Ovatko kuolleet elossa? Mitä Jumala sanoo

PIENKONE lähti eteläafrikkalaisesta kaupungista lentämään 400 kilometrin päässä sijaitsevaan toiseen kaupunkiin. Koneessa olivat lentäjä ja hänen 12-vuotias tyttärensä. Mutta kun he yrittivät tehdä hätälaskun, kone syöksyi maahan, ja he molemmat kuolivat.

”Jehova Jumala yksin tietää tuskani ja menetykseni samoin kuin sen, millainen kamppailu minun täytyi käydä”, muistelee Betty, vaimo ja äiti. Miten hän selviytyi? ”Rukoilin alituisesti ja lakkaamatta rohkeutta ja voimaa selviytyä, niin että voisin auttaa toisiakin selviytymään.” Betty sai myös paljon lohtua siitä, mitä Jumala sanoo kuolleitten tilasta ja ylösnousemustoivosta.

Mitä Jumala sitten sanoo kuolleista? Raamattu vastaa: ”Kuolleet eivät tiedä mitään.” (Saarnaaja 9:5) Kuolleet ovat siis tiedottomia. Totuus on niin yksinkertainen. Miksi useimmat ihmiset sitten uskovat jotakin aivan muuta? Koska he ovat joutuneet mahtavan ja ikivanhan maailmanlaajuisen petkutuksen kohteeksi!

Maailmanlaajuinen petos

Kaikki sai alkunsa ensimmäisestä koskaan kerrotusta valheesta. 1. Mooseksen kirjassa oleva Raamatun historiallinen kertomus paljastaa yksityiskohdat. Siinä sanotaan: ”Hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” (1. Mooseksen kirja 2:17) Jehova Jumala puhui tällä tavoin ensimmäiselle ihmiselle, Aadamille. Vertaa tätä nyt 1. Mooseksen kirjan 3:1–4:ään, jossa kerrotaan, kuinka Saatana käärmeen välityksellä puhuen suostutteli Eevan olemaan tottelematon Jumalalle sanomalla: ”Ette suinkaan kuole.” Saatana kielsi näin sen, mitä Jumala oli sanonut. Hän kertoi sen vuoksi ensimmäisen valheen, ja hänestä tuli ”valheen isä”. – Johannes 8:44; Ilmestys 12:9.

Aadam ja Eeva kuitenkin kuolivat, ja niin ovat lukemattomat miljoonat muutkin kuolleet. Miten valehtelija Saatana selitti tämän? Juurruttamalla myöhemmin ihmisten mieleen sellaisen käsityksen, että vaikka ruumis kuoleekin, jotakin jää silti eloon. Tästä tuli jälkeenpäin muinaisten uskontojen oppi, ja se liitettiin kreikkalaiseen filosofiaan. Usko sielun kuolemattomuuteen on siis lähes yleismaailmallinen. Se saattaa myös olla lohduttava ajatus niille monille, jotka uskovat kuolleiden omaistensa olevan elossa jossakin. Tärkein kysymys on kuitenkin se, pitääkö tämä oppi paikkansa.

Onko sielusi kuolematon?

Sana ”kuolemattomuus” esiintyy Raamatussa kolme kertaa, ja pelkästään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Tämän sanan käyttötavan tarkastelu paljastaa yhden asian: ihminen ei ole luonnostaan kuolematon.

Mietihän esimerkiksi 1. Timoteuksen kirjeen 6:15, 16:ssa olevia apostoli Paavalin sanoja, joilla hän kuvailee Jeesusta Kristusta ”kuninkaina hallitsevien Kuninkaaksi ja herroina hallitsevien Herraksi, jolla yksin on kuolemattomuus”. Miten Jeesus siis eroaa selvästi kaikista muista ”kuninkaista” ja ”herroista”? Hän on kuolematon; muut eivät ole.

Niille Kristuksen seuraajille, jotka kutsutaan hallitsemaan hänen kanssaan taivaissa, on kyllä luvattu kuolemattomuus. (1. Pietari 1:3, 4) Niinpä voimme lukea 1. Korinttolaiskirjeen 15:53, 54:stä: ”Tämän kuolevaisen täytyy pukeutua kuolemattomuuteen. Mutta kun – – tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuvat ne sanat, jotka on kirjoitettu: ’Kuolema on nielty iäksi.’” Pane kuitenkin merkille, että kuolemattomuuteen ’pukeudutaan’. Se on palkinto uskollisille, valituille kristityille. Se ei ole mitään sellaista, minkä kaikki ihmiset perivät.

