”Vaeltakaamme jatkuvasti järjestystä noudattaen tähän samaan totunnaiseen tapaan”
”Missä määrin olemmekin edistyneet, vaeltakaamme jatkuvasti järjestystä noudattaen tähän samaan totunnaiseen tapaan.” FILIPPILÄISILLE 3:16.
1, 2. a) Miten esimerkilliset nuoret ovat kannustuksen lähde? b) Mitä heitä koskevia kysymyksiä tulee kuitenkin mieleen?
OLLESSAAN vähän yli kaksivuotias Alisa ihastutti kaikkia pystyessään laulamaan kaikkien Raamatun 66 kirjan nimet, muistamaan ulkoa 12 apostolin nimet ja kuvailemaan elein Jumalan hengen yhdeksän hedelmää. (Matteus 10:2–4; Galatalaisille 5:22, 23) Kun hän oli koulussa viidennellä luokalla, hän johti viikoittaista raamatuntutkistelua eräälle kolmasluokkalaiselle tytölle, joka onnistui vuorostaan saamaan vanhemman veljensä kiinnostumaan Raamatusta. Alisa ja hänen nuori toverinsa ovat asettaneet itselleen päämäärän. He odottavat työskentelevänsä aikanaan toistensa kanssa kokoaikaisessa saarnaamistyössä erikoistienraivaajina.
2 Varmasti kenelle tahansa meistä tuottaisi iloa tuntea tällaisia lapsia, ja hyvin todennäköisesti tunnetkin. Emme kuitenkaan voi olla samalla miettimättä: Millaisia heistä tulee, kun he kasvavat aikuisiksi? Jatkavatko he hengellistä kehitystään, kunnes he saavuttavat päämääränsä? Vai saavatko muut asiat heidät käännetyksi syrjään ja lankeamaan tien sivuun?
Jatkuva edistyminen
3. Keiden on tarpeellista edistyä?
3 Ilmeisesti näiden nuorten on vielä melkoisesti edistyttävä hengellisesti, ennen kuin he saavuttavat tavoitteensa. Mutta onko ainoastaan nuorten ja uusien tarpeellista edistyä? Onko edistyminen itse asiassa välttämätöntä vain siihen saakka, kun henkilö saavuttaa hengellisen kypsyyden tai pätevöityy johonkin etuun? Ei toki. Harkitse apostoli Paavalia. Sen sijaan että hän olisi tyytynyt siihen, mitä hän oli saanut aikaan, hän sanoi Filippiläiskirjeessään: ”Ei niin, että olen jo saanut sen tai että minut on jo tehty täydelliseksi, mutta pyrin eteenpäin nähdäkseni, voisinko minäkin ottaa haltuuni sen, mitä varten Kristus Jeesus on myös ottanut haltuunsa minut.” – Filippiläisille 3:12.
4. Mitä ”päämäärää” kohti apostoli Paavali pyrki?
4 Paavali ei selvästikään puhunut kypsyyden saavuttamisesta, sillä aivan epäilemättä hän oli jo kypsä kristitty. Hän sanoi kuitenkin ’pyrkivänsä’ kohti jotakin, mitä hän ei ollut vielä ”saanut”. Mikä se oli? Paavali selitti edelleen: ”Pyrin kohti päämäärää saadakseni palkinnon: Jumalan kutsun ylös Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Filippiläisille 3:14) Päämäärä, jota kohti hän pyrki, ei ollut vain kristillinen kypsyys tai pätevyys johonkin asemaan, vaan se oli jotakin suurempaa. Hänelle ja hänen voidelluille kristityille tovereilleen se oli ”kutsu ylös”, toivo ylösnousemuksen välityksellä saatavasta taivaallisesta elämästä.
5. a) Miksi jatkuva kasvu on olennaisen tärkeää? b) Mitä ’sen unohtaminen, mikä on takana’, saattaa sisältää?
