Millaisen hengen Jehova siunaa?

”HERRA olkoon osoittamasi hengen kanssa. Hänen ansaitsematon hyvyytensä olkoon teidän kanssanne.” Näillä sanoilla lopetti Paavali toisen kirjeensä Timoteukselle. (2. Timoteukselle 4:22) Millaista iloa tämän kiitoksen ilmauksen onkaan täytynyt tuottaa Timoteukselle ja hänen kanssaan olleille – saada tietää ilmaisevansa sellaista henkeä, jonka Jehova siunaa!

Mutta mikä sitten on se henki, jonka Jehova siunaa? Mikä todella on tunnusomaista niille, joilla on tämä henki? Ja miten myös me voimme ilmaista tätä henkeä ja saada Jehovan siunauksen?

Saadaksemme vastauksen näihin kysymyksiin palatkaamme Mooseksen aikaan. Israelilaiset ovat erämaassa. Jehova on äskettäin tehnyt lakiliiton heidän kanssaan, ja nyt hän opettaa heitä siinä, miten heidän tulisi palvoa häntä. Tähän sisältyy kannettavan ilmestysmajan rakentaminen. Sen valmistamiseen tarvitaan suuri määrä kultaa, kallisarvoisia materiaaleja ja pätevää ammattitaitoa. Kansalle esitetään mahdollisuus antaa vapaaehtoisia lahjoituksia tarvittavien materiaalien hankkimiseksi sekä mahdollisuus tehdä työtä. Sille sanotaan: ”Jokainen, jonka sydän on siihen altis, tuokoon anniksi Herralle kultaa, hopeata ja vaskea, punasinisiä, purppuranpunaisia – – lankoja – –. Ja kaikki taidolliset teidän keskuudessanne tulkoot ja tehkööt kaikki, mitä Herra on käskenyt: asumuksen telttoineen ja peitteineen.” – 2. Mooseksen kirja 35:5–19.

Miten kansa tarttui tähän tilaisuuteen? Luvun 35 loppuosa kertoo, miten ne, ’joiden sydän heitä siihen vaati’ ja ’joiden henki oli siihen altis’, antoivat lahjoituksia ja ryhtyivät ahkerasti työhön, mikä osoitti, että he arvostivat suuresti tätä heille tarjottua tilaisuutta. (Jakeet 21, 22, 26) Heidän vastakaikunsa oli niin voimakasta, että luvun 36 jakeessa 6 meille kerrotaan: ”Mooses käski kuuluttaa leirissä ja sanoa: ’Älköön kukaan, mies tai nainen, enää valmistako mitään anniksi pyhäkköä varten’. Ja niin kansa lakkasi tuomasta lahjoja.” Heitä täytyi tosiaan estää tuomasta lahjoja! Jehova ei ollut käyttänyt painostusta käskiessään ilmoittaa: ”Jokainen, jonka sydän on siihen altis ....” Seurauksena oli, että israelilaiset osoittivat altista henkeä, mistä koitui heille siunauksia siten, että he kokivat suurta iloa ja saivat Jehovan suojeluksen ja ohjauksen kaikessa, mihin he ryhtyivät.

Vuosia myöhemmin ilmaistiin jälleen samaa henkeä. Tämä tapahtui silloin, kun kuningas Hiskia työskenteli ennallistaakseen puhtaan palvonnan Israelissa. Kertomus kertoo meille, että kun tilaisuus suotiin, ”seurakunta toi teurasuhreja ja kiitosuhreja, ja jokainen, jonka sydän häntä siihen vaati, myöskin polttouhreja”. Mihin se johti? ”Ja Hiskia ja kaikki kansa iloitsivat siitä, mitä Jumala oli kansalle valmistanut, sillä se oli tapahtunut äkisti.” – 2. Aikakirja 29:31–36.

Kristityt ilmaisevat oikeaa henkeä

Voimmeko havaita ilmaistun samanlaista altista uhrautuvaisuuden henkeä kristillisinä aikoina? Pane merkille, mitä Paavali kirjoitti Filippin kristityistä Filippiläiskirjeen 1:3–5:ssä: ”Kiitän aina Jumalaani joka kerta kun teitä muistan jokaisessa rukouksessani kaikkien teidän puolestanne, samalla kun esitän rukoukseni iloiten, sen avustuksen takia, jonka olette antaneet hyvälle uutiselle ensimmäisestä päivästä lähtien tähän hetkeen saakka.” Millä tavoin Filippin kristityt olivat huomattavia ’hyvälle uutiselle antamissaan avustuksissa’? Seuraavat jakeet tekevät selväksi, että he paitsi mukauttivat halukkaasti elämäntapansa Raamatun periaatteiden mukaiseksi edistääkseen hyvää uutista, myös saarnasivat ja opettivat innokkaasti hyvää uutista toisille.

