Onko kaikkien sotien lopettaminen mahdollista?

”HARMAGEDON” – mitä tämä raamatullinen nimi tarkoittaa? Neljässä Vartiotornin numerossa tammi- ja helmikuussa 1985 julkaistaan sarja tätä aihetta valaisevia kirjoituksia, ja kussakin numerossa on paljonpuhuva kansilehti. Toivomme että nämä Raamattuun perustuvat kirjoitukset antavat sinulle lohduttavaa tietoa siitä, mikä todellinen HARMAGEDON on.

”TULKAA, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä: hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa.” – Psalmit 46:9, 10.

Nuo yllä olevat henkeytetyn psalmistan sanat käyvät yksiin sen kanssa, mitä ihmiset ovat kautta aikojen hartaasti toivoneet. Kuka ei todellakaan olisi kaivannut sitä päivää, jolloin ei enää ole sotia? Niin mielellämme kuin me haluaisimmekin nähdä tuon päivän, ihmisten ponnistelut sotien lopettamiseksi eivät kuitenkaan ole tähän mennessä tuottaneet tuloksia. Ihmiset käyvät yhä paljon sotia, ja sodista on lisäksi tullut niin tuhoisia ja tappavia, että ensimmäistä kertaa koko ihmishistorian aikana sivilisaation ja jopa itse elämän jatkuminen on nyt uhattuna.

Tämän vakavan vaaran häämöttäessä edessämme me emme voi muuta kuin kysyä: Miksi ihmisten yritykset sotien estämiseksi ovat epäonnistuneet niin surkeasti? Ovatko sodat todella väistämättömiä? Miksi ihmiset ensinkään sotivat?

Miksi ihmisten yritykset epäonnistuvat?

”Jos asut alueella, jossa ei ole poliiseja ja jossa kaikilla on ase ja jokainen elää alituisessa hyökkäyksen pelossa, niin siellä kyllä ammutaan paljon”, kirjoittaa sanomalehtimies ja sotahistorioitsija Gwynne Dyer. ”Itse asiassa kaikki maapallon maat asuvat tuollaisella alueella”, hän jatkaa. ”Kansainvälisen poliisin puuttuessa jokainen maa pitää itsensä aseissa ja valmiina väkivaltaan, mutta sellaisella väkivallalla, jota kokonaiset kansat käyttävät, on oma nimensä. Me sanomme sitä sodaksi.”

Vaikka tämä selitys onkin melko lailla pelkistetty, se todella kiinnittää huomiomme useaan perustavaa laatua olevaan tekijään, jotka edistävät sodan syttymistä. Siihen tarvitaan sodankäyntivälineitä sekä halua sotia. Näiden lisäksi huomaamme myös, että ”alueella”, joka tässä tapauksessa siis on koko maailma, vallitsee lain ja järjestyksen puute.

Kuuluisat historioitsijat Will ja Ariel Durant viittaavat noihin samoihin perustekijöihin kirjoittaessaan: ”Nykyisessä tilanteessa, jossa kansainvälinen laki ja yleinen mielipide ovat osoittautuneet riittämättömiksi, valtion täytyy olla valmis puolustamaan itseään minä hetkenä hyvänsä, ja kun asiaan liittyvät sen olennaiset edut, sen on sallittava käyttää kaikkia olemassaolonsa kannalta tarpeelliseksi katsomiaan keinoja. Kymmenen käskyn täytyy vaieta, kun oma elossa säilyminen on vaakalaudalla.” – The Lessons of History.

Näin ollen minkä tahansa sotienlopettamisyrityksen onnistuminen tai epäonnistuminen riippuu suuressa määrin siitä, miten ihmiset ottavat huomioon nämä perustekijät. Onko mikään ihmistekoinen toimintasuunnitelma, olkoonpa sen tarkoitus kuinka jalo tahansa, onnistunut tässä? Katsokaamme mitä tosiasiat kertovat.