5 Tämä auttaa meitä ymmärtämään, miksi meidän on syytä kasvaa ja kehittyä jatkuvasti hengellisesti riippumatta siitä, kuinka kauan olemme olleet totuudessa. Jos joku edistyisi vain siihen saakka, että häntä pidetään kypsänä tai että hän täyttää johonkin erikoisetuun pääsemiseen vaadittavat edellytykset, niin mitä pysyvää hyötyä hänelle olisi siitä? Kypsyys ja erikoisedut eivät takaa sitä, että me saavutamme lopullisen päämäärämme – ikuisen elämän. Sen sijaan meidän täytyy menetellä apostoli Paavalin tavoin: ’unohtaa se, mikä on takana, ja kurottautua sitä kohti, mikä on edessä’. (Filippiläisille 3:13) Meidän tulisi paitsi jättää taaksemme kaikki se hyödytön, mitä olemme saattaneet tehdä ennen kuin opimme tuntemaan totuuden, myös varoa tulemasta itsetyytyväisiksi sen suhteen, mitä olemme tehneet tuosta ajasta lähtien. Tuo neuvo merkitsee toisin sanoen sitä, että meidän ei tule jäädä lepäämään laakereillemme vaan ponnistella pysähtymättä eteenpäin. Menetteletkö sinä näin, vai hidastatko jostakin syystä tahtia? – Ks. 1. Korinttolaisille 9:26.
6. Mitä voidaan sanoa edistymisestä verrattaessa Filippiläiskirjeen 3:12:ta 3:15:een?
6 Paavalilla oli tämä mahdollisuus mielessään, kun hän jatkoi: ”Olkoon meillä siis, niin monta kuin meitä on kypsää, tämä mielen asenne, ja jos olette jossain suhteessa mieleltänne taipuvaisia toisaanne, niin Jumala paljastaa teille edellä olevan asenteen.” (Filippiläisille 3:15) Paavali osoitti aiemmin, jakeessa 12, ettei hän ajatellut, että hänet olisi jo ”tehty täydelliseksi”. Kuitenkin hän sanoi tässä, että ”niin monta kuin meitä on kypsää” tai ”täydellistä”. (Kingdom Interlinear) Tässä ei ole ristiriitaa. Pikemminkin se korostaa sitä, että Paavalin kaltaisten kypsien kristittyjenkin täytyy pitää mielessään, että he eivät ole vielä saavuttaneet lopullista päämäärää ja että heidän täytyy edistyä jatkuvasti saavuttaakseen sen. Siksi hän teki asiasta yhteenvedon seuraavaan tapaan: ”Joka tapauksessa, missä määrin olemmekin edistyneet, vaeltakaamme jatkuvasti järjestystä noudattaen tähän samaan totunnaiseen tapaan.” – Filippiläisille 3:16.
Järjestystä noudattava totunnainen tapa
7. Mitä ”totunnaista tapaa” Paavali kehotti kristittyjä noudattamaan?
7 Kun Paavali kannusti kristittyjä ’vaeltamaan jatkuvasti järjestystä noudattaen tähän samaan totunnaiseen tapaan’, niin kehottiko hän heitä suunnittelemaan miellyttävän toiminta-aikataulun ja pitämään siitä kiinni, kunnes he saisivat palkintonsa? Jos he menettelisivät siten, he olisivat sen Jeesuksen vertauksen orjan kaltaisia, joka hautasi maahan isäntänsä hänelle antaman talentin ja jäi odottamaan isännän paluuta. (Matteus 25:14–30) Vaikka tuo orja ei menettänytkään talenttia eikä lopettanut palvelustaan, häntä sanottiin ”kelvottomaksi”, ja isäntä hylkäsi hänet. Paavali ei varmastikaan kehottanut meitä vain pitämään kiinni siitä, mitä meillä on, peläten kenties menettävämme sen. Hän puhui edistymisestä. Puhuessaan ”totunnaisesta tavasta” Paavalilla oli ilmeisesti mielessä määrätietoinen kulku eteenpäin, esimerkiksi sellaisen sotilaan kulku, joka ei seiso asennossa vaan marssii eteenpäin.
8. Mistä meidän tulisi olla kiinnostuneita Jumalalle suorittamamme palveluksen suhteen?
8 Paavalin neuvon tulisi auttaa meitä ymmärtämään miten tärkeää meidän on ponnistella jatkuvasti hellittämättä edistyäksemme ja tullaksemme paremmiksi Jehovan palveluksessa. ”Missä määrin olemmekin edistyneet”, olemmepa vanhimpia, avustavia palvelijoita, tienraivaajia tai julistajia, meidän tulisi olla kiinnostuneita ennen kaikkea palveluksemme laadun parantamisesta ja mikäli mahdollista määrän lisäämisestä. Meidän täytyy varoa lankeamasta samaan mielentilaan kuin lakia rikkoneet israelilaiset Malakian aikana. He ajattelivat voivansa rankaisematta uhrata Jehovalle ala-arvoisia uhreja. Mutta mitä Jehova ajatteli siitä? ”Te – – tuotte – – ontuvaa ja sairasta – – uhrilahjaksi”, hän sanoi. Sitten hän lisäsi: ”Minäkö mielistyisin ottamaan sen teidän kädestänne?” – Malakia 1:13.