Heprealaiskirjeen 13:15:ssä korostetaan sitä, että kaikkien kristittyjen tulisi osallistua halukkaasti saarnaamistyöhön näillä tavoin. Siinä sanotaan: ”Uhratkaamme aina hänen kauttaan Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään.” Niinpä se, että jokainen kristitty julistaa hyvää uutista, on tärkein tapa, jolla me nykyään voimme osoittaa Jehovan tosi palvojille tunnusomaista altista henkeä. Lisäksi kristittyjä muistutetaan siitä, ettei heidän pitäisi koskaan ’unohtaa hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt’. – Heprealaisille 13:16.

Filippin veljet osoittivat tätä altista henkeä vielä eräällä tavalla. 4. luvussa Paavali mainitsee useita tapauksia, jolloin he avustivat häntä rahallisesti, niin että hyvän uutisen saarnaamista edistettiin. (Filippiläisille 4:14–17) Sillä tavoin he jäljittelivät noiden Jehovan varhaisten palvojien erinomaista esimerkkiä. He selvästikin kunnioittivat ’Jehovaa antamalla varoistaan’. (Sananlaskut 3:9) Ilmaisemmeko me samaa henkeä, kun samanlaisia tilaisuuksia asetetaan meidän eteemme?

Hyväksymyksen saava henki ilmeistä nykyään

Psalmi 110 osoittaa, että tämän nykyisen järjestelmän viimeisinä päivinä, jolloin suurin osa ihmisistä on kiinnostunut ainoastaan itsestään, olisi monia, jotka osoittaisivat tätä samaa erinomaista, altista uhrautuvaisuuden henkeä. Meille kerrotaan jakeessa 3 (UM) että sen jälkeen kun Messias ryhtyisi hallitsemaan Valtakuntaa vuonna 1914, Jumalan kansa ’tarjoutuisi halukkaasti’ ja että näin tekevät olisivat yhtä lukuisia kuin ”kastepisarat”. Onko tämä pitänyt paikkansa?

Huhtikuussa 1881 Vartiotornissa julkaistiin vetoomus, jossa haluttiin 1 000 saarnaajan ryhtyvän kokoajansaarnaamistyöhön. Vuoden 1881 toukokuun numerossa korostettiin sitä, että tähän työhön osallistuvien täytyy olla niitä, jotka ”toimivat taivaallisen palkan tähden”. Neljän vuoden kuluessa yli 300 oli vastannut kutsuun, mikä oli huomattava määrä, kun otetaan huomioon, miten pieni määrä vihkiytyneitä kristittyjä oli tuohon aikaan Vartiotorni-seuran yhteydessä.

Tämä sama henki on yhä ilmeinen. Esimerkiksi vuonna 1986 raportoi keskimäärin 391 294 tienraivaajaa (kokoajanpalvelijaa) joka kuukausi. Se oli 21,2 prosenttia eli 68 473 henkeä enemmän kuin edellisenä vuonna. Tätä altista henkeä eivät kuitenkaan ilmaise ainoastaan ne, jotka voivat käyttää koko aikansa saarnaamistyöhön.a

Monet joilla on muita raamatullisia vastuita – kuten perheestä, työkyvyttömistä tai ikääntyneistä vanhemmista huolehtiminen – ja ne, joiden terveys ei salli heidän osallistua koko ajallaan kristilliseen palvelukseen, ilmaisevat myös tätä samaa altista uhrautuvaisuuden henkeä, joka miellyttää suuresti Jehovaa. Tämä on selvää, kun tajuaa sen, että useimmissa maissa suuren osan Valtakunnan saarnaamistyöstä tekevät itse asiassa sananpalvelijat, joiden täytyy käyttää suurin osa ajastaan ansiotyöhön tai perhevelvollisuuksista tai joistakin muista raamatullisista vastuista huolehtimiseen. Se on todella kiitettävä ilmaus siitä hengestä, jonka Jehova siunaa.

Oikean hengen osoittaminen elämän muilla alueilla

Kuten Mooseksen ja Hiskian päivinä, tilaisuuksia alttiin hengen osoittamiseen tulee nykyään silloin, kun paikalliset seurakunnat rakentavat valtakunnansalin tai muita samankaltaisia tiloja. Onko tämä sama henki ilmeinen sellaisissa tapauksissa? Kyllä varmasti on!

