”Iljetys” ei onnistu rauhan aikaansaamisessa
”Kun näette Jerusalemin leiriytyneiden sotajoukkojen ympäröimänä – – silloin ruvetkoot Juudeassa olevat pakenemaan vuorille.” – LUUKAS 21:20, 21.
1, 2. a) Miksi ihminen ei pysty koskaan saamaan aikaan rauhaa sellaisten järjestöjen kuin Yhdistyneiden Kansakuntien avulla? b) Miten Jumala tuo rauhan maan päälle?
YRITTÄVÄTPÄ ihmiset miten innokkaasti tahansa saada aikaan rauhaa ja turvallisuutta Yhdistyneiden Kansakuntien kaltaisten laitosten välityksellä, he eivät tule koskaan onnistumaan. Miksi? Koska ihmiskunta ei ole nykyään rauhassa Jumalan kanssa, ja pysyvä turvallisuus voi perustua vain sille, että ihminen on rauhassa Luojansa kanssa. (Psalmit 46:2–10; 127:1; Jesaja 11:9; 57:21) Miten tämä ongelma voidaan ratkaista? Onneksi Jehova itse on jo ottanut tämän asian hoitaakseen. Rauha ja turvallisuus tuodaan lopulta tämän maapallomme päälle Jumalan valtakunnan välityksellä, jota hänen Poikansa Jeesus hallitsee. Enkelit lauloivat hänen syntyessään: ”Kunnia ylimmissä korkeuksissa Jumalalle, ja maan päällä rauha hyvän tahdon ihmisten keskuudessa.” – Luukas 2:14; Psalmit 72:7.
2 Ensimmäisellä vuosisadalla Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa ja tarjosi rauhaarakastaville ihmisille tilaisuuden tulla Jumalan pojiksi ja Jeesuksen hallitsijatovereiksi tuossa Valtakunnassa. (Matteus 4:23; 5:9; Luukas 12:32) Sen jälkeen sattuneet tapahtumat muistuttavat suuresti meidän oman vuosisatamme tapahtumia. Tutkimalla niitä saamme paljon tietoa sen järjestön, Yhdistyneiden Kansakuntien, tulevista kehitysvaiheista, jolta ihmiset odottavat ”rauhaa ja turvallisuutta”.
Juutalaiset tekevät valinnan
3. Mikä yritti säilyttää kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden Jeesuksen päivinä, ja miksi tämä ei voinut koskaan onnistua täysin?
3 Jeesuksen päivinä Rooman imperiumi hallitsi suurta osaa maailmasta, ja sillä oli omat käsityksensä rauhasta ja turvallisuudesta. Se oli saattanut legiooniensa välityksellä voimaan pax romanan (Rooman rauhan) melkein koko tunnettuun maailmaan. Mutta pax romana ei voinut koskaan olla pysyvä rauha, koska pakanallinen Rooma ja sen legioonat eivät voineet koskaan saada aikaan sovitusta ihmisen ja Jumalan välillä. Siksi se Valtakunta, jota Jeesus julisti, oli paljon parempi.
4. Miten useimmat juutalaiset suhtautuivat Jeesuksen saarnaamiseen? Mikä kuitenkin kehittyi vähitellen ensimmäisellä vuosisadalla?
4 Enemmistö Jeesuksen maanmiehistä hylkäsi kuitenkin Jumalan valtakunnan. (Johannes 1:11; 7:47, 48; 9:22) Heidän hallitusmiehensä, joiden mielestä Jeesus uhkasi kansan turvallisuutta, luovuttivat hänet teloitettavaksi väittäen: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” (Johannes 11:48; 19:14, 15) Mutta jotkut juutalaiset ja myöhemmin monet pakanat tunnustivat iloiten Jeesuksen Jumalan valitsemaksi Kuninkaaksi. (Kolossalaisille 1:13–20) He saarnasivat hänestä monissa maissa, ja Jerusalemista tuli kristittyjen kansainvälisen yhteisön keskus. – Apostolien teot 15:2; 1. Pietari 5:9.
