Karta jatkuvasti ahneuden ansaa
”Varokaa kaikenlaista ahneutta! Ei ihminen elä omaisuudestaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.” – LUUKAS 12:15, Uusi testamentti nykysuomeksi.
1. Miksi Paavalin varoitus ahneudesta on ajankohtainen?
ME elämme maailmassa, joka palvoo aineellista varallisuutta. Liikemaailma vetoaa jatkuvasti ihmisten ahneeseen rikastumishaluun. Menestystä mitataan tavallisesti palkan suuruuden mukaan. Raamatun monet varoitukset ahneudesta ja siihen liittyvästä himoitsemisen paheesta ovat siksi ajankohtaisia. (Kolossalaisille 3:5; 1. Timoteukselle 6:10) Sanakirjan mukaan ahneuteen liittyy ”omaisuuksiin ja varsinkin aineellisiin omaisuuksiin kohdistuva voimakas halu tai sen osoittaminen”. Ahneus voi olla yhtä vakavaa kuin haureus tai epäjumalanpalvelus, sillä Paavali varoitti: ”Lakatkaa seurustelemasta jokaisen sellaisen veljeksi kutsutun kanssa, joka on haureellinen tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai herjaaja tai juoppo tai kiristäjä, älkääkä edes syökö sellaisen kanssa.” – 1. Korinttolaisille 5:11; Efesolaisille 5:3, 5.
2. Millaisia varoituksia Jeesus ja Jehova ovat antaneet meille ahneudesta?
2 Jeesus varoitti seuraajiaan: ”Varokaa kaikenlaista ahneutta.” (Luukas 12:15) Ja Jehova itse sisällytti tämän paheen kieltävän käskyn kymmeneen käskyyn: ”Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.” – 2. Mooseksen kirja 20:17; Roomalaisille 13:9.
Kukaan ei voi hellittää valppaudestaan
3. Miten Eeva ja myöhemmin israelilaiset joutuivat ahneuden valtaan?
3 Totuus on, että kukaan ei voi hellittää valppaudestaan ahneuden suhteen. Eeva teki syntiä Eedenin puutarhassa nimenomaan ahneuden vuoksi: ”Vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä.” (1. Mooseksen kirja 3:6) Kerran israelilaiset osoittivat erämaassa iljettävää ahneutta. Kun he olivat valittaneet, että he saivat syödä vain mannaa, ja kun Jehova antoi heille runsaasti viiriäisiä, he käyttäytyivät kuin ahmatit ja saivat ankaran rangaistuksen. – 4. Mooseksen kirja 11:4–6, 31–33.
4. Mitkä muut historialliset esimerkit osoittavat ahneuden vaarat?
4 Myöhemmin Jerikon taistelussa ahneus sai Aakanin varastamaan hopeaa ja kultaa ja kalliin vaatteen sotasaaliina tuosta kaupungista. (Joosua 7:20, 21) Ahneus pani Elisan palvelijan Geehasin yrittämään saada taloudellista hyötyä Naemanin lepran ihmeparannuksesta. (2. Kuningasten kirja 5:20–27) Myös kuningas Ahab oli ahne mies. Hän antoi pakanavaimonsa Iisebelin aiheuttaa juonittelemalla hänen naapurinsa Naabotin kuoleman, niin että hän saattoi saada haltuunsa Naabotin viinitarhan. (1. Kuningasten kirja 21:1–19) Lopuksi Juudas Iskariot, joka kuului Jeesuksen lähimpiin seuralaisiin, käytti ahneesti asemaansa varastaakseen yhteisestä rahastosta. Ja ahneus sai hänet kavaltamaan Jeesuksen 30 hopearahasta. – Matteus 26:14–16; Johannes 12:6.
