Valtakunnan julistajat kertovat
Jehova siunaa hellittämättömyyden
JEHOVAN TODISTAJAT rakastavat syvästi Jehova Jumalaa ja tuntevat vastuuta lähimmäistään kohtaan, mikä saa heidät yrittämään antaa jokaiselle tilaisuuden kuulla Jumalan valtakunnan hyvää uutista. (Matteus 24:14) Sen vuoksi eräs sisar päätti saarnata sotilaille ja heidän perheilleen, jotka asuivat aidatulla sotilasalueella hänen asuinseudullaan.
Joka kerta kun hän yritti päästä sisään, palveluksessa ollut kapteeni epäsi häneltä luvan siihen. Sisar kertoo: ”Päätin siksi mennä tapaamaan komentajana toiminutta upseeria, muuatta everstiä. Kun soitin hänen sihteerilleen, tämä kieltäytyi yhdistämästä minua everstille. Suunnittelin käydä tapaamassa everstiä hänen kotonaan, sillä hän asui kasarmin ulkopuolella. Kun tein sen, hän kysyi minulta, mistä olin kotoisin. Onneksi olen syntynyt Fidžisaarten pienellä pääsaarella. Kunnioituksesta hän kuunteli pyyntöäni ja sanoi kuulleensa Jehovan todistajista, mutta hänelle ei ollut koskaan selitetty työtämme. Minulla oli siksi suurenmoinen tilaisuus todistaa hänelle, ja hän otti minulta kolme Raamatun tutkimisen apuvälinettä. Hän käski minua tulemaan toimistoonsa kasarmiin aamulla kello 9.00 seuraavana tiistaina. Kun eräs toinen sisar ja minä saavuimme, vartijoille oli jo ilmoitettu vierailustamme, ja he kertoivat meille, että meille oli myönnetty lupa saarnata sotilasalueella. Vartiopäällikkö sanoi: ’Ilmoitan nyt kaikille upseereille, että perjantaina kaikki ovet ovat teille avoinna, ja vaikka meillä kaikilla on erilainen uskonto, teidän uskontonne saattaa olla se, joka kaiuttaa varoitusta taivaan Valtakunnasta ja maailmanlopusta.’”
Sisar jatkaa: ”Kun saavuimme perjantaina, sotilasalueen ääniauto kulki leirin läpi kuuluttaen: ’Kaksi iäkästä naista tulee leiriin kaiuttamaan teille varoitusta, joten avatkaa ovenne ja kuunnelkaa heitä. Älkää kiistelkö heidän kanssaan tai nostattako vihamielisyyttä.’ Työskentelimme leirissä kello 8.30:stä kello 17:ään ja levitimme 100 kirjaa ja 200 lehteä. Mikä oli tulos? Monia uusintakäyntejä on tehty ja monia raamatuntutkisteluja aloitettu.”
Eräältä toiselta eteläisen Tyynenmeren saarelta, jossa erikoistienraivaajat äskettäin aloittivat saarnaamistyön, tulee kiinnostava kokemus. Yhdistyneen kirkon johtajat vastustavat näitä erikoistienraivaajia. Kierrosvalvojan vierailun aikaan heidän oli vaikea tehdä erästä uusintakäyntiä, koska kylän päällikkö, johon kirkon johtajat olivat vaikuttaneet, kieltäytyi päästämästä Jehovan todistajia kylään. Kun he saapuivat sinne, kylän päällikkö ei ollut paikalla, joten kiinnostuneen luona voitiin käydä ja hänelle voitiin antaa erinomaista todistusta. Kun he lähtivät, suuri kanootti näkyi lähestyvän, ja aivan ilmeisesti oli ollut vaikeuksia veneen moottorin kanssa, koska matkustajat meloivat. Kylän päällikkö oli siinä saapumassa liian myöhään estääkseen uusintakäynnin tekemisen. Palattuaan kotiin tienraivaajat sanoivat kierrosvalvojalle: ”Meistä tuntuu, että enkeli rikkoi hänen moottorinsa.”
Jehova siis siunasi näiden veljien hellittämättömyyden, kun he tottelivat hänen käskyään saarnata ”tätä valtakunnan hyvää uutista”.