”Hän lopettaa sodat”
”OLI 8. elokuuta 1942. Japanilaiset joukot olivat miehittäneet joitakin Amerikan Aleuttien saarista aikomuksenaan hyökätä Yhdysvaltain länsirannikolle. Minut oli määrätty USA:n laivaston ilmavoimien joukko-osastoon, jonka oli määrä tunkeutua miehitetylle alueelle ja torpedoida japanilaisaluksia.
”Rynnäkön aikana koneemme sai osuman ja tutkamme lakkasi toimimasta. Meidän oli suunnattava takaisin tukikohtaamme Aleuttien loppumattomalta tuntuvaa vuorijonoa pitkin sankassa sumussa ilman tärkeintä navigointivälinettämme tutkaa. Kadotimme suunnan. Tiesimme saarten vuorineen olevan vasemmalla, mutta kuinka kaukana? Näkyväisyys oli käytännöllisesti katsoen nollassa. Äkkiä kapteeni huusi: ’Me törmäämme!’
”Seuraavat havaintoni saatoin tehdä vasta sitten kun tulin taas tajuihini. Koneemme oli törmännyt vuorenrinteeseen, ja olin jotenkin lentänyt ulos hylystä. Näin koneemme olevan vielä tulessa. Peräosa oli irronnut. Mikäli joku oli vielä elossa, hän oli siellä sisällä.”
Edellä olevan kertoi Harley Miller, joka selvisi hengissä. Sivulla 13 on valokuva lentokoneen jäännöksistä. Mitä tapahtui miehistön kahdeksalle muulle jäsenelle? Harley kertoo siitä seuraavassa kirjoituksessa. Kehotamme sinua lukemaan sen, ei sotajuttuna, vaan kertomuksena miehestä, joka löysi lopulta rauhan.
Merivoimissa ollessaan Harley näki monien kuolevan. He olivat kuitenkin vain murto-osa toisen maailmansodan uhreista, mutta siitä huolimatta he saivat Harleyn tajuamaan sotien äärimmäisen turhuuden ja kysymään: ”Miksi?”
Onko ihminen nyt yhtään viisaampi?
Toisen maailmansodan aikana kuolema korjasi noin 55 miljoonan ihmishengen sadon. Heidän joukossaan oli niin sotilaita kuin siviilejäkin. Se levitti maailmaan kauhistuttavan määrän tuskaa ja kurjuutta. Miljoonat lesket ja orvot jäivät ilman huoltajaa. Niinpä sodan päätyttyä vuonna 1945 heräsi luonnostaan kysymys: loppuvatko sodat milloinkaan?
Vuoden 1945 jälkeiset tapahtumat ovat osoittaneet, ettei ihminen ikävä kyllä ole yhtään viisaampi. Kansakunnat valmistautuvat ja osallistuvat jatkuvasti sotiin ja selkkauksiin. Äskettäin pidetyssä maailman kohtaloa pohtineessa konferenssissa eläkkeelle siirtynyt amiraali Gene La Rocque mainitsi, että Pentagonin mukaan toisen maailmansodan jälkeen on käyty kaikkiaan 270 sotaa. Hän lisäsi, että jo pelkästään Yhdysvalloilla ja Neuvostoliitolla on 20 000 ydinasetta, ja varoitti: ”Jos jatkamme edelleen nykyiseen suuntaan, joudumme ydinsotaan.”
Aivan kuin villipedot hallitukset jatkavat kiistojensa selvittämistä vuodattamalla verta, harvoin kuitenkaan poliittisten vallanpitäjien verta. Silloinkin, kun ei varsinaisesti käydä sotaa, kansojen näennäinen rauha perustuu keskinäiseen pelkoon, molemminpuolisen varman tuhon teoriaan. Miksi sitten on näin? Miksi sodat näyttävät väistämättömiltä ihmiskunnan historiassa? Onko olemassa jokin ratkaisu?
Miksi sotia käydään?
Psykologit ja antropologit ovat esittäneet joukoittain teorioita yrittäessään selittää sodan ilmiötä. Heidän ajatuksensa pohjautuvat tietenkin evoluutioteoriaan ja käsitykseen, että ihminen on vain yksi korkeimmista eläinmuodoista. Siksi jotkut väittävät ”aggressiivisuuden olevan ihmiskunnan elossasäilymisen kannalta ehdottoman välttämätöntä”. Niinpä evoluutioteoriasta on löydetty oikeutus sodalle.
