Lukijoiden kysymyksiä

■ Oliko se ennalta määrätty, että Aadamin ja Eevan olisi kuoltava, sillä Heprealaiskirjeen 9:27 sanoo, että ”ihmisille on varattu kuoleminen kerran kaikiksi ajoiksi, mutta tämän jälkeen tuomio”?

Ei, sillä tämä raamatunkohta ei puhu Aadamista ja Eevasta, joille samalla kun heidät luotiin annettiin odote elää ikuisesti maan päällä. Jos he olisivat totelleet Jumalaa, he olisivat voineet elää ikuisesti. Sen sijaan että heidän kuolemansa olisi ennalta määrätty, se johtui heidän tahallisesta synnistään. (1. Mooseksen kirja 2:15–17) Heprealaiskirjeen 9:27:n asiayhteys osoittaa, että tämä jae soveltuu pääasiassa muinaisen Israelin ylimmäiseen pappiin, joka sovituspäivänä esikuvasi Jeesusta Kristusta. – Heprealaisille 4:14, 15.

Vuonna 1915 Vartiotorni-seuran silloiselle presidentille Charles T. Russellille esitettiin Heprealaiskirjeen 9:27:ää koskeva kysymys. Hän viittasi siihen, mitä tästä jakeesta oli aikaisemmin kirjoitettu esimerkiksi julkaisuissa Raamatun tutkielmia ja Tabernaakkelivarjoja paremmista uhreista. Heprealaiskirjeen 9:27 sovellettiin tekstiyhteyden mukaisesti.

Heprealaiskirjeen luvuissa 8 ja 9 Paavali osoitti, että monet Mooseksen lain yksityiskohdat olivat ”taivaallisten esikuva ja varjo”. (Heprealaisille 8:5) Tämä piti paikkansa varsinkin vuotuisen sovituspäivän uhrimenoista. Vain tuona erityisenä päivänä ylimmäinen pappi saattoi mennä tabernaakkelin sisimpään osastoon. Tämä huone, kaikkein pyhin, oli erotettu muista tiloista verholla, ja ylimmäisen papin täytyi valmistaa itselleen tie sinne suitsuttamalla erityistä suitsutusta. Sen jälkeen hän saattoi mennä kaikkein pyhimpään mukanaan sonnin ja vuohen uhriverta. Vaikka pappi noudatti huolellisesti kaikkia yksityiskohtaisia vaatimuksia, israelilaisten syntien sovittaminen tällä tavoin koski vain rajallista aikaa, sillä uhreja täytyi uhrata joka vuosi.

Jatkaessaan todisteluaan Paavali sanoi, että ”Kristus tuli – – ylimmäiseksi papiksi”, mutta kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen hän ”ei mennyt käsin tehtyyn pyhään paikkaan – – vaan itse taivaaseen ilmaantuakseen nyt Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme”. (Heprealaisille 9:11, 12, 24) Pitäisikö tämä uhri toistaa yhä uudelleen? Ei, sillä Kristus ”on tehnyt itsensä ilmeiseksi kerran kaikiksi ajoiksi”. (Heprealaisille 9:25, 26; Roomalaisille 6:9) Paavali sanoi sitten: ”Ja niin kuin ihmisille on varattu kuoleminen kerran kaikiksi ajoiksi, mutta tämän jälkeen tuomio, niin myös Kristus uhrattiin kerran kaikiksi ajoiksi, jotta hän kantaisi monien synnit.” – Heprealaisille 9:27, 28.

Tarkasteltuamme nyt asiayhteyttä, voimme ymmärtää Tabernaakkelivarjoissa esitetyn Heprealaiskirjeen 9:27:ää koskevan selityksen: ”Joka kerta, kun pappi sovintopäivänä astui kaikkein pyhimpään, pani hän elämänsä alttiiksi; sillä jos hänen uhrinsa olisi ollut epätäydellinen, olisi hän kuollut silloin, kun hän kulki ’toisen esiripun’ [verhon] alitse. Häntä itseään ei olisi vastaanotettu kaikkein pyhimmässä, eikä myöskään hänen epätäydellistä uhriansa olisi otettu vastaan sovintona kansan syntien edestä. Jokainen vaillinaisuus eli laiminlyöminen sisälsi kuoleman hänelle ja kadotuksen kaikille, joiden syntein edestä hän yritti toimeenpanna sovinnon. Juuri tämä oli tässä tekstissä mainittu ’tuomio’, jonka alaisiksi esikuvalliset papit joka vuosi joutuivat.”

Tabernaakkelivarjoja-kirja esitti sitten vastakohdaksi Kristuksen Jeesuksen, joka kuoli uhrikuoleman: ”Jos hänen uhrinsa olisi jollain tavalla tai jossain määrin ollut epätäydellinen, ei häntä koskaan olisi herätetty kuolleista – oikeuden tuomio olisi ollut häntä vastaan. Mutta hänen ylösnousemisensa kolmantena päivänä todisti, että hänen työnsä oli täydellisesti toimitettu ja että se kesti koetuksen Jumalan ’tuomion’ edessä.”

Kun siis Heprealaiskirjeen 9:27:ää tarkastellaan asiayhteyden valossa, jakeen nähdään viittaavan Kristuksen pappispalveluksen paremmuuteen.

Heprealaiskirjeen 9:27:ää on kuitenkin mahdollista myös lainata sen osoittamiseksi, mitä kaikille ihmisille tapahtuu. Vaikka Aadamilla ja Eevalla oli mahdollisuus elää ikuisesti, heidän jälkeläisillään ei ole ollut sitä mahdollisuutta. Aadam ja Eeva saivat lapsia vasta synnintekonsa jälkeen. Niin ollen kaikki heidän epätäydelliset jälkeläisensä ovat syntyneet kuoleman alaisina. (Roomalaisille 5:12; 6:23) Tämä heidän perimänsä kuolema kohtaa siksi heitä vain kerran. Tämä pitää paikkansa myös tulevaisuudessa. Jos Kristuksen ihmiskunnan puolesta antaman uhrin hyödyn soveltamisen jälkeen, Jumalan tuhatvuotisen tuomiopäivän aikana, kuolleista herätetty osoittaa ansaitsevansa ikuisen tuhon, hänen kuolemansa johtuu hänen omasta pahuudestaan eikä Aadamilta peritystä synnistä. – Ilmestys 20:13–15.

Sen sijaan ne, jotka ovat kuolleet perimänsä synnin vuoksi, mutta jotka ylösnousemuksen jälkeen osoittautuvat uskollisiksi, saavat ikuista elämää merkitsevän suotuisan tuomion. – Ilmestys 21:3–6.

Heprealaiskirjeen 9:27 viittaa siis asiayhteydessä Jeesuksen palvelukseen ylimmäisenä pappina vastakohtana Israelin ylimmäisille papeille. Tätä raamatunkohtaa on käytetty myös esittämään se ihmisistä yleensä paikkansa pitävä tosiasia, että he ovat perineet Aadamilta kuoleman. Jae ei kuitenkaan tue epäraamatullista ennaltamääräysoppia, jonka mukaan Aadam ja Eeva olisi jo ennen luomistaan määrätty kuolemaan.