5. Mitä me opimme erilaisten, ahneuden ansaan langenneitten ihmisten kokemuksista?
5 Kaikkia näitä ahneita ihmisiä rangaistiin. Mutta panitko merkille, miten erilaisia ihmisiä lankesi ahneuden ansaan? Eeva oli täydellinen nainen, joka asui paratiisissa. Aakan ja israelilaiset olivat omin silmin nähneet Jehovan ihmeitä. Ahab oli kuningas ja kenties maan rikkain mies. Geehasia ja Juudasta siunattiin erinomaisella hengellisellä seuralla ja arvokkailla palveluseduilla. Siitä huolimatta heistä kaikista tuli ahneita. Niinpä kuka tahansa – onpa hän kuinka rikas, onpa hänellä kuinka erinomaiset palvelusedut tai olkoonpa hänen kokemuksensa millainen tahansa – voi langeta tähän ansaan. Ei ihme, että Jeesus varoitti: ”Varokaa kaikenlaista ahneutta”! – Luukas 12:15.
6. Mitä tarvitaan välttyäksemme ahneuden ansasta?
6 Mutta miten voimme varoa sitä? Vain harjoittamalla itsehillintää ja tutkimalla alituisesti itseämme. Ahneus alkaa sydämestä. Karttaaksemme ahneuden ansaa meidän on tutkittava alituisesti sydäntämme nähdäksemme, onko sinne juurtumassa joitain ahneuden ilmentymiä. Raamattu auttaa meitä siinä. Miten? Ensinnäkin se kertoo, mitä Jeesus ja hänen opetuslapsensa sanoivat ahneudesta. Kun tutkimme noita lausuntoja, havaitsemme joitakin tutkivia kysymyksiä, joita meidän tulisi tehdä itsellemme nähdäksemme, millainen asenteemme on ahneuteen nähden.
Vaikuttimiemme tutkiminen
7. Miten vastaus, jonka Jeesus antoi eräälle perintöriitaan sekaantuneelle miehelle, auttaa meitä tutkimaan itseämme?
7 Erään Jeesuksen kuulijan pyyntö: ”Opettaja, käske veljeäni jakamaan perintö kanssani” sai Jeesuksen esittämään varoituksen ahneudesta. Jeesus vastasi: ”Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai osittajaksi?” (Luukas 12:13, 14) Sen jälkeen hän varoitti ahneudesta. Jeesus ei halunnut sekaantua aineellisia omaisuuksia koskevaan riitaan, koska hänen suoritettavanaan oli tärkeä hengellinen tehtävä. (Johannes 18:37) Tämä keskustelu herättää kuitenkin tutkivia kysymyksiä, joita me voisimme tehdä itsellemme. Olettakaamme, ettemme ole erityisen suuressa puutteessa, mutta että meille mielestämme kuuluu osa jostakin kiistellystä omaisuudesta tai varallisuudesta tai kiistellystä perinnöstä. Missä määrin taistelisimme onnistuaksemme saamaan osamme? Miten paljon uhraisimme Jehovan palveluksestamme tai suhteestamme veljiimme voittaaksemme sen, mitä pidämme oikeutenamme? – Sananlaskut 20:21; 1. Korinttolaisille 6:7.
8. Miten voimme välttyä olemasta Jeesuksen Luukkaan 20:46, 47:ssä mainitsemien kirjanoppineiden kaltaisia?
8 Harkitse erästä toista Jeesuksen lausuntoa. Hän varoitti seuraajiaan: ”Varokaa kirjanoppineita, jotka – – ahmivat leskien talot.” (Luukas 20:46, 47) Heidän ahneutensa ilmeni hyvin julmalla tavalla! Kristittyjen velvollisuushan on huolehtia leskistä eikä ryöstää heitä. (Jaakob 1:27) Mutta oletetaan, että tunnet lesken, joka on saanut melkoisen henkivakuutuskorvauksen, ja tarvitset hätätapauksen vuoksi kiireesti rahaa. Tulisiko ensimmäiseksi mieleesi tuo leski ja ajattelisitko, että hänet olisi helpoin taivuttaa tai että hänen pitäisi auttaa, koska ’hänellä on paljon rahaa’? Tai olettakaamme, että olet jo lainannut rahaa ja että sinulla on nyt vaikeuksia sen takaisinmaksussa. Ajattelisitko, että sinulla on oikeus lykätä takaisinmaksua leskelle, koska hän ’ei aiheuttaisi hankaluuksia’ tai kenties koska ajattelet, että ’hän ei todellisuudessa tarvitse tuota rahaa’? Meidän täytyy olla varuillamme, ettei käsityksemme periaatteista kieroonnu, kun eteemme tulee taloudellisia ongelmia.
