Lukijoiden kysymyksiä

◼ Osoittiko apostoli Paavali kansallishenkistä ennakkoluuloisuutta ollessaan yhtä mieltä kreetalaisista esitetyn yleisen arvostelun kanssa?

Ei, Paavali ei sortunut tapaan esittää yleistäviä huomautuksia toiseen heimoon tai kansaan kuuluvista ihmisistä.

Tähän kysymykseen antavat aiheen ne sanat, jotka Paavali esitti kirjeessään opetuslapsi Tiitukselle. Paavali oli jättänyt hänet Välimeressä sijaitsevaan suureen Kreetan saareen ’oikaisemaan sen, mikä oli puutteellista, ja nimittämään vanhimmat kaupunki kaupungilta’. Paavali mainitsi joitakin seurakunnan vanhinten pätevyysvaatimuksia, mutta neuvoi sitten Tiitusta: ”On monia niskoittelevia, turhan puhujia ja mielen pettäjiä, varsinkin niitä, jotka pitävät kiinni ympärileikkauksesta. On välttämätöntä sulkea heidän suunsa, koska juuri he mullistavat jatkuvasti kokonaisia huonekuntia.” – Tiitukselle 1:5, 10, 11.

Paavali jatkoi jakeessa 12: ”Eräs heistä, heidän oma profeettansa, on sanonut: ’Kreetalaiset ovat aina valehtelijoita, vahingollisia petoja, toimettomia ahmatteja.’” Jakeessa 13 hän lisäsi: ”Tämä todistus on tosi. Juuri siitä syystä ojenna heitä edelleen ankarasti, jotta he olisivat uskossa terveitä.”

Monet raamatunkääntäjät sijoittavat Paavalin huomautuksen ”tämä todistus on tosi” heti hänen kreetalaiselta profeetalta lainaamiensa sanojen jälkeen. Toiset aloittavat uuden kappaleen jakeesta 13.a Olipa menettely kumpi tahansa, niin mistä Paavali oli jossain määrin yhtä mieltä?

Hän ei varmastikaan ollut yhtä mieltä millaisten tahansa rotua tai kansallisuutta koskevien epäedullisten yleistävien huomautusten kanssa, joita kreetalaisista esitettiin. Voimme olla varmoja tästä, sillä Paavali tiesi Kreetassa olevan erinomaisia kristittyjä, jotka Jumala oli hyväksynyt ja voidellut pyhällä hengellään. (Apostolien teot 2:5, 11, 33) Antaumuksellisia kristittyjä oli niin paljon, että voitiin muodostaa seurakuntia ”kaupunki kaupungilta”. Vaikka nämä kristityt eivät olleet täydellisiä, voimme olla varmoja siitä, etteivät he olleet valehtelijoita ja laiskoja ahmatteja; muutoin he olisivat menettäneet Jehovan hyväksymyksen. (Filippiläisille 3:18, 19; Ilmestys 21:8) Todennäköisesti Kreetassa oli vilpitönsydämisiä ihmisiä, joita heidän ympärillään vallinneet alhaiset moraalinormit murehduttivat ja jotka olivat valmiita osoittamaan vastakaikua kristilliselle sanomalle, aivan samoin kuin nykyäänkin voidaan tällaisia ihmisiä löytää kaikista kansoista. – Hesekiel 9:4; vrt. Apostolien teot 13:48.

Toisaalta Kreetassa oli myös ihmisiä, joilla ei ollut korkeita moraalinormeja. Paavali katsoi sopivaksi lainata sanoja, jotka alkujaan oli lausunut ilmeisesti Epimenides, 500-luvulla eaa. elänyt kreetalainen runoilija (profeetta tai kreetalaisten edustaja). Paavali oli kuitenkin yhtä mieltä vain siitä, että tuo kuvaus sopi joihinkin Kreetan asukkaisiin.

Nämä olivat niitä ”turhan puhujia ja mielen pettäjiä”, jotka olivat tekemisissä uskollisten kristittyjen kanssa ja jotka yrittivät ’mullistaa kokonaisia huonekuntia’. Tällaisiin turmiollisiin pettäjiin sopi tosiaankin hyvin kuvaus ”valehtelijoista, vahingollisista pedoista”, ja aivan yhtä hyvin se sopi muualla asuneisiin tuonkaltaisiin ihmisiin. (2. Timoteukselle 3:6, 13) Lisäksi ketä tahansa sellaista jo seurakuntaan kuuluvaa, joka petettiin lähtemään tällaisille teille, tuli ’ojentaa ankarasti’. Kurituksesta hyötyviä voitiin siten auttaa tulemaan esimerkeiksi hyvissä teoissa ja ”terveessä puheessa, jota ei voida moittia”. – Tiitukselle 2:6–8.

Meidän kaikkien tulisi ottaa varteen tähän asiaan liittyvä varoitus. Ympärillämme olevat saattavat olla hyvin ennakkoluuloisia jotakin vähemmistökansallisuutta tai muuta kansallista ryhmää kohtaan. (Vrt. Johannes 7:47–52.) Todennäköisesti kuulemme naapureidemme tai koulu- tai työtovereidemme esittävän jyrkkiä huomautuksia toisista ihmisistä ja sanovan esimerkiksi: ’Nuo sieltä ja sieltä kotoisin olevat ovat kaikki töykeitä ja epäystävällisiä’, ’Sinähän tiedät, miten ylpeitä nuo siellä ja siellä asuvat ovat’ tai ’Rajan tuolla puolen asuvat ovat sellaisia ja sellaisia.’

Meidän täytyy pitää tarkkaa huolta siitä, ettemme esitä toisista yleistyksiä, jotka ovat luultavasti perusteettomia tai suuresti liioiteltuja. Jotkut saattavat olla ulospäin suuntautuneempia ja välittömämpiä, kun taas toiset ovat pidättyvämpiä tai hitaampia ryhtymään puheisiin vieraiden kanssa. Meidän tulisi kuitenkin muistaa, että tuohonkin vähemmistökansallisuuteen tai muuhun kansalliseen ryhmään epäilemättä kuuluu joitakuita kristittyjä veljiämme ja myös monia muita, jotka eivät ole vielä tulleet tosi kristityiksi, mutta joilla on erinomaisia ominaisuuksia ja jotka kaipaavat vanhurskautta.

Apostoli Pietari korosti sitä tosiseikkaa, että ”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen”. (Apostolien teot 10:34, 35) Voimme olla täysin varmoja siitä, että Paavali oli yhtä mieltä tuon lausunnon kanssa ja ilmaisi samaa asennetta kirjoituksissaan ja puheessaan. Siten meidänkin tulisi menetellä.

[Alaviitteet]