Syvempää näkemystä kahdesta Kuningasten kirjasta
KUN Jeesus erään kerran puhui kotikaupungissaan Nasaretissa, hän sanoi jotakin sellaista, mikä aiheutti hänen kuulijoissaan yllättävän voimakkaan reaktion. Nasaretin asukkaat hämmästelivät ilmeisesti sitä, miksei Jeesus ollut suorittanut siellä yhtä monta ihmettä kuin muissa kaupungeissa. Kertoessaan heille syyn tähän Jeesus käytti kahta raamatullista esimerkkiä. Hän sanoi näin:
”Totisesti minä sanon teille, ettei yksikään profeetta ole tunnustettu kotiseudullaan. Esimerkiksi sanon teille totuudessa: Israelissa oli monia leskiä Elian päivinä, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta, niin että suuri nälänhätä tuli koko maahan, eikä Eliaa kuitenkaan lähetetty kenenkään luo noista vaimoista, vaan ainoastaan Sarpatiin, Sidonin maahan, erään leskivaimon luo. Israelissa oli myös monta lepratautista profeetta Elisan aikana, eikä kuitenkaan kukaan heistä puhdistunut, vaan Naeman, syyrialainen.” (Luukas 4:24–27) Näiden sanojen jälkeen kuulijat täyttyivät vihasta ja yrittivät tappaa Jeesuksen. Miksi he reagoivat niin väkivaltaisesti?
Saadaksemme vastauksen tähän meidän täytyy palata Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin ja lukea Eliaa ja Elisaa koskevat kertomukset. Ensimmäisen vuosisadan kristityt tunsivat hyvin nämä kirjat samoin kuin heidän juutalaiset kuulijansakin. Kristityt raamatunkirjoittajat viittasivat lukuisia kertoja näissä vanhemmissa kirjoissa oleviin tapahtumiin ja henkilöihin valaistakseen jotakin seikkaa, aivan kuten Jeesus teki tässä tapauksessa. Kuulijat tunnistivat ja ymmärsivät heti nämä lainaukset Raamatun kertomuksesta. Jos siis haluamme ymmärtää täysin Jeesuksen opetukset, meidänkin täytyy tunnistaa nuo Raamatun kertomuksen kohdat.
Totuus on, että meidän on mahdotonta ymmärtää täysin Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia, jollemme tunne hyvin Raamatun heprealaisia kirjoituksia. Nuo Eliaa ja Elisaa koskevat kertomukset, joihin Jeesus viittasi, on kirjoitettu muistiin kahteen Kuningasten kirjaan. Tarkastelkaamme näitä kahta kirjaa valaistaksemme tätä seikkaa ja nähdäksemme, miten niiden tuntemus auttaa meitä ymmärtämään Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia syvällisemmin ja elävämmin.
Epäsuotuisa vertailu
Miksi Nasaretin asukkaat ensinnäkin loukkaantuivat niin kovin, kun Jeesus viittasi kahteen Elian ja Elisan yli 900 vuotta aikaisemmin suorittamaan ihmeeseen? Koska Jeesus ilmeisestikin vertasi nasaretilaisia niihin israelilaisiin, jotka elivät Israelin pohjoisen valtakunnan hallinnon alaisuudessa Elian ja Elisan päivinä, ja kahden Kuningasten kirjan mukaan Israelin hengellinen tila oli tuohon aikaan huono. Israelilaiset olivat alkaneet palvoa Baalia ja vainosivat Jehovan profeettoja. Elia oli itse asiassa omia maanmiehiään paossa, kun muuan Sarpatissa, vieraassa maassa, asuva leski otti hänet luokseen ja antoi hänelle ruokaa. Silloin Elia suoritti sen ihmeen, johon Jeesus viittasi. (1. Kuningasten kirja 17:17–24) Israel oli yhä Baalin palvonnan saastuttama, kun Elisa paransi syyrialaisen sotapäällikön, Naemanin, lepran. – 2. Kuningasten kirja 5:8–14.