9. Miten voimme langeta siihen ansaan, että ’ihailemme persoonallisuuksia oman hyötymme takia’?
9 Juudas kuvaili myös yhden tavan, jolla ahneus voi saada meidät ansaan. Hän puhui ihmisistä, jotka olivat pujahtaneet kristilliseen seurakuntaan ja turmelivat sitä ahneella ja irstaalla käytöksellään ’osoittautuen pettymykseksi ainoalle Omistajallemme ja Herrallemme, Jeesukselle Kristukselle’. (Juudas 4) Lisäksi ’he ihailivat persoonallisuuksia oman hyödyn takia’. (Juudas 16) Me emme haluaisi olla sellaisia. Mutta ajattelehan: Vietämmekö mieluummin aikaamme rikkaampien kristittyjen kanssa kiinnittämättä kovin paljon huomiota seurakunnassa oleviin köyhempiin? Jos tilanne on tällainen, niin voisiko se johtua siitä, että haluamme jollain tavoin hyötyä? (Vrt. Apostolien teot 20:33; 1. Tessalonikalaisille 2:5.) Kun osoitamme vieraanvaraisuutta niille, joilla on vastuuta järjestössä, teemmekö sen rakkaudesta vai siksi, että toivomme saavamme vastineeksi joitakin etuja? Jälkimmäisessä tapauksessa mekin kenties ’ihailemme persoonallisuuksia oman hyötymme takia’.
10. Millä tavoin on mahdollista hankkia taloudellista voittoa Jehovan palvonnasta? Jos menettelemme näin, niin kenen esimerkkiä me noudatamme?
10 Jeesusta ärsytti hyvin suuresti ahneuden ilmaus, jonka hän havaitsi tavatessaan ”temppelissä nautakarjan ja lampaiden ja kyyhkysten myyjiä ja rahanvälittäjiä istuimillaan”. Into Jehovan huoneen puolesta sai hänet ajamaan nämä ulos temppelistä ja huudahtamaan: ”Lakatkaa tekemästä minun Isäni huoneesta kauppahuonetta!” (Johannes 2:13–17) Onko meillä samanlainen into? Jos on, niin meidän olisi hyvä kysyä itseltämme: Keskustelenko liikeasioista valtakunnansalissa? Edistänkö uskaliaita liikeyrityksiä kristittyjen tovereitteni piirissä, koska heidän on hengellisinä veljinä vaikeampi antaa minulle kieltävää vastausta? Käytänkö järjestössä saamiani monia tuttavuuksia liikeyhteyksieni laajentamiseen? On aivan selvää, että meidän ei tulisi ahneesti hankkia taloudellista voittoa käyttämällä hyväksemme suhdettamme veljiimme.
11. Mitkä kristilliset periaatteet auttavat meitä säilyttämään oikean asenteen, kun olemme liikesuhteessa toistemme kanssa?