5, 6. a) Millaisiksi juutalaisten ja Rooman väliset suhteet kehittyivät? b) Minkä varoituksen Jeesus esitti, ja miten se pelasti kristittyjen hengen vuonna 70?
5 Vaikka juutalaiset olivat valinneet Kristuksen sijasta keisarin, Jerusalemin ja Rooman väliset suhteet huononivat pian. Juutalaiset selootit kävivät sissitaisteluja imperiumia vastaan, kunnes lopulta vuonna 66 puhkesi avoin sota. Rooman sotajoukot yrittivät palauttaa voimaan pax romanan, ja pian Jerusalem piiritettiin. Kristityille tämä oli merkittävää. Useita vuosia aikaisemmin Jeesus oli varoittanut: ”Kun näette Jerusalemin leiriytyneiden sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen autioitus on tullut lähelle. Silloin ruvetkoot Juudeassa olevat pakenemaan vuorille ja Jerusalemin keskellä olevat lähtekööt pois.” (Luukas 21:20, 21) Nyt Jerusalem oli ympäröity, ja kristityt odottivat tilaisuutta pakenemiseen.
6 Se tuli nopeasti. Roomalaiset kaivoivat maata temppelin muurin alta, ja monet juutalaiset olivat valmiita antautumaan, mutta silloin Rooman joukkojen komentaja Cestius Gallus odottamatta veti pois joukkonsa ja lähti. Selootit käyttivät tilaisuutta hyväkseen järjestääkseen uudelleen puolustuksensa, mutta kristityt lähtivät pois tuosta tuomitusta kaupungista. Vuonna 70 Rooman legioonat palasivat ja leiriytyivät Jerusalemin muurien ympärille, ja tällä kertaa kaupunki tuhoutui. Miten tämä historiallinen murhenäytelmä vaikuttaa meihin? Siten, että Jeesuksen varoituksella, joka pelasti hänen seuraajiensa hengen, on merkitystä myös meille nykyään.
Enemmän kuin yksi täyttymys
7–9. a) Mistä tiedämme, että Jeesuksen ennustuksella, jonka mukaan sotajoukot ympäröisivät Jerusalemin, olisi useampia kuin yksi täyttymys? b) Miten Danielin kirjan lukeminen ymmärtäen tukee tätä?
7 Tämä varoitus kuului erääseen pitkään ennustukseen, jonka Jeesus esitti vastaukseksi tärkeään kysymykseen. Hänen seuraajansa olivat kysyneet: ”Milloin nämä [juutalaisen temppelin tuho] tapahtuvat, ja mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” Vastaukseksi Jeesus esitti tunnusmerkin, johon sisältyi monia piirteitä, myös Jerusalemin piiritys. (Matteus 24; Markus 13; Luukas 21) Jeesuksen kuolemaa seuranneina vuosina monet tämän ennustuksen piirteistä täyttyivät, ja tilanne huipentui Jerusalemin ja juutalaisen asiainjärjestelmän tuhoon vuonna 70. – Matteus 24:7, 14; Apostolien teot 11:28; Kolossalaisille 1:23.
8 Opetuslapset olivat kuitenkin kysyneet myös Jeesuksen ”läsnäolosta”, jonka Raamattu yhdistää koko maailman asiainjärjestelmän loppuun. (Daniel 2:44; Matteus 24:3, 21) Koska Jeesuksen hengellinen läsnäolo ja maailmanlaajuisen asiainjärjestelmän loppu eivät toteutuneet ensimmäisellä vuosisadalla, Jeesuksen ennustuksella voitiin odottaa olevan tuleva, suurempi täyttymys, jolloin nuo ensimmäisen vuosisadan tapahtumat loisivat mallin laajemmalle täyttymykselle. Tähän sisältyisi Jerusalemin tuhoa koskevan Jeesuksen varoituksen laajempi täyttymys.
