Oletko joskus ollut Jehovan järjestön yhteydessä?
NUORI mies oli häpeissään ja hyvin masentunut. Hänen repaleisista ja rikkinäisistä vaatteistaan saattoi yhä nähdä, että ne olivat kerran olleet muodinmukaiset. Nyt niiden perusteella ei jäänyt epäilystäkään siitä, että hänelle olivat koittaneet kovat ajat. Muistellessaan kaukaista kotimaataan hän alkoi tuntea syvää vastenmielisyyttä viettämäänsä irstailevaa elämää kohtaan sekä sitä kohtaan, miten hän oli tuhlannut ennen aikojaan vaatimalla vaatimansa perintövarat. Hänen tyhjä vatsansa lisäsi hänen onnettomuuden tunnettaan, ja hänelle tuli koti-ikävä. Kotona jopa hänen isänsä palvelijat tulivat paljon paremmin toimeen kuin hän. Kuinka mielellään hän vaihtaisi paikkaa heidän kanssaan!
Mutta millaisen vastaanoton hän voisi odottaa saavansa isältään, jos hän nyt palaisi? Hän voisi tuskin odottaa lämmintä tervehdystä tai edes pääsevänsä sisälle taloon sen jälkeen, kun hän oli niin häpeällisesti käyttänyt väärin isänsä hyvyyttä. Siitä huolimatta hänen mielensä ja sydämensä täytti voimakas tunne: hänen täytyy palata kotiin.
Tämä nuori mies ymmärsi tuskin lainkaan isänsä tunteita häntä kohtaan. Mikä yllätys häntä odottikaan, kun hän lähestyi vanhaa kotitaloaan! Itse asiassa ”kun hän oli vielä pitkän matkan päässä, hänen isänsä näki hänet ja liikuttui säälistä, ja hän juoksi ja lankesi pojan kaulaan ja suuteli häntä hellästi”. – Luukas 15:20.
Oletko sinä tuhlaajapojan tavoin jättänyt kotisi? Oletko ajelehtinut pois Isäsi, Jehovan, ja hänen järjestönsä luota? Haluatko sinäkin nyt ’palata kotiin’?
Useimmissa tapauksissa Jehovan järjestöstä pois ajelehtineet eivät ole toimineet aivan tuhlaajapojan tavoin. Monet ovat ajelehtineet pois pikkuhiljaa, melkeinpä huomaamattaan – kuin pieni irrallaan kelluva vene, joka loittonee aina vain kauemmas mantereesta. Jotkut ovat rasittuneet niin kovasti taloudellisten vaikeuksien tai perheongelmien, sairauden tai jopa maailmassa ”eteenpäin pyrkimisen” vuoksi, että hengelliset asiat ovat jääneet taka-alalle. Toiset ovat sallineet joidenkuiden kristillisen seurakunnan yhteydessä olevien kompastuttaa itsensä, tai jotkut ovat lähteneet sen vuoksi, että heillä on ollut jostakin raamatullisesta kysymyksestä eri käsitys kuin Jehovan järjestöllä. Vielä jotkut ovat sallineet itsensä masentua ja ovat lopettaneet toimintansa, koska nykyinen asiainjärjestelmä ei päättynytkään juuri silloin, kun he sitä odottivat.
Jos et ole enää aktiivisesti Jehovan järjestön yhteydessä, niin todennäköisesti yksi tai useampi näistä syistä soveltuu sinun olosuhteisiisi. Mutta olipa syy mikä tahansa, eikö nyt ole aika harkita palaamista? – Matteus 18:12–14.
Oletko kompastunut?
Kun ottaa huomioon sen, miten kauas täydellisyydestä ihmiskunta on ajautunut, niin voi odottaakin, että toisinaan eri persoonallisuuksien välillä syntyy ristiriitoja. Tällaiset ristiriidat ovat johtaneet joidenkuiden kompastumiseen. Toiset ovat kompastuneet, kun heidän syvästi kunnioittamansa henkilö onkin yhtäkkiä toiminut harkitsemattomalla tai epäkristillisellä tavalla tai syyllistynyt väärintekoon.
