Lukijoiden kysymyksiä
◼ Jos joku on allekirjoittanut uskollisuudenvakuutuksen, voidaanko tuo järjestely lakkauttaa olemasta voimassa?
Kysymys koskee järjestelyä, joka ei sovellu useimmissa maissa. Tarkastelkaamme ensin, mikä tuo juhlallinen väliaikaisjärjestely on.
Vartiotorni käsitteli 1.7.1977 joissakin maissa vallitsevaa ongelmaa. Vaikka Jumala sallii avioeron raamatullisin perustein, jotkin hallitukset eivät suo lainkaan avioeroa. (Matteus 19:9) Tai laki saattaa tehdä avioeron hankkimisen hyvin vaikeaksi, niin että se vie kenties useita vuosia. Siksi tuo lehti selitti, että Jehovan todistajat ovat tehneet myönnytyksen, joka soveltuu vain sellaisiin maihin; kysymys on uskollisuudenvakuutuksesta. Harkitsehan yhtä esimerkkiä tällaisesta järjestelystä:
Oppiessaan tuntemaan kristillisen totuuden nainen asuu (ja on kenties saanut lapsia) miehen kanssa, joka on kauan sitten muuttanut pois laillisen vaimonsa luota. Vastakiinnostunut nainen on uskollinen hänelle ja haluaa mennä hänen kanssaan naimisiin, mutta se on mahdotonta, koska laki ei suo hänen erota laillisesta vaimostaan. Jos siis seurakunnan vanhimmat ovat vakuuttuneita siitä, että Jumala hyväksyisi muutoin hänen suhteensa tähän mieheen, he sallivat naisen allekirjoittaa uskollisuudenvakuutuksen. Hän sanoo siinä, että hän on tehnyt kaiken voitavansa laillistaakseen tämän suhteen; että hän tunnustaa Jumalan edessä tämän vakuutuksen sitovan luonteen; ja että hän lupaa solmia laillisen avioliiton niin pian kuin se on mahdollista, jolloin se vakuutus, jonka ansiosta hän on voinut tulla kristillisen seurakunnan osaksi, lakkaisi olemasta voimassa.
Herää kuitenkin kysymys: kun tuo nainen (tai kuka tahansa tuollaisessa tilanteessa oleva) tulee seurakuntaan tällaisen vakuutuksen nojalla, lakkaako tuollainen järjestely tai voidaanko se lakkauttaa millään muulla tavoin?
Itse vakuutuksessa sanotaan sen allekirjoittajan ’tunnustavan, että hänen suhteensa on sitova Jehova Jumalan ja kaikkien ihmisten edessä ja että se on pidettävä ja sitä on kunnioitettava täysin Jumalan sanan periaatteiden mukaan’. Seurakunnan kannalta se siis on moraalisesti yhtä sitova kuin laillinen avioliitto. Puolison kuolema lopettaa kuitenkin sekä avioliiton että tuollaisen vakuutuksen nojalla tapahtuneen liiton. (Roomalaisille 7:2) Lisäksi Raamattu sanoo, että jos jonkun aviopuoliso syyllistyy por·neiʹaan (sukupuoliseen moraalittomuuteen tuon liiton ulkopuolella), viaton puoliso voi hankkia eron. (Matteus 5:32; 19:9) Vastaavasti kun on kysymys uskollisuudenvakuutuksesta, puolison moraalittomuus voi olla peruste tuon liiton loppumiseen, jos syytön osapuoli niin haluaa. Viattoman kristityn tulisi esittää vanhimmille todiste uskottomuudesta. Näin uskollisuudenvakuutus lakkaisi olemasta voimassa; sen jälkeen viaton osapuoli olisi raamatullisesti vapaa.
Sen ymmärtäminen, että seurakunta pitää uskollisuudenvakuutusta moraalisesti yhtä sitovana kuin laillista avioliittoa, herättää siihen liittyvän kysymyksen. Se nousee, kun aiemmin vallinnut avioliiton este poistuu. Esimerkiksi edellä mainitussa esimerkissä miehen laillinen vaimo voi kuolla tai valtio voi laillistaa avioeron, ja mies on halukas solmimaan kristityn naisen kanssa laillisen avioliiton. Siinä tapauksessa sisar ei voi enää nojautua uskollisuudenvakuutukseen, vaikka laillisen avioliiton solmiminen saattaisi nyt tuntua hänestä kiusalliselta tai hän saattaisi menettää jonkin aineellisen edun. Uskollisuudenvakuutuksen mukaisesti hänen täytyy nyt ryhtyä toimiin heidän liittonsa laillistamiseksi. Muutoin seurakunta mitätöisi tuon vakuutuksen, ja naisen olisi erottava miehestä tai hänet erotettaisiin seurakunnasta.
Mutta entä jos epäuskoinen kieltäytyy solmimasta avioliittoa hänen kanssaan? Kun nainen allekirjoitti vakuutuksen, seurakunta piti tuota liittoa sitovana ja moraalisena. Se tosiasia, että nainen ei onnistu saamaan epäuskoista osapuolta laillistamaan heidän liittoaan, ei tee tuosta liitosta nyt moraalitonta. Hän voisi siis olla edelleen uskollinen puoliso tarvitsematta erota epäuskoisesta, vaikka hänen tulisi sinnikkäästi yrittää saada liitto laillistetuksi. (Tämä merkitsee korjausta ”Lukijoiden kysymyksessä” 1.11.1985 olleeseen ajatukseen.) – Vrt. Tuomarien kirja 11:35; Luukas 18:1–5.
Tilanne on tietysti erilainen, jos kumpikin osapuoli on allekirjoittanut vakuutuksen ja on tullut kastetuksi kristityksi. Tässä tapauksessa molemmat ovat juhlallisesti sitoutuneet valtion taholta olevan esteen poistuessa astumaan lailliseen avioliittoon, jolloin vakuutus lakkaisi olemasta voimassa. Heillä on velvollisuus huolehtia tästä kohtuullisen ajan kuluessa tai muussa tapauksessa muuttaa asumaan erilleen voidakseen pysyä seurakunnassa. (Vrt. Vartiotornin [engl.] 1.9.1982 ”Lukijoiden kysymyksiä”.) Jos he muuttavat asumaan erilleen, niin moraalisesti sitova uskollisuudenvakuutus soveltuu yhä heihin, ja siksi kumpikaan heistä ei ole vapaa sitoutumaan kenenkään muun kanssa. – Vrt. 1. Korinttolaisille 7:10, 11.
Vaikka uskollisuudenvakuutusta koskeva järjestely ei sovellukaan useimmissa paikoissa, niin edellä tarkastelemamme asiat perustuvat Raamatun mittapuuhun, joka soveltuu kaikkialla: ”Olkoon avioliitto kunniallinen kaikkien keskuudessa ja aviovuode saastuttamaton, sillä Jumala tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat.” – Heprealaisille 13:4.