Miten tosi ystäviä voidaan löytää
”AINOA keino saada ystävä on olla ystävä”, sanoi Ralph Waldo Emerson. Monet ovat kuitenkin mieluummin yksin kuin tulevat vastaan olemalla ystäviä. He torjuvat toiset. Mihin se johtaa? ”Ihmiset, jotka ovat paljon yksin, ovat taipuvaisia tuntemaan itsensä ’hyvin passiivisiksi, onnettomiksi ja syrjään jätetyiksi’”, mainitsi muuan brasilialainen sanomalehti erään tutkijan sanoneen. Hän jatkoi: ”Kun jollakulla ei ole muuta tekemistä eikä ketään, jonka kanssa voisi keskustella, hän sulkeutuu itseensä. On paljon helpompi uppoutua vain omiin ongelmiinsa.”
Sinun ei kuitenkaan ole pakko joutua tähän pisteeseen. Melkein kaikki voivat oppia olemaan ystäviä ja siten hankkimaan ystäviä. Mutta mistä pitäisi aloittaa? Siihen miten onnistumme hankkimaan ystäviä, vaikuttaa suuresti oma persoonallisuutemme. Muinainen sananlasku sanoo totuudenmukaisesti: ”Ihmisen viehätys on hänen huomaavaisuudessaan.” (Sananlaskut 19:22, The Jerusalem Bible) Todellinen ystävyys on siksi niiden saavutettavissa, jotka ovat huomaavaisia. Kun esimerkiksi annamme toisten huomata, että arvostamme heitä, myös he ovat paljon todennäköisemmin kiinnostuneita meistä.
Huomaavainen henkilö myös kuuntelee muita. Mikäli joku pyrkii aina hallitsemaan keskustelua tai puhuu ylen runsaasti itsestään, hänen on todennäköisesti vaikea löytää ketään, joka olisi kiinnostunut hänen tunteistaan ja toiveistaan. Huomaavaisuus merkitsee myös sitä, että me harkitsemme, mitä sanomme toisille. ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.” (Sananlaskut 12:18) Valaisemme asiaa: Saatat huomata, että joku on masentunut ja huolissaan. Eräs sananlasku sanoo: ”Huoli voi riistää onnellisuuden, mutta huomaavaiset sanat ilahduttavat.” (Sananlaskut 12:25, Today’s English Version) Sellaisessa tilanteessa parantavat sanasi voisivat hankkia sinulle uskollisen ystävän.
Uskollisuuden arvo
Sananlaskujen 18:24:n kirjoittaja osoitti ymmärtävänsä syvällisesti ihmissuhteita kirjoittaessaan: ”Jotkut ystävät tuottavat meille tuhon, mutta tosi ystävä on veljeä uskollisempi.” (The New American Bible) Niin, kukapa haluaisi vain ”hyvän sään” tuttua? Ajattelehan sen sijaan Daavidin ja Joonatanin esimerkkiä. Joonatan olisi voinut kantaa kaunaa Daavidille, koska hän oli Israelin valtaistuimen perillinen ja tiesi samalla, että todellisuudessa Daavidista tulisi kuningas. Siitä huolimatta Joonatan osoitti Daavidia kohtaan kateuden sijasta uskollisuutta ja asetti henkensäkin alttiiksi Daavidin puolesta. – 1. Samuelin kirja 18:1–3; 20:17, 31, 32; 2. Samuelin kirja 1:26.
Toinen esimerkki uskollisesta ystävästä oli Ruut. Hän ei hylännyt anoppiaan Noomia vaan halusi mieluummin pysyä hänen kanssaan. Huomioitsijat sanoivatkin totuudenmukaisesti, että Ruut oli Noomille ”parempi kuin seitsemän poikaa”. – Ruut 1:16, 17; 4:15.
Osoitatko sinä sellaista uskollisuutta? Kun esimerkiksi havaitset ystävissäsi heikkouksia, paljastatko ne ajattelemattomasti muille?