9. Miten Roomalaiskirjeen 12:6–8, 11:ssä oleva Paavalin neuvo liittyy edistymiseen?
9 Meidän tulisi päinvastoin suhtautua Jumalan palvelukseemme vakavasti. Kuten Paavali muistutti roomalaisille, onpa meille uskottu mikä tahansa palvelusetu, meidän tulisi ahkeroida siinä ’tosissamme’ eikä ’vitkastella toimessamme’. (Roomalaisille 12:6–8, 11) Vitkastelija maleksii päämäärättömästi ympäriinsä, hän ei kulje määrätietoisesti eteenpäin. Tässä käytetty kreikkalainen sana merkitsee kirjaimellisesti ’velttoa’, ’laiskaa’, ja se tuo eläinmaailmasta mieleen laiskiaisen. Eräässä laiskiaisia käsittelevässä raportissa kerrotaan, että vaikka laiskiainen pystyy liikkumaan nopeastikin, niin kun sitä tarkkailtiin 168 tuntia, se nukkui tai pysyi täysin liikkumattomana 139 tuntia – 83 prosenttia tuosta ajasta. Ei ihme, että meitä kehotetaan ’olemaan hengestä palavia’ ja ’palvelemaan Jehovan orjina’, ei olemaan ’laiskoja’! Mikä voi auttaa meitä siinä?
10. Miksi meidän tulisi olla hyvin kiinnostuneita neuvoista, jotka Paavali antaa Timoteukselle 1. Timoteuksen kirjeen 4:12–16:ssa?
10 Apostoli Paavali kirjoitti 1. Timoteuksen kirjeen 4:12–16:ssa yksityiskohtaisesti, mitä Timoteuksen pitäisi tehdä, jotta hänen edistymisensä ”olisi ilmeinen kaikille”. Opetuslapsi Timoteus ei tuohon aikaan ollut nuorukainen eikä vasta-alkaja. Itse asiassa hän oli siihen mennessä työskennellyt kiinteästi Paavalin kanssa jo yli kymmenen vuotta ja hänelle oli uskottu melkoinen vastuu ja valta kristillisessä seurakunnassa. Epäilemättä se johtui siitä, että hän oli jo siihen mennessä edistynyt niin pitkälle. Siitä huolimatta Paavali yhä esitti Timoteukselle tällaisia neuvoja. On selvää, että meidän kaikkien kannattaa kiinnittää tarkkaa huomiota siihen, mitä sanottavaa Paavalilla oli.
Tule esimerkiksi puhumisessa ja käytöksessä
11, 12. a) Mikä on ensimmäinen alue, johon meidän tulisi kiinnittää huomiota edistyäksemme? b) Miksi se on tärkeämpää kuin edistyminen tiedossa tai taidossa?
11 Paavali sanoi ensiksi jakeessa 12: ”Älköön kukaan koskaan halveksiko nuoruuttasi. Päinvastoin tule uskollisten esimerkiksi puhumisessa, käytöksessä, rakkaudessa, uskossa, siveellisessä puhtaudessa.” Tämä luettelo muistuttaa meitä ”hengen hedelmästä”, jonka yksityiskohdat Paavali esitti Galatalaiskirjeen 5:22, 23:ssa. Kuka voi kieltää sen, että meidän jokaisen on tarpeellista kehittää tuota hedelmää suuremmassa määrin elämässämme? Useimmat meistä ponnistelevat kovasti oppiakseen ja opetellakseen ulkoa yhdeksän hengen hedelmää ja opettaakseen ne nuorille ja uusille. Mutta ponnistelemmeko me ainakin yhtä paljon kehittääksemme niitä? Paavali tähdensi, että kypsien tulisi olla esimerkillisiä näissä asioissa. Tämä on varmasti yksi elämämme alue, jolla me kaikki voimme helposti edistyä.