Raamattu ei myöskään sano, että ihmisellä olisi sielu tai että hänelle olisi annettu sielu. Sen sijaan se sanoo: ”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1. Mooseksen kirja 2:7; vrt. 1. Korinttolaisille 15:45.) Se, että joku on jotakin, on aivan eri asia kuin se, että jollakulla on jotakin. Kukaan ei väitä sitä vastaan, että koirana oleminen on eri asia kuin se, että jollakulla on koira! Samalla tavoin ei sekään, että joku on sielu, merkitse samaa kuin se, että jollakulla on sielu.

Se, että kaikille ihmisille ei suoda kuolemattomuutta, käy selvästi ilmi Raamatun monista viittauksista sielun kuolevaisuuteen. Esimerkiksi: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hesekiel 18:4, 19) ”Niin, jokainen sielu, joka ei sitä Profeettaa kuuntele, tullaan täysin tuhoamaan kansan keskuudesta.” – Apostolien teot 3:23.

Koska meillä ei kerran ole kuolematonta sielua, niin mitä tapahtuu silloin kun kuolemme? Me vain ’nukumme’, koska Kristuksen lunastusuhrin ansiosta on olemassa ylösnousemustoivo. (1. Korinttolaisille 15:22) Kun Lasarus kuoli, Jeesus sanoi: ”Minä menen sinne herättämään hänet unesta.” Sitten hän selitti: ”Lasarus on kuollut.” (Johannes 11:11–14) Myös Paavali puhui niistä, ”jotka nukkuvat kuolemassa”. (1. Tessalonikalaisille 4:13, 14; 1. Korinttolaisille 15:20) Entä jos kerran kuolleet nukkuvat, niin ....

Tullaanko heidät herättämään?

Ajattelehan seuraavaa hämmästyttävää näkymää: Väkijoukko on kokoontunut erään haudan ääreen Betaniaan lähelle Jerusalemia. Jeesuskin on siellä Lasaruksen sisarten Marian ja Martan kanssa. Lasarus on hiljattain kuollut, ja hänen ruumiinsa makaa luolassa, jonka suu on suljettu kivellä. ”Ottakaa kivi pois”, käskee Jeesus. Martta vastustelee: ”Herra, hänen täytyy jo haista, sillä on neljäs päivä.” Pidettyään lyhyen rukouksen Jeesus kuitenkin huutaa: ”Lasarus, tule ulos!” Ja ihminen, Lasarus, tulee ulos! (Johannes 11:38–44) Voitko kuvitella ihmisjoukon, ja etenkin Marian ja Martan, hämmästystä ja iloa?

Jos Lasarus olisi ollut elossa nuo neljä päivää, niin eikö hän olisi kertonut sen kaikille? Ei kuitenkaan ole mitään muistiinmerkintää siitä, että hän olisi kertonut kokeneensa mitään ollessaan kuolleena. Tämä vahvistaa jälleen todeksi sen, mitä Raamattu sanoo: ”Kuolleet eivät tiedä mitään.” – Saarnaaja 9:5.

Lasaruksen tapaus ei ole ainoa laatuaan. Nainiksi kutsutussa paikassa Jeesusta vastaan tuli hautajaissaatto, joka oli menossa hautaamaan nuorta miestä. Jeesus sanoi: ”Nuori mies, minä sanon sinulle: nouse!” Mitä tapahtui? ”Kuollut nousi istumaan ja rupesi puhumaan.” (Luukas 7:11–17) Mutta kertoiko tämä nuori mies tässäkään tapauksessa mitään paikasta, jonne ihmiset menisivät kuoltuaan? Ei, sillä ilmeisesti hän oli vain ollut kuollut.

Jeesus, Paavali, Pietari, Elia ja Elisa herättivät kaikki kuolleita. Ei kukaan niistä, jotka olivat kerran olleet kuolleita, kertonut sanaakaan kuolemanjälkeisestä elämästä.

Nämä suurenmoiset ihmeet antavat esimakua siitä ainoasta tavasta, jolla kuolleiden valtava enemmistö voi tulla jälleen eloon: ylösnousemuksesta maan päälle Jumalan valtakunnan alaisuuteen. Jeesus sanoi: ”Älkää ihmetelkö tätä, koska tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat [minun] ääneni ja tulevat esiin.” (Johannes 5:28, 29) Tämä tulee olemaan mitä jännittävin kokemus niille, joilla on etu elää Kristuksen tuhatvuotisen Valtakunnan hallinnon alaisuudessa, joka on jo hyvin lähellä. (Ilmestys 20:4, 6) Ylösnousemustoivo itsessään todistaa, etteivät kuolleet voi olla elossa. Jos ihmiset on määrä herättää kuolleista, heidän täytyy ensin tulla elottomiksi.

Jotkut voivat kysyä ...

