Miten merkityksellisiä rukouksesi ovat?
”Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra.” – PSALMI 119:145.
1, 2. a) Mikä Jeesuksen vertaus käsitteli rukoilemista? b) Minkä johtopäätöksen Jeesus esitti näistä kahdesta rukoilijasta, ja mitä tämän tulisi osoittaa meille?
MILLAISET rukoukset Luoja, Jehova Jumala, kuulee? Eräs Jeesuksen Kristuksen kertoma vertaus ilmaisee yhden perusedellytyksen sille, että Jumala vastaa rukouksiin. Jeesus sanoi, että kaksi miestä rukoili Jerusalemin temppelissä. Toinen oli suuresti kunnioitettu fariseus, toinen halveksittu veronkantaja. Fariseus rukoili: ”Oi Jumala, minä kiitän sinua, etten ole niin kuin muut ihmiset, – – enkä myöskään niin kuin tämä veronkantaja. Minä paastoan kahdesti viikossa, minä annan kymmenesosan kaikesta, mitä omakseni hankin.” Mutta alhainen veronkantaja ”löi toistuvasti rintaansa sanoen: ’Oi Jumala, ole suosiollinen minulle syntiselle.’” – Luukas 18:9–13.
2 Jeesus sanoi näistä kahdesta rukoilijasta seuraavaa: ”Minä sanon teille: tämä [veronkantaja] meni alas kotiinsa vanhurskaammaksi todistettuna kuin tuo [fariseus], sillä jokainen, joka korottaa itsensä, nöyryytetään, mutta joka nöyrryttää itsensä, se korotetaan.” (Luukas 18:14) Jeesus osoitti selvästi, ettei pelkkä taivaallisen Isämme rukoileminen riitä. Myös sillä, miten rukoilemme – mielen asenteellamme – on merkitystä.
3. a) Mainitse joitakin rukousta koskevia perussääntöjä. b) Mitä rukouksiin voi sisältyä?
3 Rukous on tosiaan arvokas, tärkeä, vakava etu, ja kaikki valistuneet kristityt tuntevat sitä koskevat perussäännöt. Rukoukset täytyy osoittaa ainoalle tosi Jumalalle, Jehovalle. Ne täytyy esittää hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, nimessä. Jotta ne olisivat otollisia, ne täytyy esittää uskossa. Niin, ”Jumalaa lähestyvän täytyy uskoa, että hän on”. Lisäksi rukousten täytyy olla Jumalan tahdon mukaisia. (Heprealaisille 11:6; Psalmi 65:3; Matteus 17:20; Johannes 14:6, 14; 1. Johannes 5:14) Ja Raamatun esimerkeistä opimme, että rukoukset voivat olla ylistystä, kiitosta, anomuksia ja nöyriä pyyntöjä. – Luukas 10:21; Efesolaisille 5:20; Filippiläisille 4:6; Heprealaisille 5:7.
Esimerkkejä merkityksellisistä rukouksista
4. a) Millaisia esimerkkejä merkityksellisestä rukouksesta Mooses ja Joosua antoivat? b) Millaisen esimerkin Daavid ja kuningas Hiskia antoivat? c) Mikä yhteinen ominaisuus useilla näistä rukouksista oli?
4 Kun kohtaamme vakavia ongelmia, joudumme tekemään tärkeitä ratkaisuja, olemme tehneet pahoja erehdyksiä tai henkemme on uhattuna, rukouksemme tulevat erityisen hartaiksi ja merkityksellisiksi. Koska israelilaiset kapinoivat kuultuaan kymmenen uskottoman vakoojan kielteisen raportin, Jehova sanoi Moosekselle, että tuo kansa ansaitsi tulla pyyhkäistyksi pois. Mooses anoi hartaassa ja merkityksellisessä rukouksessa, ettei Jehova hävittäisi sitä, koska Hänen nimensä oli kysymyksessä. (4. Mooseksen kirja 14:11–19) Kun Israel kärsi tappion Aissa Aakanin ahneuden vuoksi, Joosua esitti hyvin kiihkeän anomuksen samalla tavoin Jehovan nimen perusteella. (Joosua 7:6–9) Monet Daavidin psalmeista ovat hartaiden rukousten muodossa, ja erityisen osuva esimerkki siitä on Psalmi 51. Kuningas Hiskian rukous, jonka hän esitti Assyrian kuninkaan Sanheribin tunkeutuessa Juudaan, on myös hyvä esimerkki merkityksellisestä rukouksesta, ja jälleen Jehovan nimi liittyi asiaan. – Jesaja 37:14–20.