Nasaretin asukkaat eivät pitäneet siitä, että heitä verrattiin tuon ajan pakanallistuneisiin juutalaisiin. Vertasiko Jeesus sitten aiheellisesti kuulijoitaan noihin muinaisiin juutalaisiin? Ilmeisesti vertasi. Samalla tavoin kuin Elian henki oli vaarassa Israelissa, Jeesuksenkin henki oli nyt vaarassa. Kertomus jatkaa: ”Silloin kaikki ne, jotka kuulivat tämän synagogassa, tulivat vihaa täyteen, ja he nousivat ja toimittivat hänet kiireesti kaupungin ulkopuolelle, ja he veivät hänet sen vuoren jyrkänteen reunalle, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet suin päin alas.” Mutta Jehova suojeli Jeesusta samoin kuin hän oli aikaisemmin suojellut Eliaa. – Luukas 4:28–30.
Kuningas Salomon loisto
Tässä oli yksi esimerkki siitä, miten kaksi Kuningasten kirjaa elävöittävät Jeesuksen ja varhaiskristittyjen sanat. Tarkastelehan toista esimerkkiä. Jeesus kannusti vuorisaarnassaan kuulijoitaan luottamaan Jehovaan aineellisia tarpeita koskevissa asioissa. Hän sanoi muun muassa: ”Ja miksi olette huolissanne vaatteista? Ottakaa oppia kedon liljoista, kuinka ne kasvavat; ne eivät uurasta eivätkä kehrää, mutta minä sanon teille, ettei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi näistä.” (Matteus 6:28, 29) Miksi Jeesus viittasi tässä yhteydessä Salomoon?
Hänen juutalaiset kuulijansa olivat perillä syystä, sillä he tiesivät Salomon loistosta, jota kuvaillaan laajasti ja yksityiskohtaisesti 1. Kuningasten kirjassa (ja myös 2. Aikakirjassa). Todennäköisesti he muistivat esimerkiksi sen, että ”Salomon [ja hovin] jokapäiväinen muona oli: kolmekymmentä koor-mittaa lestyjä jauhoja ja kuusikymmentä koor-mittaa muita jauhoja, kymmenen syöttöraavasta, kaksikymmentä laitumella käyvää raavasta ja sata lammasta; näitten lisäksi peuroja, gaselleja, metsäkauriita ja syötettyjä hanhia”. (1. Kuningasten kirja 4:22, 23) Todellakin runsaasti ruokaa!
Lisäksi ”sen kullan paino, joka yhtenä vuonna tuli Salomolle, oli kuusisataa kuusikymmentä kuusi talenttia kultaa”, jonka arvo nykyrahassa on yli 1, 5 miljardia markkaa. Lisäksi kaikki Salomon palatsin astiat olivat kultaa. ”Hopeata ei siellä ollut, eikä sitä Salomon päivinä pidetty minkään arvoisena.” (1. Kuningasten kirja 10:14, 21) Kun Jeesus auttoi kuulijoitaan muistamaan nämä asiat, he ymmärsivät hyvin nopeasti, mitä hän tarkoitti.
Jeesus viittasi Salomoon myös eräässä toisessa yhteydessä. Jotkut kirjanoppineet ja fariseukset olivat vaatineet häntä tekemään ihmeen tunnusmerkiksi, mutta Jeesus vastasi: ”Etelän kuningatar herätetään tuomioon tämän sukupolven kanssa, ja hän tulee sille tuomioksi, koska hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, mutta katso, tässä on enemmän kuin Salomo.” (Matteus 12:42) Miksi tämä viittaus oli ankara ojennus Jeesusta kuunteleville uskonnollisille johtajille?
