapäivällistä juuri ennen konserttiaan, meidänkään ei tulisi tehdä niin juuri ennen jonkin vaikean tehtävän suorittamista tai raamatullisen esitelmän pitämistä. Tukeva ateria voi jopa häiritä jonkun toisen raamatullisesta puheesta nauttimistamme. Tietysti ihmisillä, joita vaivaa allergisuus tai sokeritauti tai jotka ovat kovin ylipainoisia, on sitäkin enemmän syytä valvoa näitä laatua, määrää ja ajankohtaa koskevia periaatteita iloitessaan syömisen nautinnosta. Emme myöskään halua olla välinpitämättömiä hinnan suhteen tulemalla kohtuuttomiksi siinä, mitä maksamme tästä nautinnosta.
Yksi nautinto, joka on monille huvia, on television katseleminen. Kristittyinä haluamme varmistua siitä, että katsomamme ohjelmat ovat sekä miellyttäviä että tervehenkisiä, ja ehkä myös opettavia. Haluamme tietenkin jälleen olla huolellisia myös määrän suhteen, ettemme vietä liian monia tunteja TV:n ääressä, sillä muuten jäämme vaille riittävää lepoa tai emme tee oikeutta velvollisuuksillemme. Katsomisajankohta tulisi myös ottaa huomioon, sillä emme halua koskaan sallia TV-ohjelmien häiritä tarvitsemamme levon saamista tai sellaisia kristillisiä toimintoja kuin seurakunnankokouksiin osallistumista.
Se mikä soveltuu TV:n katselusta saatavaan nautintoon, soveltuu yhtä painokkaasti myös elokuviin tai urheilukilpailuihin menemiseen. Kun meidän pitäisi olla kuuntelemassa raamatullista esitelmää kristittyjen tovereittemme kanssa, eihän tosiaankaan olisi sopivaa olla stadionilla katselemassa jotakin pallopeliä. Meidän ei myöskään tulisi sallia rakkautemme musiikkiin saada meitä tekemään samankaltaista virhettä.
Me voimme saada suurta nautintoa jostakin harrastuksesta. Mutta tässäkin meidän on harjoitettava itsehillintää ja pantava ensimmäiset asiat ensimmäisiksi. Entäpä jos harrastuksemme vie meidät tupakoivien ja ala-arvoista kieltä käyttävien ihmisten huonoon seuraan? Tai entäpä jos harrastuksemme on liian kallis, vahingollinen terveydellemme tai aiheuttaa vaikeuksia perheellemme? Jos asia on näin, eikö olisi sopivaa vaihtaa harrastusta?
Mutta vaikka harrastuksessamme tai vapaa-ajan viettotavassamme ei olisikaan kyseenalaisia piirteitä, meidän tulisi olla huolellisia sen suhteen, että pidämme sen oikealla paikallaan. Naimisissa oleva mies saattaa pitää kovasti keilailusta, mutta jos hänen perheensä ei voi nauttia keilailusta hänen kanssaan, hänen olisi viisasta ja rakkaudellista rajoittaa sitä. Hän ei myöskään haluaisi mennä keilailukilpailuihin, jos se merkitsisi kristillisen konventin laiminlyömistä. Sama mikä pitää paikkansa keilailusta, soveltuu tietysti yhtä hyvin muihinkin vapaa-ajan toimintoihin, kuten retkeilyyn, uintiin ja purjehtimiseen.
Lomalla odotamme saavamme nauttia elämästä. Mutta kristittyinä emme tällöinkään halua tulla huolimattomiksi käytökseltämme vain siksi, että olemme vieraiden joukossa, tai siksi, että meillä on joutilasta aikaa. Emme haluaisi myöskään katsella nähtävyyksiä tai vierailla joissakin huvipaikoissa Jehovan todistajien konventeissa läsnäolon kustannuksella.
