Jeesuksen elämä ja palvelus
Opetusta armon osoittamisesta
JEESUS saattaa tässä vaiheessa olla edelleen Nainin kaupungissa, jossa hän jonkin aikaa sitten herätti kuolleista lesken pojan, tai hän on ehkä vierailemassa jossain lähistöllä sijaitsevassa kaupungissa. Simon-niminen fariseus haluaa tutustua lähemmin tähän mieheen, joka tekee näin huomattavia tekoja. Siksi hän pyytää Jeesusta aterioimaan kanssaan.
Jeesus pitää tätä tilaisuutta mahdollisuutena auttaa läsnä olevia, ja hän hyväksyy kutsun, kuten hän on hyväksynyt kutsuja syödä veronkantajien ja syntisten kanssa. Mennessään Simonin taloon Jeesus ei kuitenkaan saa vieraille yleensä suotua lämmintä huolenpitoa.
Jalat hiostuvat ja likaantuvat pölyisillä Galilean teillä kävelemisestä sandaalit jalassa, ja vieraiden jalkojen peseminen viileällä vedellä on yleinen tapa osoittaa vieraanvaraisuutta. Mutta Jeesuksen jalkoja ei pestä, kun hän saapuu. Hän ei saa myöskään tervetuliaissuudelmaa, mikä on yleinen tapa, eikä hänen hiuksilleen vuodateta tavanomaista vieraanvaraisuuden öljyä.
Aterian aikana, kun vieraat ovat pitkällään pöydän ääressä, eräs kutsumaton nainen tulee hiljaa huoneeseen. Kaupungissa tiedetään hänen elävän moraalitonta elämää. Hän on todennäköisesti saanut kuulla Jeesuksen opetuksia, myös kutsun ’kaikille niille, jotka ovat kuormitettuja, tulla hänen luokseen saamaan virvoitusta’. Syvästi liikuttuneena näkemästään ja kuulemastaan hän on nyt etsinyt Jeesuksen.
Nainen tulee Jeesuksen luokse pöydän ääreen ja polvistuu hänen jalkojensa juureen. Kun hänen kyyneleensä putoilevat Jeesuksen jaloille, hän pyyhkii ne pois hiuksillaan. Hän ottaa myös hyvänhajuista öljyä pullostaan, ja suudellessaan hellästi Jeesuksen jalkoja hän vuodattaa niille öljyä. Simon katsoo tätä paheksuen. Hän järkeilee: ”Jos tämä mies olisi profeetta, niin hän tietäisi, kuka ja millainen nainen tuo on, joka häneen koskee: että hän on syntinen.”
Jeesus huomaa hänen pohdiskelunsa ja sanoo: ”Simon, minulla on jotakin sanottavaa sinulle.”
”Opettaja, sano!” hän vastaa.
”Kaksi miestä oli erään lainaajan velallisia”, Jeesus aloittaa. ”Toinen oli velkaa viisisataa denaaria, mutta toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut mitään millä maksaa takaisin, hän antoi heille molemmille auliisti anteeksi. Kumpi siis rakastaa häntä enemmän?”
Kysymys tuntuu Simonista asiaan kuulumattomalta, joten hän sanoo ehkä hieman välinpitämättömästi: ”Luullakseni se, jolle hän antoi auliisti anteeksi enemmän.”
”Oikein ratkaisit”, Jeesus sanoo. Kääntyen sitten naiseen päin hän sanoo Simonille: ”Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; sinä et antanut vettä minun jaloilleni. Mutta tämä nainen kasteli jalkani kyynelillään ja pyyhki nämä pois hiuksillaan. Sinä et antanut minulle suudelmaa, mutta tämä nainen ei ole lakannut hellästi suutelemasta jalkojani siitä hetkestä lähtien, kun tulin sisään. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta tämä nainen voiteli jalkani hyvänhajuisella öljyllä.”
Nainen oli näin todistanut syvästi katuvansa moraalitonta menneisyyttään. Siksi Jeesus sanoo lopuksi: ”Tämän nojalla, sanon sinulle, hänen syntinsä, niin monet kuin ne ovatkin, ovat anteeksi annetut, koska hän rakasti paljon; mutta se, jolle annetaan anteeksi vähän, rakastaa vähän.”
Jeesus ei millään tavoin puolustele tai suvaitse moraalittomuutta. Tämä tapaus pikemminkin paljastaa, että hän on myötätuntoinen ja ymmärtäväinen niitä ihmisiä kohtaan, jotka tekevät virheitä elämässä mutta jotka sitten osoittavat selvästi katuvansa niitä ja tulevat Kristuksen luokse saadakseen huojennusta. Jeesus antaa todellista virvoitusta naiselle sanoessaan: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut. – – Sinun uskosi on pelastanut sinut; lähde matkaasi rauhassa.” Luukas 7:36–50; Matteus 11:28–30.
◆ Miten isäntänä toiminut Simon otti Jeesuksen vastaan?
◆ Kuka etsi Jeesusta, ja miksi?
◆ Minkä kuvauksen Jeesus kertoi, ja miten hän sovelsi sen?