Apua viisaitten ratkaisujen tekemiseen
ALICE teki epäviisaan ratkaisun, josta oli hänelle paljon vahinkoa. ”Erottauduin Jehovasta ja hänen järjestöstään”, hän tunnustaa. Lopulta hän kuitenkin palasi, vaikka se veikin yli 13 ”onnetonta vuotta”, joiksi hän niitä sanoo.
Kristityn ei pitäisi aliarvioida sitä vaaraa, joka epäviisaitten ratkaisujen tekemisestä koituu hänen Jumalan palvelukselleen. Vääriä ratkaisuja ei suinkaan tehdä ehdoin tahdoin sen jälkeen kun on harkittu asiaankuuluvia tosiasioita. Joskus ne tehdään pelkästään vaistomaisten reaktioiden perusteella. Kun tunteet onnistuvat hämärtämään asian ytimen ja epätäydellinen sydän vaikuttaa kohtuuttomasti ajattelukykyyn, voi seurauksena olla kaikenlaista vahinkoa ja murhetta.
Tosiaankin, ”petollinen on sydän ylitse kaiken”. (Jeremia 17:9) Raamatussa meille kuitenkin kerrotaan, miten voimme suojella itseämme. Siinä sanotaan: ”Viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi.” (Sananlaskut 2:10, 11) Mutta miten saamme viisauden tulemaan sydämeemme?
Opi menneestä
Yritä seuraavaa: asetu niiden Jumalan varhaisten palvelijoiden asemaan, jotka kohtasivat samanlaisia koettelevia olosuhteita kuin sinäkin. Oletetaanpa esimerkiksi, että jokin tilanne paikallisessa kristillisessä seurakunnassa huolestuttaa sinua. Yritä pohtia vastaavaa tilannetta, josta kerrotaan Raamatussa.
Esimerkiksi tilanne Korinton kristillisessä seurakunnassa ensimmäisellä vuosisadalla. Kuvittelehan, että olet Korinton seurakunnan jäsen. Olet ollut kristitty pari kolme vuotta. Oli varmasti suuri ilo tulla tuntemaan totuus Paavalin viipyessä siellä puolitoista vuotta. Mutta nyt tilanne näyttää huonolta.
Taipumus nurkkakuntaisuuteen ja ryhmien muodostamiseen aiheuttaa erimielisyyttä seurakunnassa ja uhkaa sen ykseyttä. (1. Korinttolaisille 1:10, 11) Moraalittoman käytöksen sietäminen on vaaraksi sen hengelle. (1. Korinttolaisille 5:1–5) Seurakunnan jäsenten välisten erimielisyyksien julkinen käsitteleminen maallisissa tuomioistuimissa pilaa seurakunnan hyvää mainetta. – 1. Korinttolaisille 6:1–8.
Kuvittelehan vielä olevasi muinaisessa Korintossa ja huolissasi joistakin seurakunnan jäsenistä, jotka riitelevät alituisesti vähemmän tärkeistä asioista. (Vrt. 1. Korinttolaisille 8:1–13.) Näkemäsi riita, mustasukkaisuus, viha ja epäjärjestys tekevät sinut murheelliseksi. (2. Korinttolaisille 12:20) Sinua todellakin häiritsee se, että muutamat röyhkeät tekevät kristillisestä elämästä kohtuuttoman vaikeaa. (1. Korinttolaisille 4:6–8) Sinulle tuottaa tuskaa kuullessasi, että jotkut asettavat kyseenalaiseksi jopa apostoli Paavalin aseman ja vallan syyttäen häntä epäoikeudenmukaisesti ja pilkaten hänen puutteellisia kykyjään puhujana. (2. Korinttolaisille 10:10; 12:16) Olet huolissasi siitä, etteivät ne, jotka avoimesti edistävät henkilökohtaisia mielipiteitään, pääsisi jäytämään seurakunnan uskoa perusopetuksiin. – 1. Korinttolaisille 15:12.
Ratkaisun tekeminen
’Näin ei kerta kaikkiaan pitäisi olla’, huokaat. ’Mikseivät vanhimmat oikaise asioita? Jotakin on aivan pielessä.’