Mitä sitten on sanottava niistä meedioiden ja muiden väitteistä, että he saavat sanomia kuolleilta? Eikö se todista, että kuolleet ovat elossa? Ei. Saatana on erittäin ovela, pääpetturi, joka usein ”tekeytyy valkeuden enkeliksi”. (2. Korinttolaisille 11:14, KR) Hän ja hänen enkelinsä voivat tekeytyä, ja usein myös tekeytyvät, niiden ihmisten hengiksi, jotka ovat kuolleet! Jehovan Israelille antamassa laissa sanottiin siksi selvästi, että kuka tahansa, joka ”kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tai kääntyy vainajien puoleen – – on kauhistus Herralle”. (5. Mooseksen kirja 18:10–12) Jehova sanoo myös, että ne, jotka harjoittavat spiritismiä, ”eivät peri Jumalan valtakuntaa”, vaan heidät tullaan tuhoamaan. – Galatalaisille 5:19–21; Ilmestys 21:8.a

Entäpä sitten ne, jotka väittävät käyneensä kuoleman rajalla ja kokeneensa rajakokemuksia? Eikö se todista, että henki tai sielu lähtee ruumiista kuolemassa? George Gallup nuorempi, yhdysvaltalainen mielipidetutkimusten laatija, tutki tätä aihetta ja julkaisi tuloksensa kirjassa Adventures in Immortality. Haastatellut lääkärit ja tiedemiehet epäilivät rajakokemusten paikkansapitävyyttä. Muuan Marylandissa toimiva biofyysikko sanoi: ”Ne ovat fysiologisesti luonnottomassa tilassa olevan mielen aiheuttamia kokemuksia – –. Aivot ovat erittäin monimutkainen elin, ja ne voivat tehdä todelliset tepposet, kun niitä käytetään väärin. Katsotaan vaikka hallusinogeenisten [aistiharhoja synnyttävien] huumeiden aiheuttamia kokemuksia.” Eräs ohiolainen psykiatri: ”Nämä kertomukset ovat mielikuvituksen tuotteita tai aistiharhaisia kokemuksia.” Michiganilainen tiedemies: ”Ne ovat traumojen aiheuttamia fantasioita.”

Gallup tuli siihen tulokseen, että rajakokemukset eivät ”millään muodoin ole todiste kuolemattomuudesta tai tuonpuoleisesta elämästä”. Hän lisää: ”Ne voivat olla vain dramaattisia, sisäisiä kuvaketjuja, jotka pyörivät yksinomaan sellaisten mielessä, joilla on fyysisiä traumoja.” Hän mainitsi myös, että jotkut uskonnollisesti ajattelevat selittäisivät sellaisten kokemusten olevan ”osa demonien strategiaa ihmisten petkuttamiseksi”. Se, mitä Jehova Jumala sanoi kauan sitten, pitää yhä paikkansa: ”Kuolleet eivät tiedä mitään.” – Saarnaaja 9:5.

Mitä sinun pitäisi tehdä?

Varo ajatuksia ja opetuksia, jotka perustuvat Saatanan ensimmäiseen valheeseen: ”Ette suinkaan kuole.” (1. Mooseksen kirja 3:1–5) Hyväksy se, mitä Jumalan sana opettaa, että kun ihminen kuolee, ”hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin”. (Psalmi 146:4) Hyväksy myös se, että unessa olevat kuolleet tullaan herättämään monien ihmisten rukoileman Jumalan valtakunnan loistoisan hallinnon aikana, kun ”on oleva ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden”. – Apostolien teot 24:15; Matteus 6:9, 10.

Ensimmäisen kirjoituksemme alussa mainittu sairaalloinen nainen iloitsi, kun hänelle kerrottiin, mitä Jumala sanoo kuolleista ja petollisista demonihengistä. Hän hävitti taikakalunsa ja muut spiritistiset esineensä ja muutaman päivän kuluttua hän tunsi olonsa jo paljon paremmaksi. Hän auttaa nyt toisia vapautumaan demonien palvonnasta.

Omaisensa lento-onnettomuudessa menettänyttä leskeä lohdutti seuraava ajatus: Koska kuolleet eivät tiedä mitään, aika ei merkitse heille mitään. Niinpä heidän kannaltaan katsoen he heräävät seuraavassa hetkessä maallisessa paratiisissa Jumalan valtakunnan alaisuudessa! Hän saa iloa siitä, että voi auttaa toisia tietämään, että pian Jehova ”pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta”. (Jesaja 25:8) Hän odottaa innokkaana päivää, jolloin hänen kuolleet omaisensa palaavat jälleen eloon ylösnousemuksen välityksellä.

[Alaviitteet]