Jumalan sana on elävä

Muista Luojaasi nuoruudessasi

LUOJAMME haluaa meidän nauttivan hänen antamastaan arvokkaasta elämänlahjasta. Hän sanoo Raamatussa Saarnaajan kirjassa: ”Iloitse, nuorukainen, nuoruudessasi – –. Vaella sydämesi teitä ja silmiesi halun mukaan.” Mutta se tie, jonka nuoruudessasi valitset tyydyttääksesi sydämesi ja silmiesi haluja, vaikuttaa siihen, miten Jumala tuomitsee sinut. Niinpä nuoria kehotetaankin: ”Karkota suru [eli huolenaiheet] sydämestäsi ja torju kärsimys.”

Miten nuoret voivat ’torjua kärsimyksen’ ja saada vanhurskaan tuomion ”ikuiseen elämään”? (Roomalaisille 6:23) Seuraava kannustus osoittaa, miten nuoret voivat tehdä sen: ”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat.”

Mitä ovat nuo ”pahat päivät”, jolloin ne jotka eivät muista Luojaansa sanovat: ”Nämä eivät minua miellytä”? Saarnaajan kirjan kirjoittaja tarkoitti vanhuuden päiviä, jolloin ihminen tulee heikommaksi ja ruumiin elimet vioittuvat eivätkä enää toimi kunnolla. Saarnaajan kirjassa kuvaillaan tätä ”elämänehtoota” vertauskuvallisella kielellä ajaksi, jolloin aurinko, kuu ja tähdet pimenevät ja taivaalle ilmaantuu murheen pilviä, jotka lisäävät ihmisen vaivoja.

Tätä elämänvaihetta sanotaan tässä myös ajaksi, ”jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään, ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat – – ja heinäsirkka kulkee kankeasti”.

Ymmärrätkö kuvauksen? Kuvaannollinen ”huone” on ihmisruumis. Sen ”vartijat” ovat käsivarret ja kädet, jotka vapisevat vanhuuttaan. Jalat – ”voiman miehet” – käyvät vanhoina koukkuisiksi, ja niiden on vaikea kannattaa ruumista. Hampaat eli ”jauhajanaiset” eivät enää kykene täyttämään tehtäväänsä; ne ”ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin”.

Entä vanhuksen silmät? Nämä ruumiin ”akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään” heikkenevän näön vuoksi. Suun ”ovet” eivät enää avaudu paljoakaan ilmaistakseen mitä huone eli ruumis pitää sisällään. Vanhuudenheikko ihminen voi todellakin muistuttaa heinäsirkkaa kulkiessaan kankeasti.

Kun sitten kuolema lähestyy, ”hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä”. ”Hopealanka” tarkoittaa ilmeisesti selkäydintä ja ”kultamalja” aivoja. ”Vesiastia” kuvaa sydäntä, joka ottaa vastaan elämää ylläpitävää verta ja panee sen kiertämään läpi ruumiin. Ikä lyö leimansa näihin kaikkiin. Lopulta ihminen palaa kuollessaan tomuun. – Saarnaaja 11:9–12:7.

Vanhuuden pahat päivät yllättävät nopeasti sellaisen, joka on tuhlannut elämänsä turhiin pyrkimyksiin – ”turhuuksien turhuuteen”. (Saarnaaja 12:8) Ole siksi viisas ja muista Luojaasi silloin, kun sinulla on voimaa ja tarmoa. Luo itsellesi hyvä maine Jumalan uskollisena palvelijana, niin hän muistaa sinua suotuisalla tuomiolla, niin, tuomiolla ikuiseen elämään. – Matteus 6:19–21; Heprealaisille 6:10–12; Saarnaaja 12:13, 14.