12 Nämä ominaisuudet ilmaisevat hengellistä edistystämme jossakin mielessä kenties paremminkin kuin tieto ja taidot, koska edelliset ovat Jumalan hengen tuotetta, kun taas jälkimmäiset liittyvät usein ihmisen luonnollisiin kykyihin ja koulutukseen. Jeesuksen ajan kirjanoppineet ja fariseukset tunsivat hyvin Raamatun, ja he noudattivat hyvin tarkoin Lain pienimpiäkin yksityiskohtia. Jeesus tuomitsi kuitenkin heidät sanoen: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, ulkokullatut, koska te annatte kymmenesosan mintusta ja tillistä ja kuminasta, mutta olette jättäneet huomioon ottamatta Lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden ja armon ja uskollisuuden!” (Matteus 23:23) Miten tärkeää meidän onkaan edistyä jatkuvasti näiden ”painavampien asioitten” kehittämisessä elämässämme!
Huomion kiinnittäminen lukemiseen, kehottamiseen ja opettamiseen
13. Miten nimitetyt valvojat voivat hyötyä 1. Timoteuksen kirjeen 4:13:ssa olevasta Paavalin neuvosta?
13 Seuraavaksi Paavali kehotti Timoteusta ’kiinnittämään jatkuvasti huomiota julkiseen lukemiseen, kehottamiseen, opettamiseen’. (1. Timoteukselle 4:13) Muualla kirjeissään Paavali puhui arvostavin sanoin Timoteuksesta, jota hän piti kyvykkäänä ja uskollisena palvelijana. (Filippiläisille 2:20–22; 2. Timoteukselle 1:4, 5) Siitä huolimatta hän kehotti Timoteusta kiinnittämään jatkuvasti huomiota näihin olennaisen tärkeisiin valvojan velvollisuuksiin. Jos sinut on nimitetty valvojaksi seurakuntaan, ’kiinnitätkö jatkuvasti huomiota’ näihin asioihin? Suhtaudutko vakavasti esimerkiksi Teokraattisen palveluskoulun ohjekirjan esittämiin ehdotuksiin ja ponnisteletko puutteittesi korjaamiseksi, vai ajatteletko, että nämä neuvot koskevat vain vasta-alkajia? Tutkitko huolellisesti Raamattua ja Seuran julkaisuja voidaksesi ’kehottaa kaikella pitkämielisyydellä ja opetustaidolla’? – 2. Timoteukselle 4:2; Tiitukselle 1:9.
Älä laiminlyö palveluslahjaa
14. Miten voimme osoittaa edistyvämme kenttäpalveluksessamme?
14 Vaikka vain harvat on nimitetty opettamaan seurakunnassa, Jeesus Kristus antoi kaikille kristityille tehtäväksi osallistua Valtakunnasta todistamiseen ja opetuslasten tekemiseen. (Matteus 24:14; 28:19, 20) Tähän sisältyy Raamatun totuuden opettaminen vilpitönsydämisille ihmisille, heidän kehottamisensa tekemään elämässään muutoksia ja asennoitumaan Jehovan puolelle. ’Kiinnitätkö sinä jatkuvasti huomiota itseesi’ parantaaksesi taitojasi palveluksessa? Käytätkö tunnollisesti hyväksesi Valtakunnan Palveluksessamme ja viikoittaisessa palveluskokouksessa esitettyjä ehdotuksia ’tehdäksesi evankelistan työn, suorittaaksesi palveluksesi täydelleen’? – 2. Timoteukselle 4:5.
15. Mikä oli Timoteuksen ”lahja”, ja millainen on tilanne nykyään?
15 Paavali oli aikaisemmin muistuttanut Timoteusta: ”Älä laiminlyö sinussa olevaa lahjaa, joka annettiin sinulle ennustuksen välityksellä ja kun vanhimmisto pani kätensä päällesi.” (1. Timoteukselle 4:14) Ilmeisesti Timoteus oli pyhän hengen toiminnan välityksellä määrätty ja sen jälkeen nimitetty johonkin erikoispalvelukseen kristillisessä seurakunnassa. (1. Timoteukselle 1:18; 2. Timoteukselle 1:6) Samoin nykyään on järjestössä monia, jotka ovat kehittäneet Jumalalta saamiaan kykyjä, ja heidät on siksi nimitetty matkavalvojiksi, lähetystyöntekijöiksi, vakituisiksi tai erikoistienraivaajiksi, vanhimmiksi jne. Vaikka asiaan ei liitykään mitään erikoisennustusta tai käsien päälle panemista, neuvo, ettei tule ’laiminlyödä sinussa olevaa lahjaa’, soveltuu yhtä voimakkaasti.