9 Tämä käy ilmeisemmäksi, jos tutkimme tapaa, jolla tämä varoitus merkittiin muistiin niihin kahteen muuhun Raamatun kirjaan, joissa se esiintyy. Matteuksen evankeliumissa piirittäviä sotajoukkoja sanotaan ’autioittavaksi iljetykseksi, josta on puhuttu profeetta Danielin välityksellä ja joka seisoo pyhässä paikassa’. (Matteus 24:15) Markuksen kertomuksessa ”iljetys” seisoo ”siinä, missä sen ei pitäisi”. (Markus 13:14) Matteuksen kertomus sanoo, että ”iljetys” mainittiin myös Danielin kirjassa. Itse asiassa ilmaus ”iljetys” (UM) eli ”kauhistus” esiintyy tuossa kirjassa kolme kertaa: kerran Danielin 9:27:ssä, osana ennustuksesta, joka täyttyi Jerusalemin tuhoutuessa vuonna 70, ja sitten Danielin 11:31:ssä ja Danielin 12:11:ssä. Kahden viimeksi mainitun raamatunkohdan mukaan ”iljetys” piti asettaa paikalleen ”määräaikana” eli ”lopun aikana”. (Daniel 11:29; 12:9) Me olemme eläneet ”lopun ajassa” vuodesta 1914 lähtien; siksi Jeesuksen varoitus soveltuu myös nykyään. – Matteus 24:15.
Kristikunnan valinta
10, 11. Miten tämän vuosisadan tapahtumat ovat muistuttaneet ensimmäisen vuosisadan tapahtumia?
10 Tällä vuosisadalla tapahtumat ovat noudattaneet samanlaista kaavaa kuin ensimmäisellä vuosisadalla. Nykyään samoin kuin silloinkin on olemassa maailmannäyttämöä hallitseva maailmanvalta. Nykyinen valta on Angloamerikkalainen maailmanvalta, joka yrittää kovasti tyrkyttää omia ajatuksiaan siitä, miten rauha ja turvallisuus saataisiin ihmiskunnalle. Ensimmäisellä vuosisadalla lihallinen Israel hylkäsi Jeesuksen Jumalan voideltuna Kuninkaana. Vuonna 1914 alkoi Jeesuksen ”läsnäolo” Jehovan valtaistuimelle asetettuna Kuninkaana. (Psalmit 2:6; Ilmestys 11:15–18) Mutta kansat, myös kristikuntaan kuuluvat kansat, kieltäytyivät tunnustamasta häntä. (Psalmit 2:2, 3, 10, 11) Itse asiassa ne liittyivät ilkeämieliseen maailmansotaan kansainvälisen suvereenisuuden saavuttamiseksi. Kristikunnan uskonnolliset johtajat ovat juutalaisten johtajien tavoin ottaneet johdon Jeesuksen hylkäämisessä. Vuodesta 1914 lähtien he ovat johdonmukaisesti toimineet poliittisella areenalla ja vastustaneet Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamista. – Markus 13:9.
11 Monet yksilöt ovat kuitenkin nykyään, samoin kuin Jeesuksenkin päivinä, iloiten tunnustaneet Jehovan asettaman Kuninkaan ja levittäneet hänen Valtakuntansa hyvää uutista ympäri maapallon. (Matteus 24:14) Yli kaksi ja puoli miljoonaa Jehovan todistajaa osoittaa nyt uskollisuutta Jumalan valtakuntaa kohtaan. (Ilmestys 7:9, 10) Samalla kun he pysyvät puolueettomina tämän maailman politiikkaan nähden, he luottavat täysin Jehovan järjestelyihin rauhan ja turvallisuuden aikaansaamiseksi. – Johannes 17:15, 16; Efesolaisille 1:10.
