Vapautus – haluttava tavoite

”ANTAKAA minulle vapaus tai antakaa minulle kuolema!” huudahti amerikkalainen patriootti Patrick Henry yli 200 vuotta sitten. Hän arvosti vapautta enemmän kuin itse elämää. Miljoonat ihmiset ovat kautta vuosisatojen tunteneet samoin.

Kuluneitten 50 vuoden ajan vapaudenkaipuu on kuitenkin saanut uusia ulottuvuuksia. Siirtomaavallat ovat menettäneet miljoonia alamaisia, kun nämä ovat pyrkineet saavuttamaan ja ovat saavuttaneet poliittisen itsenäisyyden. On perustettu yhteiskunnallisia, taloudellisia ja jopa uskonnollisia liikkeitä, joiden avulla on pyritty vapautumaan joko todellisesta tai kuvitellusta sorrosta ja syrjinnästä. Nykyään haluaa ennennäkemätön määrä miehiä vapautusta työnantajien ja hallitusten vallasta, ennennäkemätön määrä naisia taas aviomiesten ja isien vallasta ja ennennäkemätön määrä lapsia vanhempien ja opettajien vallasta. Vapautusliikkeet eivät kuitenkaan ole mikään uusi keksintö. Ne ovat lähes yhtä vanhoja kuin ihmiskunta itse. Maailman vanhin historiankirja, Raamattu, kertoo meille tästä enemmän. Kertomuksen ydin on 1. Mooseksen kirjan 3:1–7:n mukaan seuraava:

Pian miehen ja naisen luomisen jälkeen muuan enkeliluomus lähestyi naista. Hänen toimintansa paljasti hänen haluavan murtautua vapaaksi Luojansa vallasta. Ei siis ole ihme, että hän väitti naisen ja hänen miehensä tarvitsevan vapautusta. Eikö ollutkin totta, että Jumala oli asettanut heille rajoituksia, hän todisteli. Mutta miksi he eivät saisi syödä ”sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia”, hän kysyi. Eikö tuo puu kuitenkin ollut ”ihana katsella”? Oli toki!

Vapautukaa, kehotti hän, ja ’teidän silmänne aukenevat, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan’. Miten kiehtovaa! Vapautus Jumalan ”sortavasta” vallasta saatiin todellakin näyttämään yhtä kallisarvoiselta kuin itse elämä.

”Antakaa minulle vapaus tai antakaa minulle kuolema!” Aadam ja Eeva saivat molemmat – sekä omaksi surukseen että meidän suruksemme! Kuinka niin?