16. Mikä voi estää meitä laiminlyömästä ”lahjaamme”?
16 Jonkin laiminlyöminen merkitsee sanakirjan mukaan vähäisen huomion kiinnittämistä johonkin tai jonkin jättämistä tekemättä huolimattomuuden vuoksi. Kun jokin tulee tavanomaiseksi, on helppoa laiminlyödä se. Näin voisi käydä, jos lakkaisimme edistymästä ja pitäisimme sen sijaan tehtäviämme itsestään selvinä. Me voimme siksi hyötyä siitä, mitä Paavali sanoi Kolossalaiskirjeen 3:23, 24:ssä: ”Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille, sillä te tiedätte, että tulette Jehovalta saamaan asianmukaisen palkan, perinnön. Palvelkaa Herran, Kristuksen, orjina.”
Jatkuva ponnistelu tuo siunauksia
17. Ainoastaan miten voimme nähdä ponnistelujemme tuloksen?
17 Kun kiinnitämme tarkkaa huomiota edellä käsiteltyihin asioihin, voimme olla vakuuttuneita siitä, ettemme lankea itsekylläisyyden tai itsetyytyväisyyden ansaan. ”Mieti näitä asioita, ole uppoutunut niihin, jotta edistymisesi olisi ilmeinen kaikille”, sanoi Paavali. (1. Timoteukselle 4:15) ”Edistymisen” tarkoitus ei tietenkään ole yrittää tehdä vaikutusta toisiin. Kun me, niin nuoret kuin vanhatkin, kasvamme ja kehitymme hengellisesti, me ilahdutamme ja kannustamme kaikkia yhteydessämme olevia aiemmin tässä kirjoituksessa mainitun nuoren Alisan ja hänen toverinsa tavoin.
18. Mikä kaksinkertainen siunaus odottaa meitä, jos sovellamme uutterasti Paavalin neuvoa?
18 Jos sovellamme uutterasti Paavalin neuvoa, meitä odottaa kaksinkertainen siunaus. ”Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi”, sanoi Paavali. ”Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä tulet pelastamaan sekä itsesi että ne, jotka sinua kuuntelevat.” (1. Timoteukselle 4:16) Kun siis tutkimme alituisesti itseämme, teemmekö sitä, mitä opetamme toisia tekemään, toisin sanoen edistymmekö, kasvammeko ja kehitymmekö hengellisesti, vältämme sen murhenäytelmän, että ’tulisimme jollakin tavoin kelpaamattomiksi’. (1. Korinttolaisille 9:27) Sen sijaan meitä ja niitä, joita meillä on iloinen etu auttaa, odottaa varmasti onnellinen elämä Jumalan lupaamassa uudessa järjestyksessä. Tuottaaksemme siis siunauksia itsellemme ja toisille ja ylistystä Jehova Jumalalle ”vaeltakaamme jatkuvasti järjestystä noudattaen tähän samaan totunnaiseen tapaan”! – Filippiläisille 3:16.
Muistatko?
◻ Mikä on se lopullinen ”päämäärä”, joka meillä tulisi olla mielessämme? Miten pyrimme sitä kohti? (Filippiläisille 3:12, 13)
◻ Mikä on se ”totunnainen tapa”, jonka mukaan meidän tulisi vaeltaa? (Filippiläisille 3:16)
◻ Miksi meidän täytyy jatkuvasti parantaa kristillistä käytöstämme ja puhettamme? (1. Timoteukselle 4:12)
◻ Miten vanhimmat, avustavat palvelijat ja muut voivat edistyä opetustaidossaan? (1. Timoteukselle 4:13)
◻ Mitä meidän täytyy tehdä, jottemme laiminlöisi meille uskottua ”lahjaa”? (1. Timoteukselle 4:14)
[Kuva s. 14]
Alisalla ja tytöllä, jonka kanssa hän tutkii Raamattua, on päämääränään kokoajanpalvelus