”Iljetys” nykyään
12. Mikä on nykyinen ”iljetys”?
12 Mikä sitten on nykyajan ”autioittava iljetys”? Ensimmäisellä vuosisadalla kysymys oli roomalaisista sotajoukoista, jotka lähetettiin saattamaan jälleen voimaan pax romana Jerusalemissa. Nykyään ensimmäisessä maailmansodassa taistelleet kansat pettyivät kuitenkin kaiken käsittävän sodan hyödyllisyyteen rauhan aikaansaamisessa, ja ne kokeilivat jotakin uutta: kansainvälistä järjestöä maailman rauhan säilyttämiseksi. Se aloitti toimintansa vuonna 1919 Kansainliittona ja on yhä olemassa Yhdistyneinä Kansakuntina. Tässä on nykyinen ”autioittava iljetys”.
13, 14. a) Mitä imartelevia lausuntoja kristikunta on esittänyt ”iljetyksestä”? b) Miksi tämä oli epäjumalanpalvelusta, ja mihin se asetti ”iljetyksen”?
13 On kiinnostavaa, että Danielin kirjassa ”iljetykseksi” (UM) käännetty heprealainen sana on šiqqutsʹ. Raamatussa tätä sanaa käytetään etupäässä epäjumalista ja epäjumalanpalveluksesta. (1. Kuningasten kirja 11:5, 7) Lue tämä mielessäsi joitakin uskonnollisten johtajien Kansainliitosta esittämiä lausuntoja:
”Mitä muuta tämä unelma ihmisten maailmanliitosta onkaan – – kuin unelma Jumalan valtakunnasta?” ”Kansainliiton juuret ovat evankeliumissa.” (Amerikan Kristuksen kirkkojen liittoneuvosto) ”Jokaisen [Kansainliiton] tavoitteista ja toiminnoista voidaan väittää täyttävän Jumalan tahtoa, jonka Jeesuksen Kristuksen opetus teki tunnetuksi.” (Englannin kirkon piispat) ”Kokous kehottaa siksi kaikkia kristittyjä ihmisiä antamaan tukensa tuolle Kansainliitolle ainoana käytettävissä olevana välineenä [maailmanrauhan] saavuttamiseksi ja rukoilemaan sen puolesta.” (Baptistien, kongregationalistien ja presbyteriaanien yhteiselin Isossa-Britanniassa) ”[Kansainliitto] on ainoa järjestäytynyt yritys, joka on tehty paavin toistuvasti esittämien toiveiden toteuttamiseksi.” – Kardinaali Bourne, Westminsterin arkkipiispa.
14 Se, että kansat eivät ainoastaan hylänneet Jumalan valtakuntaa, vaan myös perustivat oman järjestönsä rauhan aikaansaamiseksi, oli kapina. Se, että kristikunnan uskonnolliset johtajat yhdistivät tuon järjestön Jumalan valtakuntaan ja evankeliumiin julistaen sen ”ainoaksi käytettävissä olevaksi välineeksi” rauhan aikaansaamiseksi, oli epäjumalanpalvelusta. He asettivat sen Jumalan valtakunnan asemaan, ”pyhään paikkaan”. Varmasti se ’seisoi siinä, missä sen ei pitänyt’. (Matteus 24:15; Markus 13:14) Ja uskonnolliset johtajat tukevat jatkuvasti Kansainliiton seuraajaa, Yhdistyneitä Kansakuntia, sen sijaan että ne ohjaisivat ihmiset Jumalan perustetun valtakunnan luo.
Vaara kristikunnalle
15, 16. Millaisiksi kristikunnan ja ”iljetystä” tukevien kansojen väliset suhteet kehittyvät?
15 Vaikka kristikunnan uskonnot valitsivat Kansainliiton ja sen seuraajan Jumalan valtakunnan asemesta, niiden suhteet näiden järjestöjen jäsenkansoihin ovat huonontuneet. Tilanne muistuttaa sitä, mitä tapahtui juutalaisten ja Rooman välillä. Vuodesta 1945 lähtien Yhdistyneisiin Kansakuntiin on kuulunut yhä enemmän maita, jotka ovat joko ei-kristillisiä tai kristillisyyden vastaisia, ja tämä ei tiedä hyvää kristikunnalle.