5. Mitä muita esimerkkejä meillä on Jehovan palvelijoiden esittämistä merkityksellisistä rukouksista?
5 Valitusvirsien kirjan voitaisiin sanoa olevan pitkä, harras rukous, jonka Jeremia esitti kansansa puolesta, sillä sen sanat kohdistetaan toistuvasti Jehovalle. (Valitusvirret 1:20; 2:20; 3:40–45, 55–66; 5:1–22) Myös Esra ja Daniel esittivät merkityksellisiä ja hartaita rukouksia kansansa puolesta. He tunnustivat niissä kansan väärinteot ja anoivat anteeksiantoa. (Esra 9:5–15; Daniel 9:4–19) Ja me voimme olla varmoja siitä, että Joonan rukous, jonka hän esitti ollessaan suuren kalan vatsassa, oli harras ja merkityksellinen. – Joona 2:1–9.
6. a) Mitä esimerkkejä Jeesus antoi meille merkityksellisistä rukouksista? b) Mikä on perusedellytys sille, että rukouksemme ovat merkityksellisiä?
6 Ennen kuin Jeesus valitsi 12 apostolia, hän rukoili koko yön, jotta valinta olisi tapahtunut hänen Isänsä tahdon mukaisesti. (Luukas 6:12–16) Merkityksellinen oli myös se rukous, jonka Jeesus esitti sinä yönä, jona hänet kavallettiin, kuten Johanneksen 17. luku kertoo. Kaikki nämä rukoukset todistavat kaunopuheisesti siitä hyvästä suhteesta Jehova Jumalaan, joka niiden esittäjillä oli. Tämä on epäilemättä perusedellytys sille, että rukouksemme olisivat merkityksellisiä. Ja niiden täytyykin olla hartaita ja merkityksellisiä, jotta ne olisivat ’voimallisia’ Jehova Jumalan edessä. – Jaakob 5:16, The Jerusalem Bible.
Inhimillisestä epätäydellisyydestä johtuvia puutteita
7. Mitä voisimme kysyä itseltämme rukoustemme suhteen?
7 Kuten olemme panneet merkille, koettelevissa olosuhteissa ollessamme rukouksemme ovat todennäköisesti erityisen hartaita ja merkityksellisiä. Mutta miten on jokapäiväisten rukoustemme laita? Todistavatko ne siitä lämpimästä ja läheisestä suhteesta, jonka tunnemme vallitsevan meidän ja taivaallisen Isämme, Jehova Jumalan, välillä? On sattuvasti sanottu: ”Rukouksen täytyy merkitä jotakin meille, jotta sillä olisi mitään merkitystä Jumalalle.” Kiinnitämmekö rukouksiimme niiden ansaitsemaa huomiota ja varmistaudummeko siitä, että ne todella tulevat kuvaannollisesta sydämestämme?
8. Mitä puutteita rukouksissamme saattaa olla inhimillisen epätäydellisyyden vuoksi?
8 On helppo antaa rukoustemme tason laskea näissä suhteissa. Perittyjen epätäydellisten taipumustemme vuoksi sydämemme voi helposti pettää meidät. Se voi johtaa siihen, että rukouksistamme puuttuu ominaisuuksia, joita niissä pitäisi olla. (Jeremia 17:9) Ellemme pysähdy ajattelemaan ennen kuin rukoilemme, rukouksistamme saattaa helposti tulla koneellisia, kaavamaisia, rutiininomaisia. Tai saatamme toistaa samoja asioita, mikä muistuttaa meitä siitä, mitä Jeesus sanoi ”kansojen ihmisten” sopimattomasta tavasta rukoilla. (Matteus 6:7, 8) Tai rukouksemme saattavat kosketella vain yleisiä asioita nimenomaisten asioiden tai henkilöiden sijasta.
9. Mitä muita salahautoja voi ilmaantua rukoustemme suhteen, ja mikä on epäilemättä yksi syy näihin salahautoihin?
9 Toisinaan saatamme olla taipuvaisia esittämään hätäisesti rukouksemme. Kannattaa kuitenkin muistaa toteamus: ”Jos sinulla on niin kiire, ettet ehdi rukoilemaan, sinulla on liian kiire.” Meidän ei tulisi haluta opetella ulkoa sanoja ja vain toistaa niitä joka kerta rukoillessamme. Jehovan todistajan ei myöskään pitäisi olla tarpeellista lukea rukoustaan, esimerkiksi julkisessa konventissa. Epäilemättä kaikki nämä salahaudat johtuvat ainakin osittain siitä, että emme voi kirjaimellisesti nähdä Jehova Jumalaa, jota rukoilemme. Me emme kuitenkaan voi odottaa hänen mielistyvän sellaisiin rukouksiin, emmekä me itse hyödy niiden esittämisestä.