Kansainvälisen järjestyksen puute

Menneisyydessä on monesti yritetty luoda jonkinlainen maailmanjärjestö, jolla olisi valta valvoa kansoja ja pitää yllä kansainvälistä lakia ja järjestystä. Ensimmäisen maailmansodan päättyessä perustettiin esimerkiksi Kansainliitto sen varmistamiseksi, ettei koko maailma syöksyisi toistamiseen sotaan. Todellisuudessa tämä järjestö vaipui unohduksiin toisen maailmansodan sytyttyä. Sitten vuonna 1945 ilmaantui Yhdistyneet Kansakunnat, järjestö jota kristikunnan papisto ylisti ja kunnioitti ihmiskunnan rauhan toivona. Mihin se on pystynyt? Jälleen kerran historia vastaa: ”Nyt rauhan aikanakin maailmassa on käynnissä 40 sotaa. Sodissa on saanut surmansa viisi miljoonaa sotilasta – –. Taisteluihin osallistuu suoraan neljä ja puoli miljoonaa sotilasta.” (Uusi Suomi, 7. 8. 1983) Harvat uskovat nykyään, että YK pystyy estämään sotien ja selkkausten syttymisen. Sen olemassaolo ei juuri lievennä kolmannen maailmansodan tai ydinsodan pelkoa.

Kasvava uhka ja jännitys

Yksi syy siihen, miksi YK:n kaltaiset elimet ovat voimattomia ehkäisemään sotia, on se että kaikki maailman maat pitävät tärkeimpänä kansallista suvereenisuuttaan ja oikeuksiaan. Ne vähät välittävät vastuustaan muita kansoja kohtaan tai kansainvälisistä pelisäännöistä. Jotkut valtiot tuntevat olevansa täysin oikeutettuja käyttämään omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi kaikkia tarpeelliseksi katsomiaan keinoja – joukkomurhia, salamurhia, kaappauksia, pommituksia jne. – joissa viattomat usein saavat kärsiä eniten. Jopa maailman suurvallat painostavat toisiaan aivan äärirajoille asti oman turvallisuutensa ja kansallisten etujensa nimissä. Kuinka kauan valtiot ja kansat sietävät tällaista mielettömyyttä ja vastuuttomuutta toistensa taholta? Kuinka monesta Falklandinsaarten, Afganistanin tai Grenadan kriisistä tai sellaisesta kriisistä, joka aiheutui korealaisjumbon alasampumisesta, maailma voi vielä selviytyä ilman suurempaa yhteenottoa? Ei ole vaikea ymmärtää, miksi kansallismielisyydestä ja itsemääräämisoikeudesta on tullut suurimpia esteitä sotien kertakaikkiselle lopettamiselle.

Aseissa ja valmiina

Nykyään on jo yleisesti tiedossa, että supervaltojen asevarastoissa on niin paljon ydinaseita, että niillä voitaisiin tuhota monta kertaa kaikki ihmiselämä maan päältä. Mutta entä muut maat? Yhdysvaltain hallituksen raportin mukaan kehitysmaat kautta maailman käyttivät suurista taloudellisista vaikeuksistaan huolimatta viime vuosikymmenellä 1,5 biljoonaa markkaa pisimmälle kehitettyjen sotilaskoneiden, ohjusten ja panssarivaunujen hankkimiseen. Mihin tämä on johtanut? ”Nyt on tultu siihen pisteeseen, jossa monilla ostajilla on ongelmia kaiken uuden sotakalustonsa käyttöönotossa.” Nämä valtiot ovat kirjaimellisesti aseissa hampaisiin saakka, kuten sanotaan. Se että niillä on vain niin sanottuja tavanomaisia aseita, saa ne sitäkin halukkaammin ja kärkkäämmin käyttämään niitä.

Onko mitään syytä toivoon?

Se että ihmisten yritykset sotien lopettamiseksi ovat toistuvasti epäonnistuneet, vain korostaa sen Raamatun totuuden paikkansapitävyyttä, ettei ole ”miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa”. (Jeremia 10:23) Niin mielellään kuin ihmiset ehkä haluaisivatkin nähdä sotien loppuvan, he eivät yksinkertaisesti tiedä, miten he voisivat saada sen aikaan. Mitä sitten on sanottava lupauksesta, jonka mukaan ’sodat lopetetaan maan ääriin saakka’? Onko sen tarkoitus vain herättää meissä toivoa tai pitää meitä pilkkana? Ei totisesti, sillä Jehova vakuuttaa meille kaikista hänen suustaan lähtevistä sanoista tai lupauksista: ”Ei se minun tyköni tyhjänä palaja.” (Jesaja 55:11) Miten tämä lupaus sitten toteutuu? Mitä järkeviä perusteita meillä on uskoa siihen, että Jumala onnistuu siinä, missä ihmiset ovat toistuvasti epäonnistuneet?