16 Lisäksi monissa maissa kristikunnan uskontojen ja valtion välillä on kitkaa. Puolassa katolista kirkkoa pidetään sikäläisen hallituksen vastustajana. Pohjois-Irlannissa ja Libanonissa kristikunnan uskonnot ovat pahentaneet rauhaan ja turvallisuuteen liittyviä ongelmia. Lisäksi kristikunnan uskonnot ovat tuottaneet joitakuita, jotka juutalaisten seloottien tavoin edistävät väkivaltaa. Niinpä protestanttinen Kirkkojen Maailmanneuvosto on tehnyt lahjoituksia terroristijärjestöille, kun taas katoliset papit taistelevat sisseinä viidakoissa ja toimivat vallankumoushallituksissa.
17. a) Mikä on nykyajan Jerusalem? b) Mitä sille lopulta tapahtuu?
17 Vain aika paljastaa, miten huonoiksi kristikunnan uskontojen ja kansojen väliset suhteet tulevat, mutta ensimmäisen vuosisadan tapahtumat ovat jo esikuvanneet sen, miten kaikki tämä päättyy. Kuten Jeesus näki ennalta, Rooman sotajoukot tuhosivat ensimmäisellä vuosisadalla lopulta Jerusalemin ja aiheuttivat paljon ahdistusta. Tuon profeetallisen mallin mukaisesti kansat hyökkäävät Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa ja tuhoavat ”Jerusalemin”, toisin sanoen kristikunnan uskonnollisen rakennelman. – Luukas 21:20, 23.
Pakene vuorille
18. Mitä nöyräsydämisten tulisi tehdä havaitessaan, että ”iljetys” on paikalla?
18 Ensimmäisellä vuosisadalla kristityillä oli tilaisuus paeta sen jälkeen, kun ”iljetys” oli ilmaantunut. Jeesus neuvoi heitä menettelemään näin heti, koska he eivät tienneet, kuinka pitkään tuo tilaisuus pysyisi avoinna. (Markus 13:15, 16) Samoin kun nöyräsydämiset ihmiset nykyään havaitsevat ”iljetyksen” olemassaolon, heidän tulisi heti paeta kristikunnan uskonnolliselta valta-alueelta. Joka sekunti, jonka he viipyvät siinä, vaarantaa heidän hengellisen elämänsä, ja kuka tietää, kuinka kauan pakotilaisuus pysyy heille avoimena.
19, 20. a) Mitä ensimmäisen vuosisadan kristityt tekivät nähdessään Jerusalemin Rooman sotajoukkojen ympäröimänä? b) Mitä ”vuoret” nykyään edustavat, ja minkä tulisi kannustaa nöyräsydämisiä pakenemaan tänä aikana sinne?
19 Luukkaan evankeliumi varoitti hänen aikansa kristittyjä, että heidän tuli paeta, kun he näkivät ”Jerusalemin leiriytyneiden sotajoukkojen ympäröimänä”. Kuten olemme jo todenneet, nuo sotajoukot tulivat vuonna 66, ja pakotilaisuus avautui tuona samana vuonna, kun Cestius Gallus veti pois joukkonsa. Sen jälkeen kun kristityt olivat paenneet, sota jatkui juutalaisten ja roomalaisten välillä – vaikkakaan ei Jerusalemin ympäristössä. Keisari Nero lähetti Vespasianuksen Palestiinaan, ja tämä kävi siellä menestyksellisiä taisteluja vuosina 67 ja 68. Sitten Nero kuoli, ja Vespasianus peri myöhemmin keisarin aseman. Mutta kun hänet oli tehty keisariksi vuonna 69, hän lähetti poikansa Tituksen Juudeaan käymään sodan siellä loppuun. Vuonna 70 Jerusalem tuhottiin.