Puutteiden voittaminen
10. a) Millainen asenne osoittaisi arvostuksen puutetta rukouksen tärkeyttä kohtaan? b) Mikä Raamatun tapaus mainitaan?
10 Me pystymme varomaan edellä mainittuja salahautoja sitä paremmin mitä enemmän arvostamme päivittäisten rukoustemme tärkeyttä ja mitä parempi suhde meillä on taivaalliseen Isäämme. Sellainen arvostus auttaa meitä varomaan ensinnäkin sitä, että esittäisimme rukouksemme hätäisesti, ikään kuin meillä olisi kiire tärkeämpiin tehtäviin. Mikään ei voi olla tärkeämpää kuin Kaikkeuden Suvereenille, Jehova Jumalalle, puhuminen. Tosin saattaa olla tilanteita, joissa aikaa ei ole paljon. Esimerkiksi kun kuningas Artahsasta kysyi juomanlaskijaltaan Nehemialta: ”Mitä sinä siis pyydät?”, Nehemia ’rukoili taivaan Jumalaa’. (Nehemia 2:4) Koska kuningas odotti saavansa vastauksen heti, Nehemia ei voinut viipyä kauan rukouksessa. On kuitenkin varmaa, että se oli merkityksellinen ja tuli hänen sydämestään, sillä Jehova vastasi siihen heti. (Nehemia 2:5, 6) Mutta lukuun ottamatta tällaisia harvinaisia tilanteita meidän tulisi käyttää aikaa rukouksiimme ja antaa muun odottaa. Jos olemme taipuvaisia esittämään rukouksemme hätäisesti, emme arvosta täysin rukouksen tärkeyttä.
11. Mitä muuta salahautaa meidän täytyy varoa, ja minkä erinomaisen esimerkin Jeesus antoi tässä suhteessa?
11 Toinen salahauta, jota meidän voi olla tarpeellista välttää, on ylimalkaisuuksien toistaminen. Sellaiset rukoukset eivät myöskään tee oikeutta kallisarvoiselle rukousedulle. Jeesus antoi mallirukouksessaan meille erinomaisen esimerkin tässä suhteessa. Hän mainitsi seitsemän erillistä anomusta: kolme niistä koski vanhurskauden riemuvoittoa, yksi jokapäiväisiä fyysisiä tarpeitamme ja kolme hengellistä hyvinvointiamme. – Matteus 6:9–13.
12. Mitä oivallisia esimerkkejä Paavali antaa yksityiskohtaisten rukousten esittämisestä?
12 Myös apostoli Paavali antoi meille oivallisen esimerkin näissä asioissa. Hän pyysi toisia rukoilemaan hänen puolestaan, ’että hänelle annettaisiin kyky puhua rohkeasti’. (Efesolaisille 6:18–20) Rukoillessaan itse toisten puolesta hän esitti aivan yhtä yksityiskohtaisia pyyntöjä. Paavali sanoi: ”Sitä rukoilen jatkuvasti, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi täsmällisen tiedon ja täyden havaintokyvyn ohella, jotta varmistautuisitte tärkeämmistä asioista, niin että Kristuksen päivään saakka olisitte virheettömiä ettekä kompastuttaisi toisia ja olisitte täynnä vanhurskauden hedelmää, joka tulee Jeesuksen Kristuksen kautta, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.” – Filippiläisille 1:9–11.