Onko sinulle käynyt näin? Olipa kompastumisesi syy mikä tahansa, Jehova ei kuitenkaan aiheuttanut sitä. (Vrt. Galatalaisille 5:7, 8.) Onko siinä siis mitään järkeä, että katkaisemme suhteemme häneen sen vuoksi, mitä joku muu on tehnyt? Eikö meidän pikemminkin tulisi jatkaa uskollisesti hänen palvelemistaan luottaen siihen, että Jehova tietää mitä tapahtuu ja kohtelee meitä rakkaudellisesti? – Kolossalaisille 3:23–25.
Ajan mittaan jotkut ovat huomanneet, että se syy, jonka vuoksi he alun perin kompastuivat, ei enää tunnukaan läheskään yhtä tärkeältä tai on jopa saattanut poistua kokonaan. Tai harkittuaan asiaa rauhallisesti he saattavat jopa tulla siihen tulokseen, että he itse olivatkin väärässä. Tämä pitää usein paikkansa silloin, kun joku on ollut eri mieltä hänelle annetusta neuvosta tai kurituksesta ja on sen vuoksi kompastunut. Jälkeenpäin ajatellen hän saattaa ymmärtää, että kuri annettiin hänelle tosi rakkaudesta ja että se oli tarkoitettu hänen parhaakseen. (Heprealaisille 12:5–11) Miten sopivaa silloin onkaan toimia apostoli Paavalin neuvon mukaan! Hän kirjoitti: ”Ojentakaa siksi hervonneet kädet ja voimattomat polvet ja tehkää jatkuvasti suoria polkuja jaloillenne, jotta se, mikä on rampa, ei menisi sijoiltaan, vaan ennemmin paranisi.” – Heprealaisille 12:12, 13.
Olitko eri mieltä oppikysymyksestä?
Voi olla, että jätit Jehovan järjestön, koska sinulla oli erilainen käsitys jostakin raamatullisesta kysymyksestä. Aivan kuten Egyptistä vapautetut israelilaiset pian ”unhottivat hänen [Jehovan] tekonsa” heidän hyväksensä ”eivätkä odottaneet hänen neuvoansa”, sinäkin olet saattanut hätäisesti tulla siihen tulokseen, että koska järjestö ei ole omaksunut sinun oikeana pitämääsi kantaa, sinä katkaiset siteesi siihen. (Psalmi 106:13) Ehkä kysymystä on sen jälkeen selvennetty; joko näkemystä on muutettu tai entistä näkemystä vahvistettu tutkimalla lisää Raamattua Jumalan hengen ohjauksessa. Eikö olisi ollut parempi pysyä vain järjestön yhteydessä ja odottaa Jehovaa?
On hyvä muistaa, että Jehova on aina toiminut vain yhden järjestön välityksellä. Nykyään ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” jakaa hengellistä ravintoa ”oikeaan aikaan”. Huomaa, että tämä orja oli määrä ’tavata näin tekemästä kun isäntä saapuisi’. (Matteus 24:45–47) Ketkä nykyään todella ymmärtävät, että Isäntä on jo saapunut? Entä ketkä tekevät ahkerasti edellä mainittua työtä? Vain ne, jotka ovat Jehovan kristittyjen todistajien muodostaman järjestön yhteydessä!
Kun toiset jättivät Jeesuksen, apostoli Pietari sanoi: ”Herra, kenen luo menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” Pietarilla ei ollut epäilystäkään siitä, että Jeesus oli Messias. Kun siis useat opetuslapset pitivät joitakin Jeesuksen sanoja järkyttävinä, Pietari tajusi, että olisi epäviisasta jättää ”ikuisen elämän sanojen” lähde. Aikanaan kaikki epäilykset tai väärinkäsitykset selviäisivät. (Johannes 6:51–68; vrt. Luukas 24:27, 32.) Tämä pitää yhä paikkansa nykyään, kun Jehova edistyvästi ohjaa palvelijoitaan totuuden tiellä. – Sananlaskut 4:18.