20 Kristityt eivät kuitenkaan odottaneet Jerusalemissa nähdäkseen kaiken tämän. Heti kun he näkivät piirittävät sotajoukot, he tiesivät kaupungin olevan kuolemanvaarassa. Samoin nykyään on kristikunnan tuhon välikappale ilmaantunut. Siksi meidän tulisi ’paeta vuorille’, Jehovan suomaan turvapaikkaan hänen teokraattisen järjestönsä yhteyteen, heti kun havaitsemme, millaisessa vaarassa kristikunta on. Muiden profetioiden perusteella ei ole aiheellista uskoa, että ensimmäisen kristikuntaan kohdistuvan hyökkäyksen ja sen lopullisen autioituksen välillä on mitään hengähdystaukoa. Todellisuudessa sellaista taukoa vihamielisyyksissä ei tarvitakaan. Nöyräsydämiset ovat viisaita paetessaan kristikunnasta nyt.
Jerusalem ja kristikunta
21. Miksi ”iljetys” ilmaantui Jerusalemin lopun ajan lopussa, kun taas tällä vuosisadalla se ilmaantui tämän järjestelmän lopun ajan alkupuolella?
21 Tulisiko meistä olla yllättävää, että ”iljetys” ilmaantui ensimmäisellä vuosisadalla juuri ennen Jerusalemin tuhoa, kun taas nykyään se ilmaantui heti tämän maailman lopun ajan alkaessa? Ei. Kummassakin tapauksessa ”iljetys” ilmaantui juuri sillä hetkellä, jolloin Jehova halusi kansansa pakenevan. Ensimmäisellä vuosisadalla kristittyjen piti pysyä jonkin aikaa Jerusalemissa saarnatakseen siellä. (Apostolien teot 1:8) Vasta vuonna 66, kun tuho oli lähellä, ”iljetys” ilmaantui varoittavaksi merkiksi siitä, että heidän oli aika paeta. Nykyisessä Jerusalemissa oleminen merkitsee kuitenkin sitä, että on osa kristikunnan uskonnollisesta valta-alueesta.a On mahdotonta palvella Jehovaa otollisesti sellaisessa turmeltuneessa luopioympäristössä. Siksi jo varhain tämän maailman lopun aikana ”iljetys” ilmaantui varoitukseksi siitä, että kristittyjen tuli paeta. Pako kristikunnasta on käynnissä, ja jokaista kehotetaan pakenemaan heti, kun hän tajuaa ”iljetyksen” olevan paikalla.
22. Mitkä kysymykset jäävät odottamaan vastausta?
22 Me voimme kuitenkin kysyä, mikä johtaa tähän odottamattomaan tapahtumaan, siihen, että Yhdistyneiden Kansakuntien sisällä olevat sotilaalliset ainekset tuhoavat kristikunnan? Milloin se tapahtuu? Ja miten tämä voi mitenkään edistää rauhaa ja turvallisuutta maapallollamme? Käsittelemme näitä kysymyksiä seuraavassa kirjoituksessa.
[Alaviitteet]
a Samalla tavoin voitaisiin verrata Babylonin kaupunkia, josta juutalaiset pakenivat vuonna 537 eaa., ja nykyistä Suurta Babylonia, josta kristityt nyt pakenevat. – Jesaja 52:11; Jeremia 51:45; Ilmestys 18:4.
Muistatko?
◻ Miksi ”iljetystä” koskevalla Jeesuksen ennustuksella täytyy olla nykyajan täyttymys?
◻ Mikä ”iljetys” on nykyään, ja mistä saakka se on ollut paikalla?
◻ Mikä on Jeesuksen ennustuksessa mainittu Jerusalem nykyään?
◻ Miten Luukkaan 21:20, 21 auttaa meitä ymmärtämään paon kiireellisen tärkeyden?
◻ Mitä ovat ”vuoret”, joille nöyräsydämiset pakenevat?
[Huomioteksti s. 11]
Se, että kristikunnan uskonnolliset johtajat yhdistivät Yhdistyneet Kansakunnat Jumalan valtakuntaan ja evankeliumiin, oli epäjumalanpalvelusta