Syvempää näkemystä uutisiin
Eivät vanhentuneita
Monet ihmiset ovat jo kauan olleet sitä mieltä, että Raamatussa hahmotellut hyvän elämäntavan periaatteet ovat vanhentuneita ja että niitä on mahdoton toteuttaa käytännössä. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin saaneet jotkut terveysviranomaiset harkitsemaan uudelleen sen Raamatussa olevan neuvon arvoa, että tulisi tehdä hyvää toisille.
American Health -lehden mukaan kaksi lääkäriä väittää, että ”hyvän tekemisestä saattaa olla hyötyä sydämellesi, immuniteettijärjestelmällesi – ja koko elinvoimaisuudellesi”. Michiganissa Yhdysvalloissa eräs lääketieteellinen työryhmä johti kymmenen vuotta kestänyttä tutkimusta sen selville saamiseksi, missä määrin sosiaaliset suhteet vaikuttivat terveyteen. Yllättävä havainto oli se, että yhteisössä suoritettu vapaaehtoisuuteen perustuva työ nosti merkittävästi odotettua elinikää ja lisäsi myös elinvoimaisuutta. Tutkimus paljasti, että tämä vaikutti erityisesti miehiin. Niiden, jotka eivät osallistuneet minkäänlaiseen vapaaehtoiseen työhön, sanottiin kuolevan tutkimusjakson aikana kaksi ja puoli kertaa todennäköisemmin kuin niiden miesten, jotka olivat mukana jonkinlaisessa vapaaehtoisessa työssä vähintään kerran viikossa.
Muuan kalifornialainen lääkäri järjesti niin, että kaksi sellaista potilasta, jotka eivät pitäneet toisistaan, pesivät toistensa pyykit, ja hän kertoo, että tämä alensi heidän kolesterolitasoaan ja vähensi heidän rintakipujaan.
Jo vuosisatoja sitten apostoli Paavali kehotti Timoteusta ’käskemään niitä, jotka ovat rikkaita nykyisessä asiainjärjestelmässä, etteivät ylvästele eivätkä pane toivoaan epävarmaan rikkauteen’, vaan ’tekemään työtä hyvässä, olemaan rikkaita hyvissä teoissa, olemaan anteliaita, auliita jakelemaan’. Hän muistutti myös heprealaiskristittyjä, etteivät he ’unohtaisi hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista’. Miksi? ”Kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka saa aikaan hyvää.” Tosi kristityt ovat jo kauan tienneet, että tämän ajanmukaisen neuvon noudattamisesta on hyötyä sekä fyysisesti että hengellisesti. – 1. Timoteukselle 6:17, 18; Heprealaisille 13:16; Roomalaisille 2:10.
”Raskaampi tuomio”
Anglikaanisen kirkon yleisen kirkolliskokouksen jäsenet totesivat hiljattain olevansa kiusallisessa tilanteessa. He olivat yksimielisesti ilmaisseet kannattavansa ”perinteisiä opetuksia siveydestä ja uskollisuudesta henkilökohtaisissa ihmissuhteissa”. Mutta kun seurakuntapappi Tony Higton teki ehdotuksen, jossa synodia pyydettiin ilmoittamaan, että pappien on määrä olla ”esimerkillisiä kaikilla moraalin aloilla, myös sukupuolimoraalin, jotta heidät voitaisiin nimittää virkaan tai jotta he voisivat jatkaa siinä”, tuo ehdotus hylättiin. Miksi? Ecumenical Press Service -nimisessä tiedotteessa kerrotaan, että kirkolliskokouksen jäsenten mielestä ehdotus oli ”hieman liian jyrkkä”, ja lisäsi, että ”Chesterin piispa Michael Baughen mainitsi sen vaativan kirkon kaikkien piispojen ja pappien välitöntä eroa”.
Higtonin ehdotuksen tarkoitus oli sen sijaan vedota kaikkiin kristittyihin, ”erityisesti – – kristittyihin johtajiin”, jotta he olisivat esimerkillisiä ”kaikilla moraalin aloilla, myös sukupuolimoraalin”. Press Service -julkaisussa mainittiin myös, että synodi ei pitänyt tarpeellisena antaa papeille ”asianmukaista kuritusta” silloin, kun he ovat syyllistyneet sukupuoliseen moraalittomuuteen.
Vaikka tällaiset kurinpidolliset toimet saattavatkin olla ”liian jyrkkiä” monien nykyajan pappien mielestä, Jumalan sanassa sanotaan selvästi: ”Poistakaa paha ihminen keskuudestanne.” (1. Korinttolaisille 5:13) Kristillisen seurakunnan hyvän moraalin ja hengellisen puhtauden suojelemiseksi Jumala käskee ryhtymään lujiin toimiin kaikkia sellaisia vastaan, jotka ovat katumattomia ja harjoittavat pahuutta. Itse asiassa juuri kristityt johtajat tarvitsevatkin kuritusta, sillä opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Teistä ei pitäisi monien tulla opettajiksi, veljeni, koska tiedätte, että me tulemme saamaan raskaamman tuomion.” – Jaakob 3:1.
Jumalan ylistäminen
”Urheilijan suorituksen taso voi paljastaa hänen Jumalaa kohtaan tuntemansa rakkauden laadun.” Pitääkö tämä Wes Nealin, urheilujärjestö IAP:n puheenjohtajan väite, josta kerrottiin Christianity Today -lehdessä, paikkansa? Protestantit ovat käyttäneet IAP:tä (Institute for Athletic Perfection) ”pyhittääkseen kilpaurheilun”, ja tuo järjestö on kannattanut sitä ajatusta, että urheilukentällä ollessaan urheilijoiden pitäisi yrittää jäljitellä samankaltaista voimakasta intoa, jota Jeesus osoitti ”toteuttaessaan Isänsä tarkoituksia”. Christianity Today -lehdessä mainitaan vielä, että tällaisesta järkeilystä on tullut suosittu opetus protestanttien harjoittamassa ”urheilijoiden pukeutumishuoneuskonnossa”. Kirjoituksessa kerrotaan jopa esimerkki eräästä ammattilaisjalkapalloilijasta, joka ”maalasi ristejä kenkiinsä ja rannesuojuksiinsa muistuttimeksi siitä, että hän pelasi kirkastaakseen Kristusta”.
Mutta voidaanko sanoa, että osallistuminen erittäin kilpailuhenkiseen tai väkivaltaiseen urheiluun on Jumalan kirkastamista? Tuskinpa! Psychology Today -lehti huomauttaa: ”Juuri kilpailun luonne vaatii sitä, että urheilija väliaikaisesti omaksuu itsekkään asenteen silloin, kun hän tavoittelee kiihkeästi voittoa.” Kuitenkin Raamattu sanoo, että kristittyjen ei tulisi ’pitää silmällä henkilökohtaisesti kiinnostuneina vain omia asioitaan, vaan myös henkilökohtaisesti kiinnostuneina toisten asioita’. (Filippiläisille 2:3, 4) Tosi kristityt kirkastavat Jumalaa tekemällä hänen tahtonsa eikä omaa tahtoaan. – Vrt. Jesaja 58:13, 14.