Velvollisuuksien täyttämisestä saatava nautinto
Niin, velvollisuuksien täyttämisestä voi saada suurta nautintoa. Vaikka monet ihmiset ajattelevat, että velvollisuudet ja nautinnot ovat toistensa vastakohtia, sen ei tarvitse pitää paikkaansa. Asianlaita on nimittäin niin, että me voimme saada suuressa määrin nautintoa juuri velvollisuuksiemme täyttämisestä, jos meillä on oikea mielen asenne. Ensimmäinen ihminen, Aadam, epäilemättä sai suurta nautintoa kodistaan, kauniista puistomaisesta Eedenin puutarhasta huolehtimisesta. Hänen on täytynyt saada paljon iloa myös tutustumisesta kaikkiin tuossa puutarhassa oleviin eläimiin ja niiden nimittämisestä. Ja kun Jehova Jumala esitteli Aadamille naisen, Eevan, hän oli tulvillaan mielihyvää ja onnellisuutta, kuten osoitetaan 1. Mooseksen kirjan 2:15, 18–23:ssa.
Aviomies voi saada nautintoa hyödyllisen työn tekemisestä, huolimatta sen luonteesta, jos hän ymmärtää sen keinoksi huolehtia kunniallisesti itsestään ja perheestään. Sama pitää paikkansa vaimosta, jolla on oikea mielen asenne. Hän voi saada suurta nautintoa kotinsa pitämisestä puhtaana, maukkaitten, ravitsevien aterioiden valmistamisesta perheelleen jne.
Jehovan todistajat voidaan ottaa esimerkiksi siitä, miten velvollisuuksien täyttämisestä voi saada nautintoa. He ammentavat suurta iloa Raamatun tutkimisesta ja uusien totuuksien oppimisesta. Niin tehdessään he tuntevat niin kuin psalmista, joka sanoi: ”Minä riemuitsen sinun puheestasi, niinkuin suuren saaliin saanut.” – Psalmit 119:162.
Jehovan todistajat saavat nautintoa myös yhteen kokoontumisesta seurakunnankokouksiin ja säännöllisesti pidettäviin konventteihin. Lisäksi nämä kristityt havaitsevat tosiksi Jeesuksen sanat: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35) Kulkiessaan talosta taloon saarnaamassa Jumalan valtakunnan hyvää uutista he ovat ensisijaisesti täyttämässä velvollisuutta, joka heillä on sekä Jumalaa että ihmisiä kohtaan. Kun he löytävät jonkun, joka on halukas kuuntelemaan ja keskustelemaan Raamatusta heidän kanssaan, ja varsinkin, kun tämä henkilö osoittautuu ’tietoiseksi hengellisestä tarpeestaan’, he saavat iloa ja tyydytystä työstään. – Matteus 5:3.
Velvollisuudentuntomme herkistäminen
Mikä auttaa velvollisuudentuntomme herkistämisessä ja nautintojen pitämisessä oikealla paikallaan? Oikeudenmukaisuus ja järkevyys ovat avuksi. Esimerkiksi meidän on osoittauduttava oikeudenmukaisiksi ollaksemme todella anteliaita. Olisi ehdottomasti epäoikeudenmukaista auttaa toisia niin paljon, että perheemme jäisi vaille välttämättömyyksiä. Ja järkevyys panee meidät tajuamaan myös sen, että missä määrin me laiminlyömme velvollisuuksiemme täyttämistä, siinä määrin me teemme vääryyttä ja vahinkoa itsellemme ja toisille. Koska emme haluaisi toisten vahingoittavan meitä, meidän tulisi välttää vahingoittamasta heitä. – Luukas 6:31.
Erityisesti rakkaus auttaa meitä panemaan velvollisuudet nautintojen edelle. Jumalan rakastaminen merkitsee hänen käskyjensä pitämistä, velvollisuuksiemme täyttämistä häntä kohtaan. (1. Johannes 5:3) Rakkaus lähimmäiseemme saa meidät olemaan huolissamme myös hänen hyvinvoinnistaan, ei vain omastamme. – 1. Korinttolaisille 10:24.
On siis selvää, että elämässämme on sijaa nautinnoille. Voimme saada suurta nautintoa velvollisuuksiemme täyttämisestä. Ja voimme iloita myös muista nautinnoista, jos valvomme niitä ja kartamme sellaisia, jotka ovat ristiriidassa velvollisuuksiemme kanssa. Tarkkailkaamme siis nautintojemme laatua, määrää ja hintaa, samoin kuin aikaa, jonka omistamme niille. Tämä tietenkin johtaa siihen, että panemme velvollisuudet nautintojen edelle.
[Kuva s. 10]
Jehovan todistajat saavat aitoa nautintoa täyttäessään velvollisuuttaan saarnata hyvää uutista