Entäpä jos jollakulla sinulle läheisellä ihmisellä on vakava puute, joka vaatii pikaista huomiota? Uskollinen ystävä ei pidäty kertomasta totuutta siksi, että pelkäisi toisen reaktioita. ”Ystävän lyönnit ovat luotettavat”, sanoo Raamattu. (Sananlaskut 27:6) Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että sinun pitäisi olla karkea tai tahditon. Muinaisen Galatian kristityt tarvitsivat kerran suorasukaista ojennusta. Panehan merkille, miten taitavasti apostoli Paavali käsitteli tuon asian ja kysyi sitten: ”Onko sitten minusta tullut teidän vihollisenne, koska sanon teille totuuden?” (Galatalaisille 4:16) Tosi ystävä arvostaa sinua siksi, että ”sanot totuuden”, vaikka se olisi ojentava neuvokin. – Sananlaskut 9:8.
Onnellisuus antamisesta
Aidolla, kestävällä ystävyydellä on hintansa. Ihmiset, jotka aina pyrkivät saamaan jotakin antamatta itse mitään toisille, eivät koskaan voi tuntea sitä onnellisuutta, josta Jeesus sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35; Luukas 6:31, 38) Opettele siksi ajattelemaan, mitä voisit tehdä toisten hyväksi, sen sijaan että miettisit, mitä hyötyä voit saada heistä.
Raamattu kannustaa kristittyjä olemaan ”anteliaita, auliita jakelemaan”. (1. Timoteukselle 6:18; Sananlaskut 11:25) Aineelliset varasi saattavat olla hyvinkin rajalliset, mutta entä aikasi? Onko tapanasi olla aina kiireinen? Ystävyys vaatii aikaa, ja ellei joku ole halukas järjestämään aikaa toisille, eivät ystävyyssuhteetkaan kukoista. Saatat esimerkiksi tervehtiä tavanomaisesti sanoilla ”Mitä kuuluu?” Mutta oletko tarpeeksi antelias aikasi suhteen pysähtyäksesi kuuntelemaan vastausta tähän kysymykseesi? Muistathan, että Jeesuksella Kristuksella oli aina aikaa niille, jotka etsivät häntä, vaikka hän olikin hyvin kiireinen. – Markus 6:31–34.
Ystävyyssuhteiden ylläpitäminen
Kun ystävyyssuhde on luotu, tulisi huolehtia kaikin tavoin sen ylläpitämisestä. Kun opitte tuntemaan toisenne, jotkin heikkoudet ja viat tulevat luonnollisestikin esiin. Teet kuitenkin hyvin hyväksyessäsi pikku heikkoudet, kun huomaat niitä. Ja jos mieleesi tulee epäilyksiä, on todisteiden puuttuessa jaloa ystävääsi kohtaan, että poistat epäilykset mielestäsi ja vältät asiattomia epäluuloja. ”Kestäkää toisianne rakkaudessa”, kehotti Paavali. Ja Pietari lisää: ”Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, koska rakkaus peittää paljon syntejä.” – Efesolaisille 4:2; 1. Pietari 4:8.
On myös varmasti viisasta olla koskaan pitämättä ystäviä itsestään selvyytenä. Jopa kaikkein läheisimmätkin ystävät tarvitsevat jonkin verran omaa rauhaa. Pitkään venyvät, alituiset tai sopimattomaan aikaan tehdyt vierailut voivat lopulta käydä rasittaviksi ja ei-toivotuiksi. Havaintokyky ja kunnioitus saisivat tekemään ennakkojärjestelyjä aina, kun suinkin mahdollista. Sananlaskujen 25:17 neuvoo: ”Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata.”
On myös varmasti järkevää välttää liiallista uteliaisuutta, menemistä henkilökohtaisuuksiin tai omistavaa asennetta. Vaatimattomuus saa meidät välttämään hallitsevaa asennetta. Ystävyys ei varmaankaan anna meille oikeutta tyrkyttää omia mielipiteitämme ja makutottumuksiamme toisillemme. Jos meitä todellakin ohjaa ”ylhäältä tuleva viisaus”, me suhtaudumme toisiin järkevästi. – Jaakob 3:17.
Pyri tukemaan ystäviäsi, kuten Paavali neuvoo Roomalaiskirjeen 12:15:ssä: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa; itkekää itkevien kanssa.” Ole siis halukas jakamaan ystäväsi surut ja pettymykset, ilot ja menestykset. Osoita huumorintajua olemalla halukas nauramaan myös omillesi eikä vain toisten virheille. Hyväntahtoiset huomautukset saattavat hyvinkin lieventää jännitystä vaikeina aikoina. Ystävyys merkitsee todellakin ponnistelua. Mutta eikö se olekin vaivan arvoista?
