Miten käytännöllistä on nykypäivän uskonto?
”PAISKASIN Raamatun olohuoneeseen mennessäni makuuhuoneeseeni. Ajattelin, etten enää koskaan ottaisi sitä käteeni enkä kävisi missään kirkossa. Olin etsinyt kuusi vuotta, mutta en ollut silti löytänyt apua.”
Ronald, 26-vuotias tietokoneoperaattori, oli kokenut vastoinkäymisiä ja pelkäsi elämänsä pirstoutuvan. Uskonnolla ei tuntunut olevan käytännöllistä arvoa hänelle. ”Olen kyllästynyt siihen”, hän sanoi.
Monet ihmiset ovat Ronaldin tavoin pettyneet uskontoon. Miten on sinun laitasi? Onko uskonto mielestäsi antanut ihmisille käytännöllistä apua ja opastusta, jotta heistä voisi tulla parempia työtovereita, naapureita, aviomiehiä, vaimoja, vanhempia tai lapsia? Onko uskonto ollut ihmisten välistä rauhaa ja ykseyttä edistävä voima? Onko se auttanut heitä ymmärtämään elämän tarkoituksen? Onko se juurruttanut heidän mieleensä ja sydämeensä varman toivon tulevaisuudesta?
Käytännöllinen opastus puuttuu
Tässä sekavassa maailmassa ihmiset tarvitsevat viisasta, selvää opastusta. Voivatko he odottaa saavansa sitä hengellisiltä johtajilta? Erään aikakauslehden kolumnistille lähetetyssä kirjeessä muuan nainen valitti:
”Kirkossamme kuulee nykyään – sitä on jatkunut jo hyvän aikaa – puhuttavan ainoastaan – – rakkaudesta, rakkaudesta ja rakkaudesta. – – Mitä oikeastaan on tapahtunut ’älä tee sitä’ -käskyille – ’älä tapa, älä varasta’ ja kaikille niille muille? Meitä täytyy muistuttaa usein siitä, että jotkin asiat ovat kiellettyjä. – – Mutta me emme edes kuule sanaa ’synti’ enää. Vaikuttaa siltä kuin he karttaisivat sitä, aivan kuin se olisi jokin ruma kirosana.”
Ilmeisesti joidenkuiden mielestä heidän uskonnollisista neuvonantajistaan on tullut liian velttoja, liian sallivaisia. Sellaiset hengelliset oppaat ovat heikkoja. He ovat sellaisen lääkärin kaltaisia, joka kaunistelee potilaansa vaivaa ja määrää tälle laimennettua lääkettä. Mitä syitä voidaan löytää tähän epäonnistumiseen?
Ammatti kriisissä
Ihminen, joka on omien ongelmiensa murtama, ei pysty käyttämään paljon aikaa ja näkemään vaivaa toisten auttamiseen. Tiedotusvälineiden raportit osoittavat, että yhä useammat papit ovat omien ammattiin liittyvien ja henkilökohtaisten ongelmiensa kuormittamia. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä:
”Vaikka stressi ja ’loppuun palaminen’ ovatkin nykyään yleisiä monien ammattien piirissä, ne eivät missään ole yhtä vakavia kuin juutalaisen papiston keskuudessa”, sanoo kliinisen psykologian alalla työskentelevä tri Leslie R. Freedman tehtyään neljä vuotta kestäneen yliopistotutkimuksen juutalaisesta papistosta.
”Jos minulla olisi poika, niin haluaisinko hänen ryhtyvän papiksi? Valitettavasti minun on vastattava kieltävästi”, vakuuttaa pappi nimeltä William Wells eräässä pappien ongelmia käsitelleessä raportissa. Hän sanoo näin siksi, ettei hän voi kannustaa nuorta miestä harkitsemaan ammattia, jossa on vitsauksena niin paljon ”ristiriitoja, epäjärjestystä ja epävarmuutta kuin on roomalaiskatolisessa papinvirassa nykyään”.
Valtion tukeman Ruotsin luterilaisen kirkon papeillakin on vaikeuksia. Göteborgs-Tidningen-päivälehti sanoo: ”Papeilla on psyykkisiä ongelmia, jotka vakavissa tapauksissa johtavat itsemurhaan. – – Papin ammatti on kriisissä.”
Hämmentävä eripuraisuus
Ne uskonnolliset johtajat, jotka ovat sekaantuneet maidensa uuvuttaviin ja jakaviin sotiin, ovat kääntäneet huomionsa toisaalle eivätkä huolehdi asianmukaisesti ihmisten hengellisistä tarpeista. Heidän täytyy myös osaltaan kantaa vastuu sen ihmisvoiman ja niiden rahojen menetyksestä, jotka olisi voitu käyttää ihmisten aineellisen hyvinvoinnin kohentamiseen.
Kaikissa osissa maailmaa on ihmisiä, jotka ovat menettäneet luottamuksensa uskontoon ja tulleet välinpitämättömiksi sen suhteen. Jäsenkadosta ja kirkossakävijöiden määrän vähenemisestä tulee raportteja muun muassa Suomesta, Ruotsista, Saksasta, Englannista, Italiasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista.
Kuulutko sinäkin niihin, jotka Ronaldin tavoin tuntevat olevansa kyllästyneitä uskontoon? Ja voisiko kuitenkin olla olemassa uskonto, jolla on havaittu olevan käytännöllistä arvoa monille? Tätä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa.