Syvempää näkemystä uutisiin
Jakautunut talo
Jeesus sanoi, että ”jos talo jakautuu itseään vastaan”, niin se ei voi kestää. (Markus 3:25) Kanadan yhdistynyt kirkko, joka on maan suurin protestanttinen kirkko, on huomannut olevansa tällaisessa tilanteessa homoseksuaalisuuskysymyksen ja mies- ja naishomoseksualistien papiksi vihkimisen takia.
Päätöslauselma, jonka Kanadan yhdistyneiden kirkkojen 32. yleiskokous hyväksyi, sallii homoseksualistien toimia pappeina. Kanadalaisen The Globe and Mail -sanomalehden mukaan päätöslauselmassa sanotaan, että huolimatta siitä, kuinka joku ilmaisee seksuaalisuuttaan, jokainen, ”joka tunnustaa uskoa Jeesukseen Kristukseen ja uskollisuutta Hänelle, saa vapaasti olla kirkon täysivaltainen jäsen tai tulla sellaiseksi”, ja ”kaikkia kirkon jäseniä voidaan harkita vihittäviksi pappispalvelukseen”. Yhdistyneen kirkon 125-sivuinen selonteko sanoo: ”Seksuaalisuutta voidaan ilmaista monella eri tavalla: on homoseksuaalisia, biseksuaalisia ja heteroseksuaalisia suhteita. Näitä kaikkia tulisi pitää yhtä luonnollisina ja lahjoina Jumalalta.”
Käsitellessään kirkon päätöstä hyväksyä homoseksualistit papeiksi Globe selittää, että ”kaikkein tärkein kysymys oli se, kuinka kirkko selviytyisi”. Selonteot paljastavat, että vuodesta 1972 lähtien kirkko on tasaista vauhtia menettänyt jäseniään, ja se on ollut taloudellisissa vaikeuksissa. Mikä on ollut syynä tähän? Pappi John Tweedie mainitsee ”kirkosta lähtemisen jatkuvan, kun ihmiset huomaavat sen ajautuvan pois kristillisiltä juuriltaan”. Kanadalaisen Post-sanomalehden mukaan ”niin ollen kun sellaiset asiat kuin homoseksuaalisuus, avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet, abortin tekeminen vaadittaessa ja avioliittojen purkautuminen hyväksytään, lähennytään nuorempaa sukupolvea”.
Salliiko kuitenkaan tottelevaisuus Kristukselle sovittelemisen Raamatun periaatteissa? Päinvastoin, Jumalan sana sanoo selvästi: ”Älkää pettäkö itseänne; ihmiset jotka ovat moraalittomia – – homoseksuaalisia harhaviettisiä – – kukaan näistä ei saavuta Jumalan valtakuntaa.” – 1. Korinttolaisille 6:9, 10, Today’s English Version.
Vitsan käyttäminen
”Säästäkää vitsaa, mutta pankaa merkille seuraukset” oli eteläafrikkalaisessa The Natal Mercury -sanomalehdessä julkaistun kirjoituksen otsikko. Tuo kirjoitus valitti nykyistä suuntausta pidättyä antamasta lapsille ruumiillista kuritusta kotona ja koulussa. Kuka on vastuussa tästä muuttuneesta asenteesta selkäsaunaa kohtaan? Eteläafrikkalaisen Natalin yliopiston lastentauteihin erikoistunut professori Smythe syyttää yksinomaan lapsipsykologeja. Smythe selittää: ”Tavallisesti, kun tutkitaan tunneperäisten vaikeuksien perussyitä, havaitaan asenteen muutoksen alkavan psykologisista oppilauseista. Ensin vastustettiin voimakkaasti kaikenlaisia ruumiillisia rangaistuksia, sitten kauhistuttiin seurauksena ollutta kurittomuutta kun noudatettiin uskonkappaletta: ei turhaumia, ei estoja.”
Smythe puoltaa tasapainoa. ”Äärimmäisyys sallivaisuudessa on yhtä paha kuin äärimmäisyys rankaisemisessa”, hän muistuttaa, ”mutta se tosiasia, että liikaa kuritusta saanutta lasta on helpompi auttaa kuin liian vähän kuria saanutta, tukee sitä, että epävarmoissa tapauksissa ennemmin annetaan kuria kuin ollaan antamatta.” Professori tähdentää, että vaikutin ruumiillista kuritusta annettaessa tulisi olla rakkaudellinen kiinnostus lapsen nykyistä ja tulevaa hyvinvointia kohtaan.
Tällainen neuvo ei ole uusi, vaan se on palaamista Raamatun erehtymättömään ohjaukseen: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.” – Sananlaskut 13:24; ks. myös Sananlaskut 23:13, 14.
Uhkapelit eivät syntiä?
Wisconsinissa Yhdysvalloissa eräästä roomalaiskatolisesta seurakunnasta tuli ensimmäinen uskonnollinen instituutti, joka anoi lupaa myydä arpoja, kertoo The Sheboygan Press -sanomalehti. Vaikka myyntiä kuvaillaan pyrkimykseksi ”suurentaa” viikoittaisia keräyksiä, Press mainitsee, että suurin syy suunniteltuun arpojen myymiseen ”on lisätä kirkon bingopeleihin osallistuvien määrää”. Kirkon kerrotaan jo nyt pyörittävän bingoa, jonka voitot ”ovat 800–1000 dollaria [noin 3 500–4 500 markan] luokkaa” illassa.
Kun kysyttiin, eivätkö uhkapelit ole itse asiassa syntiä, seurakunnan pappi Robert Fleishman vastasi: ”En tiedä.” Vaikka hän myönsikin, että kirkon bingolle antama tuki tai arpojen myyminen ”ei ehkä oikein liity yleiseen hengelliseen kutsumukseemme”, hän lisäsi, että ”jolleivät ihmiset tule tänne, he menevät jonnekin muualle” tuhlaamaan rahansa.
Tulisiko uskonnollisen johtajan, joka väittää olevansa Kristuksen seuraaja, kannattaa uhkapelejä? Tuskin! Kaikenlaiset uhkapelit vetoavat yhteen ihmisen kaikkein huonoimmista ominaisuuksista – ahneuteen. Ne, jotka kannattavat pelaamista, kannustavat ihmisiä uskomaan, että on oikein hyötyä toisten tappioista. Jumalan henkeytetty sana sanoo kuitenkin jyrkästi, että ahneet eivät peri Jumalan valtakuntaa. – 1. Korinttolaisille 6:9, 10; Efesolaisille 4:19; 5:3.