Miksi olla avoin uusille ajatuksille?
SUMUVERHON vähitellen hälvetessä amerikkalainen kommodori Matthew C. Perry katseli Fuji-vuorta lippulaivansa Susquehannan kannelta. Hän oli halunnut nähdä Japanin, ja nyt, heinäkuun 8. päivänä 1853, tuo hänen tavoitteensa oli lopulta toteutumassa hänen kynnettyään merta yli seitsemän kuukautta. Kommodori oli tutkinut kaiken saatavissa olleen aineiston, mitä tuosta maasta oli kirjoitettu. Hän nimittäin toivoi voivansa nyt avata tämän ”eristäytyneen valtakunnan” maailmalle.
Eristäytyneen – tosiaankin. Yli 200 vuotta aikaisemmin Japani oli katkaissut kauppa- ja kulttuurisiteet kaikkiin maihin Kiinaa, Koreaa ja Alankomaita lukuun ottamatta. Sen jälkeen tuo maa oli ollut täysin omissa oloissaan luottaen omaan itseensä. Tuossa tilassa se muistutti monia yksilöitä, jotka vastustavat uusia ajatuksia ja kieltäytyvät kuuntelemasta omasta mielipiteestään eroavia mielipiteitä. Jossain mielessä voi näin toimiminen olla huojentavaa, sillä uudet ajatukset saattavat järkyttää ja olla jopa pelottavia. Mutta onko tällainen suhtautumistapa viisas? Harkitsehan, millaisia seurauksia oli Japanin harjoittamasta eristäytymispolitiikasta.
Mikä johti Japanin eristäytymiseen?
Japani ei ollut eristäytynyt ilman mitään syytä. Vuonna 1549 jesuiittalähetyssaarnaaja Francisco Xavier saapui Japaniin levittämään uskontoaan. Lyhyessä ajassa roomalaiskatolisesta uskonnosta tuli varteenotettava tekijä maassa. Silloisilla vallanpitäjillä oli vielä muistissa uskonnollinen kapina, jonka eräs buddhalaisuuden haara oli järjestänyt, ja he ajattelivat katolilaisten voivan tehdä samoin. Sen vuoksi katolisuus kiellettiin, vaikka kieltoa ei saatettukaan kovin tiukasti voimaan.
Hallitsijat väittivät Japanin olevan ”Jumalan kansa”, joten heillä ei ollut mitään aikomusta sallia jonkin ”kristillisen” uskonnon uhata heidän järjestelmäänsä. Miksi he sitten eivät panneet katolisuudelle asetettua kieltoa ankarammin voimaan? Koska katoliset lähetyssaarnaajat tulivat portugalilaisilla kauppalaivoilla, ja hallitus halusi kiihkeästi niitä tuloja, joita nuo alukset merkitsivät sille. Vähitellen kuitenkin sen pelko, että katolilaiset vaikuttaisivat japanilaisiin, alkoi painaa vaa’assa enemmän kuin hallitsijoiden halu kaupankäyntiin. Siksi he antoivat käskykirjeitä, joiden avulla ulkomaisen kaupan, siirtolaisuuden ja ”kristittyjen” valvontaa tiukennettiin.
Kun vainotut ja lujille joutuneet ”kristityt” kapinoivat erästä paikallista feodaaliruhtinasta vastaan, se oli viimeinen pisara. Šogunin johtama maan keskushallitus katsoi kapinan olevan katolisen propagandan välitön seuraus, ja niinpä se karkotti portugalilaiset ja kielsi japanilaisia matkustamasta ulkomaille. Kun tämä julistus annettiin vuonna 1639, Japanin eristäytymisestä tuli todellisuutta.
Ainoat länsimaalaiset, joiden edelleen sallittiin käydä kauppaa Japanin kanssa, olivat alankomaalaiset, jotka ahdettiin Deshimaan, Nagasakin sataman edustalla olleeseen pieneen saareen. Kahdensadan vuoden ajan pääsi tietoja länsimaisesta kulttuurista Japaniin ainoastaan tämän saaren kautta, joka nykyään on jälleen otettu käyttöön. Joka vuosi saarella toimineen kauppa-aseman johtaja lähetti ”Alankomaalaisen raportin”, josta hallitus sai tietoja ulkomaailman tapahtumista. Keskushallitus piti kuitenkin huolta siitä, ettei kukaan muu nähnyt näitä raportteja. Japanilaiset elivät siis eristyksissä, kunnes kommodori Perry kolkutti heidän ovelleen vuonna 1853.