Jos tunnemme 1. Kuningasten kirjaa, tiedämme ”etelän kuningattaren” tarkoittavan Saban kuningatarta. Hän oli selvästikin hyvin arvossa pidetty nainen, rikkaan valtakunnan kuningatar. Kun hän vieraili Salomon luona, hän toi mukanaan ”suuren seurueen”, kallista öljyä ja ”kultaa ylen paljon ja kalliita kiviä”. (1. Kuningasten kirja 10:1, 2) Lähettiläät pitävät tavallisesti yllä rauhaisia viestintäyhteyksiä hallitsijoiden välillä. Näin ollen oli siis epätavallista, että Saban kuningatar, vallassa oleva hallitsija, matkusti itse Jerusalemiin asti nähdäkseen kuningas Salomon. Miksi hän teki niin?
Kuningas Salomo oli hyvin rikas, mutta niin oli myös Saban kuningatar. Hän ei lähtisi näin pitkälle matkalle vain nähdäkseen rikkaan kuningaskunnan. Salomo ei kuitenkaan ollut ainoastaan rikas vaan myös ”kaikkia maan kuninkaita suurempi rikkaudessa ja viisaudessa”. (1. Kuningasten kirja 10:23) Hänen viisaan hallintansa alaisuudessa ”Juuda ja Israel asuivat turvallisesti, itsekukin viinipuunsa ja viikunapuunsa alla, Daanista Beersebaan asti, niin kauan kuin Salomo eli”. – 1. Kuningasten kirja 4:25.
Saban kuningatarta kiinnosti Salomon viisaus. Hän ”kuuli, mitä Salomosta kerrottiin Herran nimen kunniaksi, [ja niinpä hän] tuli – – koettelemaan häntä arvoituksilla”. Kun hän saapui Jerusalemiin, ”hän tuli Salomon luo [ja] puhui – – tälle kaikki, mitä hänellä oli mielessänsä. Mutta Salomo selitti hänelle kaikki hänen kysymyksensä; kuninkaalle ei mikään jäänyt ongelmaksi, jota hän ei olisi hänelle selittänyt.” – 1. Kuningasten kirja 10:1–3.
Jeesuskin oli huomattavan viisas ”Herran [Jehovan] nimen kunniaksi”. Itse asiassa hän oli ”enemmän kuin Salomo”. (Luukas 11:31) Saban kuningatar, joka ei ollut juutalainen, teki pitkän ja epämukavan matkan vain nähdäkseen Salomon omin silmin ja hyötyäkseen hänen viisaudestaan. Näin ollen kirjanoppineitten ja fariseusten olisi varmasti pitänyt kuunnella arvostavasti tätä, joka oli ”enemmän kuin Salomo”, kun hän seisoi aivan heidän edessään. Mutta he eivät kuunnelleet. ”Etelän kuningatar” arvosti Jumalalta tulevaa viisautta paljon enemmän kuin he.
Viittauksia profeettoihin
1. ja 2. Kuningasten kirjan kattamana historian aikakautena kuninkaat hallitsivat Israelin kahtatoista sukukuntaa, ja myöhemmin tuon kuningaskunnan jakautumisen jälkeen muodostuneita Israelin ja Juudan valtakuntia. Siihen aikaan Jehovan profeetat toimivat hyvin aktiivisesti Hänen kansansa yhteydessä. Muiden muassa Elia ja Elisa, joihin olemme jo viitanneet, olivat huomattavia profeettoja. Heidät mainitaan Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa useammin kuin vain sen kerran, kun Jeesus puhui heistä Nasaretissa.
Apostoli Paavali kirjoitti heprealaiskristityille muinaisina aikoina eläneitten Jumalan palvelijoitten uskosta ja sanoi esimerkiksi: ”Naiset saivat takaisin kuolleitaan ylösnousemuksen välityksellä.” (Heprealaisille 11:35) Hänellä oli epäilemättä mielessään Elia ja Elisa, joita molempia käytettiin kuolleitten herättämiseen. (1. Kuningasten kirja 17:17–24; 2. Kuningasten kirja 4:32–37) Kun Jeesuksen kolmesta apostolista tuli kirkastusnäyn aikana ”hänen valtasuuruutensa silminnäkijöitä”, niin he havaitsivat Jeesuksen puhuvan Mooseksen ja Elian kanssa. (2. Pietari 1:16–18; Matteus 17:1–9) Miksi Elia valittiin edustamaan niitä esikristillisen ajan profeettoja, jotka todistivat Jeesuksesta? Jos luet 1. Kuningasten kirjan kertomuksen ja panet merkille hänen suuren uskonsa ja sen, miten merkittävällä tavalla Jehova käytti häntä, niin ymmärrät täysin vastauksen.