13. Miten voimme esittää merkityksellisiä rukouksia Jehovalle suorittamamme palveluksen eri piirteiden suhteen?
13 Rukoustemme tulisi tosiaankin olla yksityiskohtaisia, ja se edellyttää sitä, että mietimme rukouksiamme. (Vrt. Sananlaskut 15:28.) Sen lisäksi että kenttäpalveluksessa pyydämme Jumalaa siunaamaan ponnistelumme, voisimme pyytää myös viisautta, tahdikkuutta, avarasydämisyyttä, kykyä puhua vapaasti tai apua missä tahansa heikkoudessa, joka saattaa vähentää tehokkuuttamme todistamisessa. Emmekö lisäksi voisi pyytää Jumalaa johdattamaan meitä niiden luo, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa? Juuri ennen kuin pidämme esitelmän tai meillä on jokin osa palveluskokouksessa tai teokraattisessa palveluskoulussa, voimme pyytää, että Jehova antaisi pyhän henkensä vaikuttaa runsaana meissä. Miksi? Voidaksemme olla luottavaisia ja tasapainoisia, puhua innokkaasti ja vakaumuksellisesti, tuottaaksemme kunniaa Jumalan nimelle ja rakentaaksemme veljiämme. Kaikki tällaiset rukoukset vaikuttavat myös siihen, että meillä on puhuessamme oikea mielentila.
14. Miten meidän tulisi suhtautua lihallisiin heikkouksiin, joita on vaikea voittaa?
14 Onko meillä jokin lihallinen heikkous, joka sotii hengellisyyttämme vastaan ja jota näyttää olevan vaikea voittaa? Meidän tulisi haluta puhua siitä yksityiskohtaisesti rukouksissamme. Eikä meidän pidä missään tapauksessa lannistua, vaan pyytää väsymättä nöyrästi ja hartaasti, että Jumala auttaisi meitä ja antaisi meille anteeksi. Sellaisissa olosuhteissa meidän tulisi haluta mennä Jehovan luo niin kuin lapsi vaikeuksissa ollessaan menee isänsä luo, rukoilemmepa Jumalaa kuinka usein tahansa saman heikkouden vuoksi. Jos olemme vilpittömiä, Jehova auttaa meitä ja saa meidät tuntemaan, että hän on antanut meille anteeksi. Sellaisissa olosuhteissa voimme lohduttautua myös sillä, että apostoli Paavalikin myönsi kärsivänsä ongelmasta. – Roomalaisille 7:21–25.
Apukeinoja merkityksellisten rukousten esittämiseen
15. Millaista mielen asennetta osoittaen meidän tulisi lähestyä Jehova Jumalaa rukouksessa?
15 Jotta rukouksemme olisivat todella merkityksellisiä, meidän täytyy yrittää karkottaa mielestämme kaikki muu ja keskittyä ajattelemaan sitä, että astumme Suuren Jumalan, Jehovan, läsnäoloon. Meidän täytyy lähestyä häntä arvostaen syvästi hänen kunnioitusta herättävää pelättävyyttään. Kuten Jehova sanoi Moosekselle, kukaan ihminen ei voi nähdä Jumalaa ja jäädä eloon. (2. Mooseksen kirja 33:20) Siksi meidän täytyy lähestyä Jehovaa ilmaisten asianmukaista nöyryyttä ja vaatimattomuutta. Juuri tätä seikkaa Jeesus korosti vertauksessaan fariseuksesta ja veronkantajasta. (Miika 6:8; Luukas 18:9–14) Jehovan täytyy olla meille hyvin todellinen. Meillä täytyy olla sama mielen asenne kuin Mooseksella oli. ”Hän pysyi vakaana kuin nähden Hänet, joka on näkymätön.” (Heprealaisille 11:27) Sellaiset ominaispiirteet todistavat, että meillä on hyvä suhde taivaalliseen Isäämme.
16. Mikä osa sydämellämme on merkityksellisten rukousten esittämisessä?
16 Rukouksistamme tulee merkityksellisiä myös silloin, kun lähestymme Jehovaa sydän täynnä rakkautta ja kiintymystä häneen. Millaista arvostusta ja rakkautta Jehova Jumalaa kohtaan esimerkiksi psalmista Daavid ilmaisikaan Psalmeissa 23 ja 103! Ei ole epäilystäkään siitä, että Daavidilla oli hyvä suhde Suureen Paimeneensa, Jehova Jumalaan. Teokraattisessa palveluskoulussa meitä neuvotaan puhumaan lämpöä ja tunnetta osoittaen. Meidän tulisi muistaa tämä erityisesti lukiessamme Raamattua ja vielä enemmän rukoillessamme taivaallista Isäämme. Me haluamme tosiaankin tuntea samoin kuin Daavid tunsi, kun hän rukoili: ”Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala.” Erään toisen psalmistan sanat ilmaisevat myös, millaisia tunteita meillä pitäisi olla: ”Kaikesta sydämestäni minä huudan; vastaa minulle, Herra.” – Psalmi 25:4, 5; 119:145.