Tosi ystävien löytäminen
Mistä tosi ystäviä sitten voidaan löytää? Hyvä paikka aloittaa etsiminen on paikallinen Jehovan todistajien seurakunta. Nämä aidot kristityt nauttivat niin hyvistä suhteista toistensa kanssa, että he usein kutsuvat toisiaan ”ystäviksi”, kuten heidän uskonveljensä tekivät ensimmäisellä vuosisadalla. (3. Johannes 14) He ovat panneet syrjään kansallismielisyyden ja rotuylpeyden, jotka jakavat ihmisiä. He pyrkivät pukemaan yllensä ”uuden persoonallisuuden”, kuten Raamattu kehottaa. Tämä merkitsee sellaisten viehättävien ominaisuuksien kuin ”sääliväisyyden hellän kiintymyksen, huomaavaisuuden, mielen vaatimattomuuden, lempeyden ja pitkämielisyyden”, kehittämistä. (Kolossalaisille 3:10–12) Voit varmasti löytää kaipaamiasi ystäviä niiden keskuudesta, jotka tekevät näin.
Olemalla Jehovan todistajien yhteydessä opit myös sen, kuinka voit tulla Jehova Jumalan ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, ystäväksi. Jeesus sanoi: ”Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teitä tekemään.” (Johannes 15:14) Aabrahamia kutsuttiin muinoin ”Jehovan ystäväksi”. Aabraham pääsi tuohon hyvin haluttavaan suhteeseen uskonsa ja vanhurskaiden tekojensa perusteella, ja sinä voit tehdä samoin. – Jaakob 2:23.
Vaikka onkin siis hyvä ponnistella ystävyyssuhteiden kehittämiseksi ihmisten kesken, meidän tulisi olla vieläkin tarmokkaampia luodaksemme ystävälliset suhteet taivaalliseen Ystäväämme, Jehova Jumalaan. Hän ennallistaa pian paratiisin tänne maan päälle ja antaa kaikkien palvelijoidensa asua rauhassa ja turvassa. Silloin maan asukkailla tulee olemaan ympärillään miljoonia tosi ystäviä ikuisesti. – Luukas 23:43; Ilmestys 21:3, 4; Psalmit 37:10, 11.
[Tekstiruutu s. 7]
Ystävyys joka yhdistää
Jehovan todistajat ovat keskenään paitsi hengellisiä veljiä ja sisaria myös ystäviä. Ja koska heidän ystävyytensä perustuu siihen, että he tottelevat yksimielisesti Jeesuksen Kristuksen käskyjä, kansojen väliset rajat eivät estä sitä. (Johannes 15:14) Sellainen ystävyys saa Jumalan siunauksen, joka auttaa heitä pysymään yhdistyneinä ja turvassa aivan kuten lammaslauma on tarhassaan. – Miika 2:12.
Ystävyys ja ykseys puuttuvat usein rakennustyömaalta. Mutta kun Jehovan todistajat kokoontuvat rakentamaan nopeasti pystytettäviä valtakunnansalejaan, heidän keskuudessaan voidaan nähdä terve yhteistyön ja toveruuden henki. Esimerkiksi Yhdysvaltojen, Englannin ja Walesin todistajat olivat yhteistyössä ja perehtyivät toistensa salinrakennusmenetelmiin. Millaisia tuloksia saatiin?
”En ole koskaan elämässäni nähnyt mitään sen kaltaista”, sanoi Roger, englantilainen muurari. ”En ollut koskaan nähnyt puuseppien työskentelevän yhdessä muurarien kanssa, koska sellaista ei koskaan tapahdu maailmassa. Mutta valtakunnansalin rakennustyömaalla voi nähdä veljien rakentavan kattoa samalla kun puusepät ja muurarit tekevät työtä heidän alapuolellaan yhdessä maalarien ja mattomiesten kanssa. Kaikki työskentelevät yhdessä. Se on suurenmoista!”
Mike, walesiläinen kahden lapsen isä, huomautti, että kaikki ”pääsevät osallisiksi toveruudesta”. Ja hänen ystävänsä Malcolm pani merkille syyn tähän sanoessaan: ”Kun kaikki veljet työskentelevät ykseydessä yhtenä miehenä Jumalan nimessä, silloin hän siunaa hanketta hengellään.”
[Kuva s. 5]
Tosi ystävyydellä ei ole ikärajoja
[Kuva s. 6]
Voimme saada tosi ystäviä olemalla anteliaita, auliita jakelemaan