Jumalan nimi ja raamatunkääntäjät
VUONNA 1952 The Bible Translator -lehdessä julkaistiin keskustelu, jossa käsiteltiin seuraavanlaista ”ongelmaa”: pitäisikö Jumalan nimi panna kristikunnan lähetyskentillä käytettäviin raamatunkäännöksiin? Kirjoittajat tunnustivat tuon nimen merkityksen Raamatussa – se esiintyy Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa lähes 7 000 kertaa. He eivät kuitenkaan pystyneet pääsemään yksimielisyyteen siitä, mikä olisi sille sopiva vastine nykykielissä. Jotkut kannattivat esimerkiksi sellaista sanaa kuin ”Ikuinen”. Toiset pitivät parempana arvonimeä ”Herra”. Kukaan ei suositellut muotoa ”Jehova” tai ”Jahve”. Miksi ei?
Lehteen kirjoittanut H. Rosin mainitsi siihen kaksi syytä. Ensinnäkin hän uskoi, että kun hepreankielistä Raamattua alun perin käännettiin kreikan kielelle (ennen kristillistä aikaa tehty Septuaginta-käännös), kääntäjät käänsivät Jumalan nimen ”Herraa” vastaavalla kreikkalaisella sanalla. Toiseksi hän oli huolissaan siitä, että jos käännöksiin pantaisiin nimi Jehova, se ”saattaisi myös jakaa kirkon”. Sillä, hän lisäsi, ”eivätkö ’Jehovan todistajat’ ole kolminaisuusoppia vastaan?”
Rosinin ensimmäisen väitteen ovat arkeologiset löydöt osoittaneet vääräksi. Itse asiassa Septuagintan kääntäjät eivät korvanneet Jumalan nimeä kreikkalaisella ”Herraa” vastaavalla sanalla. Sen sijaan he kirjoittivat sen sellaisenaan alkuperäisillä heprealaisilla kirjaimilla suoraan kreikkalaiseen tekstiin, niin että varhaiskristittyjen käyttämissä Septuaginta-käännöksen jäljennöksissä oli Jumalan nimi.
Näin ollen kun varhaiskristityt lainasivat Septuagintaa, on erittäin epätodennäköistä, että he olisivat poistaneet tuon nimen lainauksista. On siksi enemmän kuin todennäköistä, että Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten (”Uuden testamentin”) alkuperäiset käsikirjoitukset sisälsivät Jumalan nimen. Vuoden 1978 Biblical Archaeology Review -lehden maaliskuun numerossa julkaistussa kirjoituksessa professori George Howard esitti voimakkaita todisteita tämän päätelmän puolesta. Hän mainitsee esimerkiksi ”kuuluisan rabbiinisen kohdan (Talmudin Šabbat-kirjan 13.5)”, jossa ”käsitellään harhaoppisten tekstien (joihin hyvin todennäköisesti sisältyi juutalaiskristittyjen kirjoja) tuhoamisesta muodostunutta ongelmaa”. Mikä tuo ongelma oli? ”Harhaoppiset tekstit sisältävät Jumalan nimen, ja niiden tuhoaminen massoittain käsittäisi Jumalan nimen tuhoamisen.”
Mutta entä Rosinin toinen väite? Aiheuttaisiko Jumalan nimen käyttö ongelmia kristikunnalle? Mietihän, mitä tapahtui, kun tuo nimi poistettiin. Ensimmäisen vuosisadan jälkeen ”kristityt” jäljentäjät korvasivat Jumalan nimen sellaisilla sanoilla kuin ”Jumala” ja ”Herra” sekä Septuagintassa että Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Professori Howardin mukaan tämä oli todennäköisesti lisäsyynä kristikunnassa myöhempinä vuosina koettuun kuohuntaan: ”Saattaa olla, että tetragrammin [hepreaksi kirjoitetun Jumalan nimen] poistaminen oli yhtenä huomattavana syynä myöhemmin käytyihin kristologisiin ja kolminaisuusoppia koskeneisiin väittelyihin, jotka vitsasivat varhaiskristillisten vuosisatojen kirkkoa.”
Jumalan nimen poistaminen Raamatusta teki varmasti kolminaisuusopin omaksumisen kristikunnalle paljon helpommaksi. Jos kristikunta siis palauttaisi tuon nimen koko Raamattuun ja palvontaansa, se aiheuttaisi vaikeuksia. Jehova, sellaisena kuin hänet paljastetaan Raamatun heprealaisissa ja kreikkalaisissa kirjoituksissa, on selvästi eri persoona kuin Jeesus Kristus eikä ole osa mistään kolminaisuudesta.
Professori Howard sanoi lisäksi: ”Tetragrammin poistaminen luultavasti loi erilaisen teologisen ilmapiirin kuin oli se, joka vallitsi ensimmäisellä vuosisadalla Uuden testamentin aikakautena. Juutalaisten Jumalasta oli käytetty hänen hepreankielistä nimeään, ja näin hänet oli aina selvästi erotettu kaikista muista, mutta tetragrammin häviämisen myötä hänen erikoisasemansa horjui.” Jehovan todistajat ovat palauttaneet Jumalan nimen paitsi koko Raamattuun myös jokapäiväiseen palvontaansa. Siten he havaitsevat ’selvän eron’ tosi Jumalan ja tämän maailman väärien jumalien välillä. Tällä tavoin he ovat pystyneet ennallistamaan sen ”teologisen ilmapiirin”, joka vallitsi ensimmäisen vuosisadan kristillisessä kirkossa.