17. Miten voimme estää rukouksiamme toistumasta samanlaisina?
17 Jotta rukouksemme pysyisivät merkityksellisinä eivätkä aina toistuisi samanlaisina, meidän on hyvä vaihdella niiden sisältämiä ajatuksia. Me voisimme saada ajatuksia raamatullisesta päivän tekstistä tai jostakin kristillisestä julkaisusta, jota olemme lukeneet. Samaa tarkoitusta voisi palvella Vartiotornin tutkisteluaineiston tai esitelmän teema tai sen konventin teema, jossa olemme läsnä.
18. Mitä voisimme Raamatun sanojen ja esimerkkien mukaisesti tehdä, jotta rukouksistamme tulisi merkityksellisempiä?
18 Saadaksemme mielemme rukoukselle sopivaan vireeseen ja tehdäksemme rukouksistamme merkityksellisempiä meidän on hyvä muuttaa asentoamme. Julkisissa rukouksissa kumarramme luonnollisesti päämme. Mutta henkilökohtaisemmissa rukouksissa jotkut ovat havainneet hyväksi polvistua Jehovan eteen rukoillessaan yksilöinä tai perheenä, koska tuo asento edistää nöyrää mielen asennetta. Meitä kehotetaan Psalmissa 95:6: ”Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.” Salomo polvistui esittäessään rukouksensa Jehovan temppelin vihkiäisissä, ja Danielilla oli tapana polvistua rukoillessaan. – 2. Aikakirja 6:13; Daniel 6:10.
19. Mitä niiden, joilla on vastuu julkisista rukouksista, olisi hyvä muistaa?
19 Rukouksen tärkeyden huomioon ottaen nimitettyjen vanhinten tulisi käyttää hyvää arvostelukykyä sen suhteen, ketä he pyytävät esittämään julkisen rukouksen seurakunnan puolesta. Seurakuntaa edustavan kastetun miehen tulisi olla kypsä kristitty sananpalvelija. Hänen rukouksensa pitäisi ilmaista, että hänellä on hyvä suhde Jumalaan. Ja niiden, joilla on etu esittää sellaisia rukouksia, tulisi muistaa esittää ne kyllin kuuluvasti, sillä he eivät rukoile vain itsensä puolesta vaan myös koko seurakunnan puolesta. Miten muu seurakunta voi muussa tapauksessa yhtyä sanomaan ”aamen” rukouksen lopussa? (1. Korinttolaisille 14:16) Luonnollisesti jotta muut voisivat sanoa merkityksellisen ”aamenen”, heidän täytyy kuunnella tarkkaavaisesti antamatta mielensä vaellella ja todella tehdä rukouksesta omansa. Ja voitaisiin lisätä vielä yksi varoituksen sana: koska sellaiset rukoukset esitetään Jehova Jumalalle, niitä ei pitäisi käyttää kuulijoille saarnaamiseen eikä joidenkin yksinomaan henkilökohtaisten ideoitten esiin tuomiseen.
20. Mitä ehdotetaan, koska ääneen esitetyt merkitykselliset rukoukset koituvat siunaukseksi kuulijoille?
20 Kun ääneen esittämämme rukoukset ovat todella merkityksellisiä, ne koituvat siunaukseksi kuulijoille. Tämän vuoksi avioparien ja perheitten on hyvä pitää joka päivä ainakin yksi yhteinen rukous. Siinä yksi, esimerkiksi perheenpää, puhuisi toisen tai toisten puolesta.
21. Mikä muu seikka ansaitsee huomiota, jotta rukouksemme olisivat merkityksellisiä?
21 Jotta rukouksemme olisivat todella merkityksellisiä, on vielä yksi asia, joka ansaitsee huomiomme. Se on se, että meidän täytyy olla johdonmukaisia rukoustemme suhteen. Mitä se merkitsee? Sitä, että elämme sopusoinnussa rukoustemme kanssa ja työskentelemme sen hyväksi, mitä rukoilemme. Tätä rukoustemme puolta tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.
Miten vastaat?
◻ Mainitse joitakin Raamattuun muistiin merkittyjä merkityksellisiä rukouksia.
◻ Millaisia puutteita rukouksissamme saattaa olla inhimillisen epätäydellisyyden vuoksi?
◻ Miten voimme voittaa joitakin rukouksissamme olevia puutteita?
◻ Mitä apukeinoja meillä on merkityksellisten rukousten esittämiseksi?