Eräät toiset psykologit eivät kuitenkaan hyväksy ajatusta, että sota on vain seuraus hyökkäysvaistosta. He uskovat sodan olevan hankittu piirre, joka juontaa juurensa lapsuuden turhautumista. Sen takia he puhuvat vapaamman lapsuuden ja sallivaisemman yhteiskunnan puolesta. Mutta onko sodan uhka vähentynyt länsimaisen yhteiskunnan sallivaisuuden myötä?
Kirjassaan Warfare (Sodankäynti) Robert Leckie päättelee: ”Sotaa – – ei voida selittää biologian käsittein. Se tuntuu pikemminkin sosiaaliselta, poliittiselta ja juridiselta ongelmalta. – – Yhteiskunta itse näyttää olevan sodan pohjimmainen syy, ja niin kauan kuin suurilla yhteiskunnilla – suvereenisilla kansallisvaltioilla – on merkittävää ja esteetöntä valtaa, sota on väistämätöntä.” – Kursivointi meidän.
Miltei 2 000 vuotta sitten Jeesuksen velipuoli Jaakob kysyi varhaiskristilliseen seurakuntaan viitaten: ”Mistä johtuvat keskinäiset riitanne ja kiistanne [kreikaksi kirjaimellisesti ”sotanne ja taistelunne”, Kingdom Interlinear]? Eivätkö teidän himoistanne, jotka käyvät taistelua teidän ruumiissanne? Te himoitsette, mutta ette saa mitään. Te – – kadehditte mitään sillä saavuttamatta.” – Jaakob 4:1, 2, Uusi testamentti nykysuomeksi.
Nämä sanat antavat vihjeen sodan perimmäisistä syistä: niitä ovat kateus, kunnianhimo ja ahneus, jotka ovat vaikuttaneet jo 6 000 vuoden ajan. (1. Mooseksen kirja 4:2–10) Miten usein sotia onkaan käyty maa-alueista, rikkauksista ja luonnonvaroista! Ylpeyttä, kansallismielisyyttä, uskollisuutta ja ksenofobiaa eli muukalaispelkoa on lietsottu sotaisten voimien liikkeellesaamiseksi. On kuitenkin olemassa näitä pinnallisia ilmiöitä syvemmälle menevä perussyy.
Huomiotta jätetty perussyy
Kaikissa järkeilyissään asiantuntijat miltei poikkeuksetta jättävät huomioon ottamatta yhden tekijän – näkymättömän voiman, joka haluaa pitää ihmiskunnan jakautuneena ja sodassa. Tämä voimatekijä eksyttää ihmiskuntaa tarkoituksellisesti lukemattomilla eri tavoilla joko uskonnon, politiikan tai huvittelunhalun avulla. Raamattu tunnistaa sen selvästi sanoessaan esimerkiksi: ”Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johannes 5:19) Kuka on tämä ”paholainen”? Jeesus itse paljasti sen vastatessaan fariseuksille, jotka olivat päättäneet murhata hänet: ”Te olette isästänne Panettelijasta ja tahdotte tehdä isänne halujen mukaan. Hän oli tappaja alusta asti, eikä hän pysynyt lujana totuudessa, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, hän puhuu oman taipumuksensa mukaan, koska hän on valehtelija ja valheen isä.” – Johannes 8:44.
Niinpä ihmisen sotaisuuden taustavoima on paha, maailmaa hallitseva henkipersoona Saatana Panettelija. Hän ja hänen demonienkelinsä sadistisine luonteineen pitävät ihmiskunnan ponnistelut suunnattuina sotimiseen ja sotavarusteluun. Vaikka miljoonat ihmiset todella nousevat vastustamaan ydinaseita ja vaatimaan ydinasevarustelun jäädyttämistä, he eivät osoita minkäänlaista alamaisuutta ainoalle todelliselle ratkaisulle, Jumalan valtakunnalle, jossa Kristus hallitsee. Siten Saatana menestyksellisesti ”eksyttää koko asuttua maata”. (Ilmestys 12:9) Hän on saanut ihmiskunnan tavoittelemaan rauhaa järjettömällä tavalla: etsimään rauhaa ja samalla tarrautumaan juuri niihin tekijöihin, jotka johtavat sotaan, eli ahdasmielisiin kansallisiin etuihin.
