’Oma uskontoni riittää minulle!’
OLETKO koskaan vastannut ylläolevin sanoin, kun joku Jehovan todistaja on tullut käymään luonasi? Ehkäpä vielä jatkoit: ’Se riitti vanhemmilleni ja isovanhemmillenikin. Miksi siis vaivata itseään jollakin muulla uskonnolla?’
Hyödymme tietysti suuresti vanhempiemme viisaudesta ja kokemuksesta. Mutta onko se välttämättä viisas lähtökohta uskonnon harjoittamiselle? Me emme varmastikaan jäljittele vanhempiamme ja isovanhempiamme kaikessa mitä teemme. Miksi emme? Koska tiedossa ja ymmärryksessä on tapahtunut edistystä.
Valaisemme asiaa: Kun ihmiset sairastuivat yli 40 vuotta sitten, he ovat saattaneet kuolla pelkästään siksi, että saatavilla ollut hoito oli puutteellista. Antibiootit ovat olleet käytössä vuodesta 1943 lähtien, ja ne ovat pelastaneet monia henkiä. Kieltäydymmekö harkitsemasta antibioottien käyttöä vain siksi, etteivät isovanhempamme tienneet mitään niistä? Emme, vaan me pidämme mielemme avoinna ja punnitsemme mielessämme uusien edistysaskelten hyviä puolia. On viisasta suhtautua samoin myös uskontoon.
Apostoli Paavalin tapaus valaisee edelleen sitä seikkaa, ettei esi-isiemme uskonto ole välttämättä tosi palvontaa, joka miellyttää Jumalaa. Ennen kuin Paavali kääntyi kristillisyyteen, hän suhtautui äärimmäisen väkivaltaisesti kristilliseen ”Tiehen”, sillä hän ’vainosi Jumalan seurakuntaa ja hävitti sitä’. Mutta miksi hän teki näin? Koska hän oli ’innokas isiensä perinteiden puolesta’. Se että hän piti vilpittömästi kiinni entisestä uskonnostaan, esti häntä tunnistamasta totuutta Jeesuksesta Kristuksesta – ja se ei olisi voinut miellyttää Jumalaa. – Apostolien teot 9:1, 2; Galatalaisille 1:13, 14.
Onko uskontosi valinnan tulos vai sattumaa?
Ihmisten uskonto on useimmissa tapauksissa todellisuudessa sattuman kauppaa. Missä mielessä? Siinä mielessä, että olet saattanut syntyä katolilaiseksi, protestantiksi, hindulaiseksi, taolaiseksi tai buddhalaiseksi, koska se oli vanhempiesi uskonto. Mutta olettakaamme, että olisit syntynyt jossakin toisessa maassa tai johonkin toiseen perheeseen. Ehkäpä tunnustaisit silloin hartaasti jotakin muuta uskontoa. Onko siksi johdonmukaista olettaa, että se uskonto, johon olet syntynyt, on automaattisesti oikea?
Oletpa kuulunut uskontoosi syntymästäsi lähtien tai et, saatat joka tapauksessa ajatella sen riittävän sinulle. Mutta onko oikeassa uskonnossa kysymys vain henkilökohtaisesta mielipiteestä ja onko se vain makuasia? Ovatko mielipide ja mieltymys luotettavia mittapuita?
Voimme ehkä valaista tätä ruoalla. Kysypä lapselta kumpaa hän haluaa mieluummin – palan kakkua vai lautasellisen pinaattia. Mitä todennäköisimmin hän valitsee kakkupalan. Mutta onko tuo valinta kaikkein ravitsevin? Samalla tavoin se, että jokin uskonto vetoaa henkilökohtaiseen makuusi, ei välttämättä merkitse sitä, että se on parasta hengellisyydellesi. – Vrt. Roomalaisille 10:2, 3.
Uskonnossa ei ole kysymys vain omakohtaisesta mielipiteestä. Siihen liittyy Jumalan palvonta, joten sen täytyy miellyttää häntä. Polttavin kysymys ei siksi ole: Riittääkö oma uskontoni minulle? vaan: Miellyttääkö uskontoni todella Jumalaa?