11 Merkitseekö tämä sitä, etteivät kristityt voi koskaan hoitaa liikeasioita keskenään? Ei. Se merkitsee vain sitä, että liikeasioitten hoitoon on olemassa aikansa ja paikkansa ja palvontaa varten eri aika ja paikka. (Saarnaaja 3:1) Mutta kun kristityt ovat liikesuhteessa, heidän ei tulisi koskaan unohtaa Raamatun periaatteita. Kun kristitty tekee liikesopimuksen, hänen ei tulisi etsiä laista porsaanreikiä päästäkseen moraalisista velvoitteistaan. (Matteus 5:37) Hän ei myöskään muutu säälimättömäksi tai kostonhimoiseksi, jos liikeasiat sujuvat huonosti ja hän menettää rahaa. Apostoli Paavali kirjoitti korinttolaisille: ”Se, että teillä on oikeusjuttuja toistenne kanssa, merkitsee siis teille kerrassaan tappiota. Miksi ette ennemmin anna tehdä itsellenne vääryyttä? Miksi ette ennemmin anna riistää itseltänne?” (1. Korinttolaisille 6:7) Voisitko sinä seurakunnan vuoksi päättää mieluummin antaa riistää itseltäsi kuin mennä oikeuteen?
12. Mitkä Raamatun periaatteet auttavat liike-elämässä olevia karttamaan ahneuden ansaa?
12 Jokaisen liike-elämässä olevan kristityn täytyy olla hyvin varovainen. Nykyään monet liiketavat ovat säälimättömiä, mutta kristitty ei voi toimia sillä tavalla. Hän ei saa koskaan unohtaa, että hän on Kristuksen opetuslapsi. Hän ei halua sellaista mainetta, että hän on epärehellinen tai turvautuu kieroihin menetelmiin. (Sananlaskut 20:14; vrt. Jesaja 33:15.) Eikä hänen tulisi koskaan unohtaa, että Jeesus varoitti tekemästä rikkaudesta Jumalaansa, tai että Johannes varoitti ”lihan halusta ja silmien halusta ja elämän varallisuuden komeilevasta näyttämisestä”. (1. Johannes 2:16; Matteus 6:24) Voitko sinä kristittynä liikemiehenä tai -naisena vastustaa kiusausta vedota toisten ihmisten ahneuteen lisätäksesi myyntiä? Tai käyttäisitkö hyväksesi heidän turhamaisuuttaan tai ylpeyttään edistääksesi liikehankkeitasi? Hoidatko ansiotyötäsi sillä tavalla, ettet tunne häpeää puhuessasi siitä Jehovalle rukouksissasi? – Matteus 6:11; Filippiläisille 4:6, 7.
13, 14. a) Millainen tasapaino varakkaitten kristittyjen täytyy säilyttää? Entä niiden, jotka eivät ole varakkaita? b) Miten Sananlaskujen 30:8:ssa oleva rukous auttaa meitä oppimaan järkevyyttä varallisuuden suhteen?
13 Lopuksi Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon.” (1. Timoteukselle 6:9) Rikkaana oleminen ei ole synti, vaikka varallisuus tuo mukanaan omat ongelmansa ja kiusauksensa. (Matteus 19:24–26) Vaara on siinä, että ’päättää olla rikas’. Esimerkiksi eräs vanhin sanoi: ”Ongelma herää usein silloin, kun joku katsoo rikasta kristittyä veljeään ja sanoo: ’Miksen minä voi olla hänen kaltaisensa?’”
14 Raamattu kehottaa: ”Olkoon elintapanne vapaa rahanrakkaudesta, samalla kun tyydytte siihen, mitä teillä nyt on. Sillä hän on sanonut: ’En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.’” (Heprealaisille 13:5) Jos sinulla on paljon varallisuutta, pidätkö sitä lahjana, sellaisena mitä voit käyttää Jehovan palveluksessa? Jeesus sanoi kerran eräälle nuorelle rikkaalle miehelle, että jos tämä haluaisi seurata häntä, hänen pitäisi luopua kaikesta varallisuudestaan. Jos Jeesus olisi sanonut samoin sinulle, olisitko mieluummin pitänyt rikkautesi vai seurannut Jeesusta? (Matteus 19:20–23) Jos sinä et ole varakas, voitko olla tyytyväinen siihen? Voitko karttaa ahneuden ansaa? Haluatko luottaa Jehovan lupaukseen: ”En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua”? – Ks. Sananlaskut 30:8.