Jätätkö Korinton seurakunnan tehtyäsi sen johtopäätöksen, että sinun on parempi palvella Jumalaa jossakin muualla? Vai päätätkö mahdollisesti, että sinun on parasta lakata kokonaan seurustelemasta toisten kristittyjen kanssa? Sallitko näiden ongelmien vaimentaa iloasi ja heikentää luottamustasi siihen, että Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat vastuussa asioista? Ryhdytkö kehittämään arvostelevaa, valittavaa henkeä, joka saa sinut epäilemään toisten kristittyjen vaikutinta? Hidastatko saarnaamistyötäsi päätellen, ettei kannata ohjata kiinnostuneita tällaiseen seurakuntaan?
Kun tarkastelet tilannetta maltillisesti nykyajan näkökulmasta, sinusta voi olla helppo sanoa, että päättäisit uskollisesti pysyä kiinteästi Jumalan seurakunnassa siinä ilmenevistä epätäydellisyyksistä huolimatta. Mutta jos kohtaisit samanlaisen tilanteen nykyään, pystyisitkö ajattelemaan selkeästi ja säilyttämään levollisen mielen? Tekisitkö nykyään samanlaisen päätöksen kuin siinä tapauksessa, että olisit elänyt silloin?
Viisaista neuvoista hyötyminen
Ne Korintossa olleet kristityt, jotka pysyivät kiinteästi seurakunnan yhteydessä, tekivät viisaan ratkaisun. Heistä tuntui samalta kuin Pietarista oli tuntunut vuosia aikaisemmin. Kun jotkut opetuslapset lakkasivat seurustelemasta Jeesuksen kanssa, Pietari sanoi: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat, ja me olemme tulleet uskomaan ja tietämään, että sinä olet Jumalan Pyhä.” (Johannes 6:68, 69) Voimme epäilemättä hyötyä Jumalan järjestön suomista neuvoista ainoastaan pysymällä kiinteästi sen yhteydessä.
On melko tavallista, että jossakin uudessa seurakunnassa, kuten aikoinaan Korinton seurakunnassa, inhimillinen epätäydellisyys aiheuttaa ongelman, joka voi vaatia ankarienkin neuvojen antamista. Mutta neuvoessaan Korintossa asuvia kristittyjä Paavali muisti, että suurin osa heistä oli yhä ”rakkaita”. (1. Korinttolaisille 10:14; 2. Korinttolaisille 7:1; 12:19) Hän ei ollut unohtanut sitä, että Jumala osoittaa ansaitsematonta hyvyyttään ja anteeksiantoaan niitä kohtaan, jotka mukautuvat Hänen ohjaukseensa. – Psalmi 130:3, 4.
Koska kristillinen seurakunta vetää puoleensa kaikenlaisia ihmisiä, joiltakuilta vie tietenkin kauemmin mukautua tähän ohjaukseen kuin toisilta. Tämä pitää paikkansa monista eri syistä. Joitakin muutoksia on vaikeampi tehdä kuin toisia. Lisäksi jokainen yksilö on erilainen fyysisesti ja henkisesti sekä ympäristön, taustansa ja olosuhteiden vuoksi. Miten viisasta onkaan siksi välttää liian kriittiseksi tulemista ja muistaa, että ”rakkaus peittää paljon syntejä”. (1. Pietari 4:8) Jos kerran Jehova ja hänen Poikansa ovat halukkaita sietämään inhimillistä epätäydellisyyttä ja epäkypsyyttä heidän seurakunnassaan, niin eikö meidän tule ilmaista samaa henkeä? – 1. Korinttolaisille 13:4–8; Efesolaisille 4:1, 2.