Elia oli siitä huolimatta vain meidän kaltaisemme tavallinen ihminen. Jaakob viittasi erääseen toiseen 1. Kuningasten kirjan tapahtumaan, kun hän kirjoitti: ”Vanhurskaan rukouksessa, kun se on vaikuttamassa, on paljon voimaa. Elia oli ihminen, jolla oli samanlaiset tunteet kuin meilläkin, ja kuitenkin hän rukoilemalla rukoili, ettei sataisi, eikä maan päälle satanut kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili taas, ja taivas antoi sateen ja maa tuotti hedelmänsä.” – Jaakob 5:16–18; 1. Kuningasten kirja 17:1; 18:41–46.
Lisää mainintoja Kuningasten kirjoista
Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset sisältävät vielä monia muita viittauksia Kuningasten kirjoihin. Stefanus muistutti juutalaista sanhedrinia siitä, että Salomo rakensi Jehovalle huoneen Jerusalemiin. (Apostolien teot 7:47) Monet tuon rakennustyön yksityiskohdat kerrotaan 1. Kuningasten kirjassa. (1. Kuningasten kirja 6:1–38) Kun Jeesus puhui Samariassa eräälle naiselle, tämä sanoi hänelle yllättyneenä: ”’Kuinka sinä, vaikka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, kun olen samarialainen nainen?’ (Sillä juutalaiset eivät ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa.)” (Johannes 4:9) Miksi juutalaiset eivät olleet missään tekemisissä samarialaisten kanssa? 2. Kuningasten kirjan kuvaus tämän kansan alkuperästä valaisee asiaa. – 2. Kuningasten kirja 17:24–34.
Ilmestyskirjassa oleva Tyatiran seurakunnalle osoitettu kirje sisältää seuraavan vakavan neuvon: ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että sinä suvaitset tuota naista Iisebeliä, joka sanoo itseään naisprofeetaksi, ja hän opettaa ja eksyttää minun orjiani syyllistymään haureuteen ja syömään epäjumalille uhrattua.” (Ilmestys 2:20) Kuka Iisebel oli? Tyroslaisen Baalin papin tytär. 1. Kuningasten kirja kertoo meille, että hän avioitui Israelin kuninkaan Ahabin kanssa ja tuli Israelin kuningattareksi. Hän hallitsi miestään ja pani alulle Baalin palvonnan Israelissa, jossa luopumus oli jo vallalla. Lisäksi hän toi joukon Baalin pappeja maahan ja vainosi Jehovan profeettoja. Lopulta hän kuoli väkivaltaisen kuoleman. – 1. Kuningasten kirja 16:30–33; 18:13; 2. Kuningasten kirja 9:30–34.
Tuo Tyatiran seurakunnassa ollut Iisebelin henkeä osoittanut nainen yritti ilmeisesti opettaa seurakuntaa harjoittamaan moraalittomuutta ja rikkomaan Jumalan lakeja. Sellainen henki täytyi hävittää seurakunnasta aivan samoin kuin Iisebelin suku piti hävittää Israelin kansasta.
Me siis todella tarvitsemme Raamatun heprealaisia kirjoituksia ymmärtääksemme sen kreikkalaisia kirjoituksia. Monet yksityiskohdat olisivat merkityksettömiä, jos niillä ei olisi Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa kerrottua taustaa. Jeesus ja varhaiskristityt sekä ne juutalaiset, joille he puhuivat, tunsivat hyvin nuo kertomukset. Mikset varaisi aikaa tutustuaksesi niihin itse yhtä hyvin? Siten saat täyden hyödyn ”koko Raamatusta”, joka on ”Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen”. – 2. Timoteukselle 3:16.