Syvempää näkemystä uutisiin
Kristuksenko klovneja?
”Evankelistaklovneja maantiellä” oli otsikkona Englannin valtionkirkon toimittamassa Church Times -sanomalehdessä. Se kertoi Church Army -liikkeen vuosittaisesta maantieshow’sta, jota se käy esittämässä valitsemillaan merenrantapaikoilla Englannissa ja Walesissa. Church Army -liike on yksi anglikaanisen kirkon haara, ja se perustettiin vähän yli sata vuotta sitten julistamaan evankeliumia ”Westminsterin slummien kodittomille ja rikollisille”.
Nykyään Church Army -liikkeen johtajat ovat yhä kiinnostuneita siitä, että ”evankeliumin levittämiselle annettaisiin sille kuuluva sija”. Heidän maantieshow’nsa tarkoitus on esittää evankeliumia ”humoristisella tavalla ihmisille, joilla on vain vähän aikaisempaa kokemusta Jumalasta ja jotka eivät voisi kuvitellakaan tulevansa kirkossa pidettävään tilaisuuteen”. Maantieshow’n hullunkurisiin asuihin sonnustautuneet ”evankelistaklovnit” toivovat, että ”heidän sananjulistukseen omistautunut hulluttelunsa saisi ohikulkijat ainakin pysähtymään ja kuuntelemaan hetken”, mainitsee Church Times -lehti.
Vaikka heidän klovniasunsa, ilveilynsä ja ilmaiset ilmapallonsa viehättivätkin monia lapsia, aikuiset jäivät miettimään, mitä tekemistä tällaisella lähestymistavalla on Jeesuksen Kristuksen alulle paneman evankelioimisen kanssa.
Apostoli Paavali tosin kirjoitti: ”Meistä on tullut teatterinäytelmä maailmalle – –. Me olemme tyhmiä Kristuksen takia.” (1. Korinttolaisille 4:9, 10) Mutta mitä hän tarkoitti? Pelleilyä ja ”hullutteluako” ohikulkijoiden huomion kiinnittämiseksi? Ei. Paavali kuvaili sitä, että maailma pitää kristittyjä tyhminä, että he olisivat uskonsa ja opetustensa perusteella ”ihmisten pilkan ja halveksunnan kohteita”, kuten eräs Uuden testamentin teologinen sanakirja (The New International Dictionary of New Testament Theology) ilmaisee.
Vastakohtana Church Army -liikkeen ”evankelistaklovneille” Jeesus opetti ihmisjoukkoja ”kuin sellainen, jolla on valta”. Hänen palveluksensa oli suorasukaista eikä sisältänyt mitään temppuja. Hän selittikin: ”Puhun näitä asioita niin kuin Isä on minua opettanut.” Mikä oli tulos? ”Monet uskoivat häneen.” – Matteus 7:29; Johannes 8:28, 30.
’Huonon omantunnon taakka’
Eugene Stockwell, Kirkkojen maailmanneuvoston alaisuudessa toimivan Maailman lähetyksen ja evankelioimisen osaston johtaja, myönsi äskettäin sen ulkokultaisuuden, jota kristikunnan papisto ja kirkot ilmaisivat molempien maailmansotien aikana. ”Kristityillä on huonon omantunnon raskas taakka sen johdosta, että kaksi suurta maailmansotaa päästettiin valloilleen niiden kansojen keskuudessa, joilla on pitkät perinteet kristillisyydessä ja joiden sotilaallisia hyökkäyksiä kristillisten kirkkojen johtajat usein siunasivat”, sanoi Stockwell Varsovan ekumeenisessa kokouksessa Puolassa.
Hän lisäsi: ”Jumalan julistettiin kiihkeästi olevan sekä taistelun toisella puolella että toisella – –. Me kristityt panemme aivan liian helposti uskomme palvelemaan harjoittamaamme väkivaltaa.” Hän sanoi, että toinen maailmansota oli ”mahtava osoitus siitä, että me olemme ’kristittyinä kansoina’ epäonnistuneet elämään uskomme mukaisesti, sen uskon, joka niin usein ilmaistaan sanoilla ja niin selvästi kielletään teoilla”.
Mutta onko tämä ”huonon omantunnon raskas taakka” opettanut mitään niin kutsutuille kristityille ja heidän papistolleen? Ekumeenisen lehdistöpalvelun mukaan johtaja Stockwell myönsi: ”Me puhumme vihollistemme rakastamisesta ja tapamme heidät. Me puhumme toisen posken kääntämisestä ja aseistaudumme hampaisiin asti. Me puhumme rauhasta, joka ylittää käsityskyvyn, ja osallistumme sotiin, jotka ylittävät kaiken ymmärryksen. Me puhumme uskosta Jumalaan ja asetamme todellisen uskomme tuhoaseisiin.”
Kristikunnan sotaa kannattava papisto ja heidän seuraajansa muistuttavat selvästi apostoli Paavalin aikaisia ”turhan puhujia”. Hän sanoi heistä: ”He julistavat julkisesti tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltäytyvät tunnustamasta häntä.” – Tiitukselle 1:10, 16.
”Loukkaava” postimerkki
19. marraskuuta 1987 Etelä-Afrikan postihallitus suunnitteli julkaista neljä Raamattu-aiheista juhlapostimerkkiä. Yhdessä postimerkissä oli ilmaus ”Jumalan sana” kreikaksi ja ”Jehovan sana” hepreaksi. Tätä postimerkkiä painettiin kaikkiaan 1 750 000 kappaletta.
Kuitenkin vähän ennen julkaisupäivää postitoimistot saivat sähkeen, jossa niitä kehotettiin palauttamaan kaikki tällaiset postimerkit. Miksi? ”Koska ortodoksijuutalaisten yhdyskunta piti sitä loukkaavana”, kertoi Johannesburgissa ilmestyvä sanomalehti The Star. Se lisäsi: ”Johannesburgissa toimiva rabbi David Hazdan sanoi, että Jumalan nimen kokonaan kirjoitetun muodon käyttö, sellaisena kuin se oli painettu postimerkkiin, on yleensä rajoitettu vain uskonnollisiin erikoistilaisuuksiin.”
Monet nykyajan raamatunkääntäjät ovat samanlaisen juutalaisen perinteen takia välttäneet nimen Jehova käyttöä, ja he ovat korvanneet sen pelkillä arvonimillä, kuten sanoilla ”Herra” tai ”Jumala”. Ei siksi ole ihme, että Jeesus sanoi aikansa uskonnollisille johtajille: ”Te olette tehneet Jumalan sanan pätemättömäksi perinteenne takia”! – Matteus 15:6.