Palaa nyt
”Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä ja palatkaamme Herran tykö”, pyysi profeetta Jeremia hartaasti. (Valitusvirret 3:40) Jotkut eivät ehkä siltikään palaa, koska he pelkäävät saavansa seurakuntalaisilta huonon vastaanoton. Mutta millaisen vastaanoton tuhlaajapoika sai kotiin palatessaan? ”Täytyihän meidän – – iloita”, selitti pojan isä, ”koska tämä sinun veljesi oli kuollut ja tuli eloon, ja hän oli kadonnut ja on löytynyt.” (Luukas 15:32) Samanlainen lämmin vastaanotto odottaa niitä, jotka ’palaavat Jehovan tykö’ haluten vilpittömästi tehdä hänen tahtonsa. – Vrt. Luukas 15:7.
Kristillinen seurakunta ei kuitenkaan ole vain odottanut toimettomana voivansa toivottaa tällaiset henkilöt tervetulleiksi, jos ja kun he päättävät ’palata kotiin’. Jeesuksen kuvauksessa isä juoksi poikaansa vastaan, kun ”hän oli vielä pitkän matkan päässä”. Samalla tavoin Jehovan todistajat pitävät henkilökohtaisena velvollisuutenaan etsiä ne, jotka ovat joskus olleet Jehovan järjestön yhteydessä, ja auttaa heitä takaisin järjestöön.
Mutta entä jos joku on syyllistynyt vakavaan väärintekoon ollessaan erossa Jehovan järjestöstä? Tai entä jos joku on täytynyt poistaa Jumalan kansan yhteydestä vakavan väärinteon vuoksi, mutta hän on myöhemmin lakannut harjoittamasta epäkristillistä käytöstä? Vanhimmat tietävät, miten auttaa häntä huomaavaisella ja rakkaudellisella tavalla, niin että asiat voidaan oikaista Jehovan kanssa. Niinpä jokaisen, joka haluaa palata ja elää sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, tulisi tehdä tämä halunsa tiettäväksi vanhimmille. ”Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme [”oikaiskaamme asiat välillämme”, UM], sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi.” – Jesaja 1:18.
Miten huomaavainen, lämmin ja rakkaudellinen taivaallinen Isämme onkaan! Ja miten kärsivällinen hän onkaan ja kiinnostunut meistä jokaisesta yksilöinä! Hän ei totisesti halua meidän tuhoutuvan tämän pahan asiainjärjestelmän mukana. (2. Pietari 3:9) Jehova itse kannusti muinaista kansaansa sanoen: ”Palatkaa minun luokseni, niin minä palaan teidän luoksenne.” Tuo sama kutsu on yhä voimassa. – Malakia 3:7, UM.
Aika on loppumassa, joten älä viivyttele. Nauti jälleen Jehovan kansan kanssa siitä ’suuresta rauhasta, joka on Jumalan lakia rakastavilla’. ”Heille [ei] kompastusta tule”, sanoi psalmista. (Psalmi 119:165) Rakastatko syvällä sydämessäsi Jehovan lakia? Jos olet Jehovan vihkiytynyt palvelija, tässä on syy siihen, miksi vihkiydyit hänelle. Ei mikään – ehdottomasti ei mikään – voi olla tärkeämpää kuin se, että ennallistat suhteesi Jehovaan. Älä käännä selkääsi hänelle. Ajattele asiaa huolellisesti ja rukoillen. Jos olet kaivannut Jehovan kansan ykseyttä ja lämpöä, ei ole liian myöhäistä palata Jehovan järjestöön. Tee niin viivyttelemättä.