Eristyksissä oleminen päättyy
Perryn suuret mustat laivat syytivät taivaalle savupilviä höyrytessään Edonlahdelle ja mykistivät paikalliset kalastajat, jotka luulivat niitä liikkuviksi tulivuoriksi. Edon (nykyisen Tokion) asukkaat joutuivat paniikin valtaan, ja monet pakenivat kaupungista vieden huonekalunsakin mennessään. Poismuuttajia oli niin paljon, että hallituksen täytyi julkaista virallinen tiedonanto ihmisten rauhoittamiseksi.
Kommodori Perryn komentamien höyrylaivojen lisäksi myös hänen tuomansa lahjat hämmästyttivät eristyksissä asuneita ihmisiä. He olivat tyrmistyksissään nähdessään, miten sanomia voitiin lähettää sähköttämällä rakennuksesta toiseen. Eräs Perryn johdolla koottu kirja kertoo japanilaisista virkamiehistä, jotka eivät voineet vastustaa kiusausta hypätä pienen leikkihöyryveturin kyytiin, vaikka se ”hädin tuskin pystyi kuljettamaan kuusivuotiasta lasta”. Jopa muuan ”arvossa pidetty mandariini” tarrautui sen kattoon, niin että veturin liikkuessa ”hänen väljä viittansa liehui tuulessa”. – Narrative of the Expedition of an American Squadron to the China Seas and Japan.
Perryn toisella vierailulla, jonka hän teki seuraavana vuonna, ovi Japaniin väännettiin lopulta täysin auki. Hallitus taipui painostuksen edessä ja avasi maan. Ne, jotka itsepintaisesti halusivat Japanin säilyttävän eristäytyneen asemansa, turvautuivat terrorismiin, murhasivat hallituksen tärkeimmän ministerin ja hyökkäilivät ulkomaalaisten kimppuun. Jotkut eristäytymistä kannattaneet sotaherrat avasivat tulen ulkomaisia aluksia kohti. Lopulta heidän hyökkäyksensä kuitenkin rauhoittuivat, ja keisari otti hallitusohjakset käsiinsä Tokugawan šogun-dynastialta.
Siihen aikaan kun Perry avasi ovet Japaniin, länsimaissa teollinen vallankumous oli jo tapahtunut tosiasia. Eristäytymisensä takia Japani oli jäänyt kauaksi jälkeen. Teollisuusmaat olivat valjastaneet höyryvoiman. 1830-luvulla höyrykoneita ja höyryvoimalla toimivia koneita käytettiin jo yleisesti. Japanin eristäytymispolitiikka oli saanut aikaan sen, että se oli jäänyt suuresti jälkeen teollistumisessa. Ensimmäinen Eurooppaan lähetetty japanilainen valtuuskunta sai tuta sen katkerasti. Lontoossa vuonna 1862 pidetyssä näyttelyssä japanilaiset olivat asettaneet näytteille paperista ja puusta tehtyjä esineitä, jollaisia erään hämillään olleen edustajan mukaan ”pidettäisiin näytteillä antiikkikaupassa”.
Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin lähetetyt japanilaisvaltuuskunnat huomasivat, miten valtavan tarpeellista kotimaan teollistaminen oli, ja ne toivat ja esittelivät innokkaasti nykyaikaisia keksintöjä ja ajatuksia. 64 vuotta Perryn ensimmäisen vierailun jälkeen hänen miehistönsä viimeinen elossa ollut jäsen vieraili Japanissa ja sanoi: ”Japanin edistys vain vähän yli 60 vuoden aikana hämmästytti minua.”
Japanin eristäytymispolitiikka siten rajoitti suuresti sen kasvumahdollisuuksia. Ovien avaaminen uusille ajatuksille osoittautui hyödylliseksi tuolle maalle monin tavoin. Nykyään jotkut Japanissa asuvat kuitenkin kiinnittävät huomiota siihen, että jotkut yksilöt ’eristävät mielensä’, ja he pitävät tätä ongelmana, joka täytyisi ratkaista. Taipumus vastustaa uusia ajatuksia on tosiaankin ongelma, jonka voittaminen on haaste paitsi nykyajan japanilaisille, myös kaikille muillekin ihmisille. Koskeeko tällainen ”mielen eristäminen” sinua? Hyötyisitkö sinä, jos suhtautuisit uusiin ajatuksiin ennakkoluulottomasti, kuten japanilaiset tekivät 1850-luvulla?