Syvempää näkemystä uutisiin
Rikollisuuden syy
”Amerikkalaisten ’luonteenkasvatukseen’ kohdistuvan kiinnostuksen väheneminen kuluneitten 60 vuoden aikana on saattanut olla huomattava syy viimeaikaisiin korkeisiin rikoslukuihin”, kirjoittaa valtiotieteen professori Reo M. Christenson The Wall Street Journal -lehdessä.
Professori viittasi Harvardin yliopistossa toimivan James Q. Wilsonin ajatuksiin, joiden mukaan monihaaraiset ponnistelut ”luonteenkehityksen” edistämiseksi saivat Yhdysvaltain kaupungeissa 1800-luvun puolivälissä ”pitkään vallinneet poikkeuksellisen korkeat rikosluvut” alenemaan. Sen ajan viihdekirjallisuus, julkiset koulut ja kirkot korostivat moraalisen pidättyvyyden ja itsekurin arvoa, hän sanoo.
Professorin mukaan englantilainen oppinut Christie Davies tekee saman havainnon: Britanniassa 1800-luvun puolivälin vaiheilla vallinneet korkeat rikosluvut pienenivät nykyään paljon moititun viktoriaanisen moraalikampanjan ansiosta, jossa tähdennettiin ”rehellisyyttä, ahkeruutta, avuliaisuutta, tunnollisuutta, täsmällisyyttä, raittiutta ja vastuuntuntoa”.
Mutta ”viime vuosina”, jatkaa Christenson, ”kulttuurissa on tähdennetty itsensä toteuttamista, spontaanisuutta, sallivaisuutta, yksilöllisyyttä ja henkilökohtaista vapautta. – – Ja julkiset koulut ovat puolestaan jyrkästi väheksyneet luonteenkasvatusta.” Entä mikä on ollut tuloksena? ”Rikosluvut kohosivat huimaavasti 1960-luvulla ja ovat pysyneet hälyttävissä lukemissa aina siitä lähtien”, hän sanoo lopuksi.
On kiinnostavaa havaita, että Raamattu tähdentää jatkuvasti kuria ja pidättyvyyttä. ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” (Sananlaskut 22:6) Niin aikuisten kuin nuortenkin rikollisuuden kasvuun näinä kriittisinä aikoina vaikuttavat kyllä muutkin tekijät, kuten selvästi osoitetaan sellaisissa raamatunkohdissa kuin 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5:ssä ja Ilmestyksen 12:12:ssa.
Todiste Luojasta
Saksalainen matemaatikko Maria Reiche on nyt jo yli 40 vuoden ajan kierrellyt Perussa Liman eteläpuolella sijaitsevalla 450 kilometrin pituisella autiomaa-alueella tutkimassa kuuluisia Nazcan viivoja. Nämä viivat muodostavat monimutkaisia geometrisia ja eläimiä esittäviä kuvia, jotka ovat niin suuria, että ne voidaan havaita vain ilmasta käsin. Jotkin useita kilometrejä pitkät viivat on piirretty niin tarkasti, että niissä on vain 2,3 metrin poikkeama kilometriä kohden (0,2 %).
Reiche ja toiset tiedemiehet eivät yritä niinkään saada selville sitä, miten viivat on piirretty tai kuka ne on piirtänyt, vaan sitä, miksi ne piirrettiin. ”Kerran epäilin itseäni ja luulin etsiväni järkeä järjettömästä”, hän sanoi. ”Mutta ne eivät voi olla järjettömyyden tulos. Niiden vuoksi on nähty liian paljon vaivaa.”
Nazcan viivojen tarkkuus ja suurenmoinen muotoilu todistavat älyllisten suunnittelijoiden puolesta, ja nyt älylliset mielet yrittävät ymmärtää niiden tarkoitusta. Entä mitä on sanottava maailmankaikkeudessa ilmenevästä paljon suuremmasta tarkkuudesta ja suurenmoisemmasta muotoilusta? Eivätkö ne johdonmukaisesti todista korkeamman älyllisen Suunnittelijan, Luoja-Jumalan, olemassaolosta? Kyllä! Kristityt tulevat tässä asiassa samaan johtopäätökseen kuin apostoli Paavali: ”Sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin.” – Roomalaisille 1:20.
Katoava kunnia
”Venäläisille Brežnev on katoava muisto”, sanotaan erään New York Times -lehdessä äskettäin ilmestyneen kirjoituksen otsikossa vasta vuoden kuluttua Brežnevin kuolemasta. Hänen hautansa sijaitsee Punaisella torilla, ja sen päällä on häntä esittävä graniittinen rintakuva. Hänen nimensä mukaan on nimetty katuja, paikkoja ja jopa eräs kaupunki. ”Mutta useimpien venäläisten ja heidän johtajiensa sydämistä ja mielistä – missä sillä todella olisi jotakin merkitystä – hän näyttää unohtuneen lähes täysin”, sanoo uutisraportti. Johtajista raportti sanoo: ”Andropov mainitsi hänet kerran tai kaksi julkisissa tilaisuuksissa tavallisesti vain ohimennen, mutta nyt vuoden kuluttua ei enää ollenkaan.”
Raamatun neuvo on sopiva: ”Älkää panko uskoanne ruhtinaisiin, kehenkään ihmiseen, jolla ei ole voimaa pelastaa. Hän hengittää viimeisen hengenvetonsa, hän palaa tomuun; ja sillä samalla hetkellä kaikki hänen ajattelunsa loppuu.” – Psalmit 146:3, 4, The New English Bible.