Jos olisit kuulunut muinaiseen Korinton seurakuntaan, Paavalin rakkaudellisten, mutta lujien neuvojen kuunteleminen olisi muistuttanut sinua siitä, että Kristus, kristillisen seurakunnan pää, on erittäin kiinnostunut sen hyvinvoinnista. (Matteus 28:20) Nuo neuvot olisivat kehittäneet luottamustasi siihen Jeesuksen lupaukseen, että hän säilyttäisi seuraajiensa ykseyden, jos he ottaisivat vastaan ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” antaman avun. (Matteus 24:45–47; Efesolaisille 4:11–16) Paavalin sanat olisivat tosiaankin auttaneet sinua säilyttämään ilon ja tasapainon jopa koettelevissa olosuhteissa. Olisit luottanut siihen, että Jumala antaa sinulle voimaa selviytyä mistä tahansa vaikeudesta, jonka hän saattaa tilapäisesti sallia.
Tämä ei merkitse sitä, ettei kristityn pitäisi tehdä mitään, jos seurakunnassa kehittyy epämiellyttävä tilanne. Korintossa kypsät miehet, kuten Stefanas, Fortunatus, Akhaikus ja jotkut Kloen huonekuntaan kuuluvat, panivat toimeksi. He ilmeisesti kertoivat Paavalille tilanteesta. (1. Korinttolaisille 1:11; 5:1; 16:17) Mutta kerrottuaan siitä he jättivät luottavaisina asiat hänen hoidettavakseen. Into vanhurskauden puolesta ei saanut heitä menettämään luottamustaan Kristuksen johtoasemaan tai ’vihoittelemaan Herralle’. – Sananlaskut 19:3.
Nykyään intomme vanhurskauden puolesta estää meitä edes harkitsemasta sitä, että hidastaisimme vauhtia Jumalalta saadussa tehtävässämme saarnata hyvää uutista. Hidastaminen ilmaisisi kiinnostuksen puutetta toisten hyvinvointia kohtaan ja merkitsisi epäonnistumista sen tekemisessä, mitä Kristus haluaa meidän tekevän. Paavali neuvoi: ”Näin ollen, rakkaat veljeni, tulkaa vakaiksi, järkähtämättömiksi, sellaisiksi, joilla on aina runsaasti tehtävää Herran työssä, tietäessänne että vaivannäkönne ei ole turhaa Herran yhteydessä.” – 1. Korinttolaisille 15:58.
Älä ole tietämätön Saatanan suunnitelmista
Joskus voi olla vaikeampaa käsitellä sellaisia seurakunnassa vallitsevia ongelmia, joita oli Korintossa, kuin kohdata suoranaista vainoa. Saatana käyttää sellaisia tilanteita hyväkseen yrittäessään saada meidät tekemään vääriä ratkaisuja, jotka vetävät meitä pois Jehovan luota. Mutta ’me emme ole tietämättömiä Saatanan suunnitelmista’. – 2. Korinttolaisille 2:11.
Paavali sanoi Korinton kristityille, että he voisivat hyötyä Jumalan varhaisia palvelijoita koskevan kertomuksen tutkimisesta. Israelilaisista hän sanoi: ”Mutta nämä kohtasivat heitä toistuvasti esimerkkeinä, ja ne kirjoitettiin varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmien loput ovat saapuneet.” (1. Korinttolaisille 10:11) Samalla tavoin me voimme nykyään hyötyä siitä, että tutkimme huolellisesti varhaiskristillisyyttä käsittelevää kertomusta. Me voimme esimerkiksi tarkastella sitä, mitä tapahtui Korintossa. Miettimällä sitä, miten olisimme tehneet oikeita ratkaisuja silloin, voimme välttyä tekemästä vääriä ratkaisuja nyt.
Oltuaan poissa 13 ”onnetonta vuotta” Alice sanoo ensimmäisestä kokouksestaan valtakunnansalissa: ”En uskaltanut puhua sen pelosta, että rupeaisin itkemään. Olin kotona – oikein todella. Sitä oli vaikea uskoa.” Päätä siis – niistä ongelmista huolimatta, joita saattaa tulla – pitää kiinni viisaasta ratkaisustasi olla koskaan jättämättä Jehovan järjestöä. Jumalan kansan yhteydessä pysymisestä koituu monia siunauksia. Eivätkä ne tule loppumaan. – Sananlaskut 2:10–15, 20, 21.