Ateenan ainutlaatuinen kukkula

ATEENAN kuuluisasta Akropoliista länteen, pienen laakson erottamana, on kalkkikivikukkula, jota kreikkalaiset kutsuvat Areiopagiksi. Sen mittasuhteet eivät ole erityisen vaikuttavat: se on 300 metriä pitkä, laajimmalta kohdaltaan runsaat 120 metriä leveä ja kohoaa noin 115 metrin korkeuteen. Ainutlaatuista tässä kukkulassa on siihen liittyvä erikoinen maallinen ja raamatullinen historia.

Nimi ”Areiopagi” merkitsee kirjaimellisesti ’Areksen kukkulaa’; Ares oli kreikkalainen sodanjumala. Tarun mukaan täällä pidettiin ensimmäinen jumalien välistä eriskummallista murhajuttua koskeva oikeuskäsittely. Aresta syytettiin merenjumala Poseidonin pojan tappamisesta. Tällä tavoin kukkulasta tuli merkityksellinen muinaisen Ateenan oikeudellisia ja poliittisia asioita hoidettaessa. Lopulta siitä tuli kaupungin varhaisimman tuomioistuimen tyyssija, ja tämä omaksui nimen Areiopagin tuomioistuin tai neuvosto, tai yksinkertaisesti areiopagi.

Ei olla varmoja siitä, milloin tuomioistuin alkoi todella toimia, mutta seitsemännelle vuosisadalle eaa. tultaessa sillä oli huomattava valta kaikkiin kaupungin asioihin, ja sen jäsenet valittiin kansan parhaimmiston, ylimystön ja rikkaiden joukosta. Ajan kuluessa suuri osa sen vallasta luovutettiin kuitenkin kaupungin viranomaisille ja kansan tuomioistuimelle. Sen tuomiovalta rajoitettiin murhatapauksiin ja uskonnollisiin ja kasvatuksellisiin asioihin.

Kerrotaan esimerkiksi, että Perikleen aikana (n. 495–429 eaa.) areiopagin jäsenet syyttivät niitä, jotka häpäisivät ”pyhiä oliivipuita”, joista puserrettiin oliiviöljyä pyhiä palvelusmenoja varten. Areiopagin jäseniä pidettiin moraalin ja uskonnon vartijoina ja luotettavina miehinä, jotka suojelivat kaupunkia kaikilta epämieluisilta ”vierailta jumalilta”. Historian opiskelijat muistanevat sen kiinnostavan seikan, että kuuluisa filosofi Sokrates (470–399 eaa.) tuomittiin Ateenan tuomioistuimessa juuri näistä syistä: ”nuorison turmelemisesta” ja ”niiden jumalien halventamisesta, joita kaupunki palvoo, ja uusien uskonnollisten omituisuuksien harjoittamisesta”.

Kun areiopagi piti murhatapauksia käsitteleviä istuntoja, niitä johdettiin tavallisesti ulkona, niin että ”tuomarit ja syyttäjä eivät saastuisi joutuessaan saman katon alle rikollisen kanssa”. Asian käsittely vaati, että syyttäjä istuutui kivelle, jota kutsuttiin nimellä ”Heltymättömyys”, ja syytetty kivelle, jota kutsuttiin nimellä ”Rikos”. Nykyään kukkulan laella voi nähdä kaksi valkoista kiveä, joiden sanotaan olevan tuomioistuimen näyttämö. Muut asiat käsiteltiin luultavasti niin kutsutussa ”Kuninkaallisessa pylväskäytävässä” (Stoa Basileios) agoralla eli torilla, joka sijaitsi Areiopagin alapuolella olevassa laaksossa.

Parhaiten tunnettu Areiopagilla sattunut historiallinen tapahtuma on kuitenkin merkitty muistiin Raamattuun Apostolien tekojen 17. lukuun: apostoli Paavalin vierailu Ateenaan, missä hän piti unohtumattoman puheensa ”keskellä Areiopagia”. – Apostolien teot 17:22.

Kun Paavali vieraili Ateenassa, hän ”kiusaantui – – nähdessään kaupungin olevan täynnä epäjumalia”. Se sai hänet keskustelemaan monien ihmisten kanssa agoralla ’Jeesusta koskevasta hyvästä uutisesta ja ylösnousemuksesta’. Tämä sanoma herätti selvästi kansan ja erikoisesti epikurolaisten ja stoalaisten filosofien mielenkiinnon, ja he saivat Paavalin antamaan Areiopagilla yksityiskohtaisemman selostuksen ’vieraista jumaluuksista’ ja ’uudesta opetuksesta’. – Apostolien teot 17:16–34.

Paavali nousi tilanteen tasalle ja puolusti rohkeasti ja voimakkaasti Jeesuksen hyvää uutista. Hänen puheensa on johdonmukaisuuden ja todistelun mestarinäyte; se on yhä vielä yhtä vaikuttava kuin silloin, kun ateenalaiset sen ensin kuulivat. Vuorenjuuren länsipuolella on nykyään pronssinen laatta muistuttamassa tapahtumasta. Paavalin puhe on kaiverrettu siihen kreikkalaisin unsiaalikirjaimin eli isoin kirjaimin kaikkien nähtäväksi. Se on äänetön todistus paitsi kukkulan pitkästä ja ainutlaatuisesta historiasta, myös Raamatun historiallisesta luotettavuudesta.