Ole rikas Jumalalle
15, 16. a) Mitä kuvausta Jeesus käytti vahvistaakseen ahneutta koskevia neuvojaan? b) Mikä oli Jeesuksen vertauksen miehen perusongelma?
15 Kun Jeesus kehotti kuulijoitaan ’varomaan kaikenlaista ahneutta’, hän kertoi sen jälkeen maanviljelijästä, jonka pellot tuottivat poikkeuksellisen hyvin. Mies ”rupesi pohdiskelemaan itsekseen sanoen: ’Mitä minä nyt teen, kun minulla ei ole mihin kokoaisin satoni?’ Niin hän sanoi: ’Minä teen näin: minä puran aittani ja rakennan isommat ja kokoan niihin kaiken viljani ja kaiken hyväni ja sanon sielulleni: ”Sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moniksi vuosiksi; rentoudu, syö, juo ja pidä hauskaa.”’” Mutta samana yönä tuo mies kuoli. Hänen kokoamansa varallisuus ei auttanut häntä vähääkään. Jeesus sanoi lopuksi: ”Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen, mutta ei ole rikas Jumalalle.” – Luukas 12:16–21.
16 Syyllistyikö tuo mies mihinkään tahalliseen syntiin, esimerkiksi kiristykseen tai varkauteen? Vertaus ei sano niin. Siitä huolimatta hänellä oli ongelma. Hän luotti siihen, että hänen varallisuutensa varmistaisi hänen tulevaisuutensa, ja unohti jotakin tärkeämpää: ’rikkaana olemisen Jumalalle’. Juuri siksi, että tosi kristityt asettavat suhteensa Jumalaan elämänsä tärkeimmäksi asiaksi, he voivat karttaa ahneuden ansaa, ja siten tehdessään he eivät ole osa maailmasta. – Johannes 17:16.
17. Miten tasapainoinen kristitty suhtautuu toimeentulon hankkimisen ongelmaan?
17 Jeesus neuvoi kerran: ”Älkää siis koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’ Sillä kaikkia näitä kansat tavoittelevat kiihkeästi.” (Matteus 6:31, 32) On totta, että meillä kaikilla on samat ongelmat kuin ”kansoilla”. Useimpien meidän on työskenneltävä ahkerasti elatuksen saamiseksi: voidaksemme ostaa mitä tarvitsemme syödäksemme, juodaksemme ja vaatettaaksemme itsemme. (2. Tessalonikalaisille 3:10–12) Me emme kuitenkaan anna sellaisten huolenaiheitten jättää varjoonsa sitä, että olemme ’rikkaita Jumalalle’.
18. Miten luottamus Jehovaan auttaa meitä karttamaan ahneuden ansaa?
18 Jehova on kaiken varallisuuden lähde. (Apostolien teot 14:15, 17) Hän on luvannut pitää palvelijoistaan erityistä huolta. Jeesus sanoi: ”Teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matteus 6:32, 33; Psalmit 37:25) Uskotko sinä tuohon lupaukseen? Luotatko siihen, että Jehova pitää sen? Tyydytkö siihen, mitä Jehova antaa sinulle? Jos tyydyt, niin voit karttaa ahneuden ansaa. (Kolossalaisille 3:5) Jehovan palveluksesi ja suhteesi häneen ovat aina ensi sijalla ja koko elämäntapasi osoittaa, että uskot häneen.
Muistatko?
◻ Millaisiin ihmisiin ahneus vaikuttaa?
◻ Miten voimme varoa ahneutta?
◻ Miten ahneus joskus ilmenee?
◻ Mitkä kysymykset auttavat meitä näkemään, kartammeko ahneuden ansaa vai emme?
◻ Mikä on hyvä suoja ahneutta vastaan?
[Huomioteksti s. 19]
Ollessaan liikesuhteessa keskenään kristittyjen ei tulisi koskaan unohtaa Raamatun periaatteita