Se käy erityisen selvästi ilmi menetelmästä, jolla nykyään rakennetaan valtakunnansaleja. Menetelmästä käytetään usein nimitystä pikasalihanke. Sadat todistajat kokoontuvat yhteen ja tekevät työtä lauantain aamunkoitosta sunnuntai-iltaan saakka, joidenkuiden työskennellessä läpi yön. Näin saadaan päätökseen se, mitä sanomalehdet ovat kutsuneet ”viikonloppuihmeeksi”. Siellä missä perjantaina tontilla oli ainoastaan betonilaatta pidetään sunnuntai-iltana kokous valmiissa valtakunnansalissa!b

Vielä suurempia tilaisuuksia alttiin hengen osoittamiseen ilmaantuu, kun monissa eri maissa rakennetaan haaratoimistotiloja. On mahdotonta kuvailla sitä vapaaehtoisen työn määrää, joka tehdään näiden eri rakennusprojektien hyväksi. Vapaaehtoisen työn lisäksi saadaan tietenkin myös rahalahjoituksia, jotka mahdollistavat välttämättömien tarvikkeiden ostamisen. Varsin usein käy niin, että Jehovan todistajat lahjoittavat oma-aloitteisesti tarvikkeita, mikä vähentää suuresti rakennuskustannuksia.

Tästä saatiin esimerkki rakennettaessa uutta haaratoimistoa Sydneyyn Australiaan. Siellä aivan Queenslandin pohjoiskolkassa asuvat veljet valmistivat käytettäväksi ja lähettivät rakennuspaikalle neljä puoliperävaunullista puutavaraa, jonka arvo oli 350 000–400 000 markkaa! Haaratoimiston rakennustyön aikana Jehovan todistajia tuli linja-autoilla jopa 4 000 kilometrin päästä Länsi-Australiasta työskentelemään vapaaehtoisesti kuukaudeksi kerrallaan. Melko monet taitavat ammattimiehet työskentelivät rakennuksella vapaaehtoisesti kuukausia ja useat heistä jopa vuoden tai kauemmin. Se oli tosiaan osoitus siitä samasta hengestä, jonka Jehova on siunannut erittäin runsaasti menneiden vuosisatojen aikana ja jota myös nykyään ilmaistaan usein monissa maissa.

Lisätilaisuuksia alttiin hengen osoittamiseen tarjoutuu silloin, kun kokoonnutaan kierros- ja piirikonventteihin. Jokaisessa sellaisessa konventissa tarvitaan monia vapaaehtoisia, usein jo kuukausia etukäteen, pitämään huolta siitä, että kaikki sujuu vaivattomasti ja on hyvin järjestetty. Ja konventin aikana joskus jopa joka neljäs konventissa läsnäoleva Jehovan todistaja auttaa vapaaehtoisesti monissa tarpeellisissa töissä, jotka tekevät konventista miellyttävän ja onnistuneen. Työ voi olla ruoan tarjoilemista tai siivousta. Se voi olla tehtävä, jota enemmistö läsnäolijoista ei huomaa. Mutta se ei jää huomaamatta Jehovalta! Hän palkitsee ne, jotka tarjoutuvat halukkaasti tekemään sitä, mitä tarvitaan. Saatko myös sinä sen palkinnon, joka on seurausta siitä, että kristityt ’palvelevat rakkauden välityksellä toisiaan kuin orjat’ tarjoamalla palveluksiasi vapaaehtoisesti konventtiaikoina? Oletteko aikoneet tehdä niin perheenä? – Galatalaisille 5:13.

Näiden erityishankkeiden antaessa meille erinomaisia tilaisuuksia tarjoutua käytettäviksi alttiuden hengessä meillä on myös monia muita tilaisuuksia osoittaa tätä samaa henkeä päivästä toiseen ja viikosta toiseen. Kun esimerkiksi valtakunnansali on saatu rakennetuksi, osallistutko täysin sen siivoamiseen ja kunnossapitoon? Tuetko sen käyttöä antamalla rahalahjoituksia Jehovan siunatessa sinua aineellisesti? Tuetko maassasi tehtävää saarnaamistyötä antamalla lahjoituksia paikalliseen haaratoimistoon? Ja mikä vielä tärkeämpää, osallistutko säännöllisesti hyvän uutisen saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen alueesi asukkaista? Mikään ei tosiaankaan voi koskaan korvata omaa osuuttamme tässä työssä, jonka Jeesus osoitti olevan tärkeintä tehtävissä olevaa työtä tänä aikana, ennen tämän järjestelmän loppua. – Matteus 24:14; 28:19, 20; Apostolien teot 1:8.

Kaikki jotka kehittävät tätä henkeä, jonka Jehova siunaa niin runsaasti, ovat havainneet todeksi sen, että Jehova ”ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan”. Ilmaisemalla tätä altista uhrautuvaisuuden henkeä sinäkin voit todistaa, että Jehovan ”siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää”. – Heprealaisille 6:10; Sananlaskut 10:22.

[Alaviitteet]