Miten rauha saadaan aikaan?
Aiemmin lainattu Robert Leckie huomauttaa: ”Sosiaalitieteiden tutkijat sanovat, että sota on aikansa elänyt toimintamalli – – ja että sitä ruokkivaa taistelunhaluista vaistoa voidaan kontrolloida kasvatuksen, lain ja etiikan avulla.” (Kursivointi meidän.) Sattumalta tämä tiedemiesten näkemys käy yksiin Raamatun esittämän ratkaisun kanssa, joka sekin perustuu sodan voittamiseen ”kasvatuksen, lain ja etiikan avulla”. Profeetta Jesaja osoitti tämän tien rauhaan noin 2 700 vuotta sitten sanoessaan: ”Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen: ’Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, Jaakobin Jumalan temppeliin, että hän opettaisi meille teitänsä ja me vaeltaisimme hänen polkujansa; sillä Siionista lähtee laki, Jerusalemista Herran sana’. Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” – Jesaja 2:3, 4.
Mitä tämä profetia osoittaa? Se osoittaa, että monista kansoista peräisin olevien ihmisten täytyy tunnustaa Jehovan lait, hallitusvalta ja suvereenisuus. Heidän täytyy hyväksyä uudenlainen kasvatus rauhan vallitessa. Nöyrinä heidän täytyy sanoa: ’Hän opettaa meille teitänsä, ja me vaellamme hänen polkujansa.’ Niin, he oppivat tiet eli ”etiikan”, joka aikaansaa todellisen kristillisen rauhan, ja vaeltavat Jehovan polkuja hänen Poikansa Kristuksen Jeesuksen selvästi osoittaman täydellisen esimerkin mukaisesti. Todellisuudessa Jehovan todistajat ovat maailmanlaajuisesti täyttäneet tätä profetiaa jo vuosikymmeniä, läpi kahden maailmansodan ja kaikkien muiden yhteenottojen, jotka ovat koetelleet ihmiskuntaa.
Meidän on kuitenkin tunnustettava, ettei kestävää maailmanrauhaa koskaan saada aikaan pelkästään ihmisten ponnistuksin. Tarvitaan jotakin paljon suurempaa. Edes pelkkä kansainvälinen hallituskaan ei riitä, vaikka monet ovat puhuneet sen puolesta, vaan tarvitaan ylikansallinen hallitus, joka on kaiken ahdasmielisen politiikan ja kansallismielisyyden yläpuolella. Jumalan taivaallinen hallitus, joka toimii Kristuksen välityksellä, on juuri sellainen. Se on ainoa pätevä tie rauhaan. – Matteus 6:9, 10.
Miten tämä rauha saadaan aikaan? Koska kansakunnat eivät vapaaehtoisesti luovu kansallisesta suvereenisuudestaan, ne pakotetaan pian siihen. Siitä profeetta Daniel ennusti: ”Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” (Daniel 2:44) Lisäksi, kuten Ilmestyksen 20:1–3 osoittaa, pahin sodanlietsoja Saatana Panettelija vangitaan ”syvyyteen” estämällä hänen toimintansa ”tuhanneksi vuodeksi – – jottei hän enää eksyttäisi kansoja”.
Ihmisten itsekkäiden poliittisten valtakuntien eli hallitusten loppu edeltää Psalmin 46:9–11 toivoaherättävien sanojen täydellistä toteutumista: ”Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä: hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa. ’Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä.’” Jehovan suvereenisuus saatetaan kunniaan kaikkialla maan päällä. Sen aika on nyt lähellä. – Matteus 24; Markus 13; Luukas 21.
Haluaisitko sinä päästä näkemään sotien loppumisen? Voit siinä tapauksessa olla varma siitä, että seisomme aivan sen suurenmoisen ajan kynnyksellä, josta Daavid puhui Psalmissa 37:10, 11: ”Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; – – Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.”