Miksi pelätä Jumalaa eikä ihmisiä?
”IHMISPELKO panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.” (Sananlaskut 29:25) Nämä vanhan sananlaskun sanat kohdistavat huomiomme siihen pelkoon, joka tosiaan on myrkkyä mielelle – ihmispelkoon. Sitä verrataan ansaan. Miksi? Koska pieni eläin, esimerkiksi jänis, on avuton jouduttuaan ansaan. Se haluaa juosta pois, mutta ansa pitää sitä säälimättä otteessaan. Uhri itse asiassa lamaantuu paikalleen.
Jos ihmispelko saa meistä otteen, olemme paljolti tuon jäniksen kaltaisia. Saatamme tietää, mitä meidän pitäisi tehdä. Ehkä jopa haluamme tehdä niin. Pelko pitää meitä kuitenkin vankinaan. Me lamaannumme paikallemme emmekä pysty toimimaan.
Ihmispelon ansa
Ajattelehan muutamia esimerkkejä Raamatun kirjoittamisen ajalta sellaisista, jotka pelon ansa sai vangikseen. Joosuan päivinä lähetettiin 12 miestä vakoilemaan Kanaanin maata ennen israelilaisten sinne suunnittelemaa hyökkäystä. Vakoojat tulivat takaisin ja kertoivat maan olevan hedelmällinen ja tuottoisa, aivan niin kuin Jumala oli sanonut. Asukkaiden väkevyys herätti kuitenkin kymmenessä vakoojassa suurta pelkoa. Jouduttuaan siis ihmispelon valtaan he paisuttelivat israelilaisille antamassaan raportissa asukkaiden voimaa ja saivat koko kansan pelon valtaan. Israelilaiset kieltäytyivät tottelemasta Jumalan käskyä marssia Kanaaniin ottamaan maa haltuunsa. Tämä johti siihen, että seuraavien 40 vuoden kuluessa kaikki tuohon aikaan eläneet aikuiset miehet, vain muutamin poikkeuksin, kuolivat erämaassa. – 4. Mooseksen kirja 13:22–14:38.
Myös Joona joutui ihmispelon uhriksi. Kun hänelle annettiin tehtäväksi saarnata suurelle Niniven kaupungille, hän ”nousi paetaksensa Tarsiiseen Herran kasvojen edestä”. (Joona 1:3) Miksi? Niniveläisiä pidettiin julmina ja väkivaltaisina ihmisinä, ja Joona varmasti tiesi sen. Ihmispelko sai hänet lähtemään poispäin Ninivestä. Lopulta hän tosin otti vastaan tehtävänsä, mutta se tapahtui vasta hänen saatuaan epätavallista kuritusta Jehovalta. – Joona 1:4; 2:1.
Kuninkaatkin saattavat pelätä ihmisiä. Erään kerran kuningas Saul suoranaisesti rikkoi Jumalalta tullutta selvää käskyä vastaan. Minkä hän sanoi syyksi siihen? ”Olen rikkonut Herran käskyn ja sinun sanasi; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntänsä.” (1. Samuelin kirja 15:24) Muutamia satoja vuosia myöhemmin, kun babylonialaiset olivat Jerusalemin kimpussa, uskollinen profeetta Jeremia neuvoi kuningas Sidkiaa antautumaan ja siten säästämään Jerusalemin paljolta verenvuodatukselta. Sidkia kuitenkin kieltäytyi. Miksi? Hän tunnusti Jeremialle: ”Minä pelkään niitä juutalaisia, jotka ovat menneet kaldealaisten puolelle, pelkään, että minut jätetään heidän käsiinsä ja he pitävät minua pilkkanansa.” – Jeremia 38:19.
Apostolikin saattoi olla peloissaan. Sinä päivänä, jona Jeesuksen oli määrä kuolla, hän varoitti seuraajiaan siitä, että he kaikki hylkäisivät hänet. Pietari kuitenkin julisti urheasti: ”Herra, olen valmis menemään kanssasi sekä vankilaan että kuolemaan.” (Luukas 22:33; Matteus 26:31, 33) Miten vääriksi nuo sanat osoittautuivatkaan! Vain muutamia tunteja myöhemmin Pietari peloissaan kielsi olleensa Jeesuksen kanssa tai edes tuntemasta häntä. Ihmispelko valtasi hänet! Ihmispelko voi tosiaan olla myrkkyä mielelle.
Ketä meidän tulisi pelätä?
Miten voimme voittaa ihmispelon? Ilmaisemalla sen sijasta paljon terveempää pelkoa. Sama apostoli, nimittäin Pietari, kehotti osoittamaan tällaista pelkoa sanoessaan: ”Pelätkää Jumalaa.” (1. Pietari 2:17) Johanneksen Ilmestyksessä näkemä enkeli lausui kovalla äänellä ihmiskunnalle: ”Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia.” (Ilmestys 14:7) Viisas kuningas Salomokin kannusti ilmaisemaan tällaista pelkoa sanoessaan: ”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.” (Saarnaaja 12:13) Jokaisen tosiaankin tulee pelätä Jumalaa.
Jumalan pelko voi hyödyttää meitä. Psalmista lauloi muinoin: ”Totisesti, hänen [Jehovan] apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät.” (Psalmi 85:10) Raamatun sananlasku korostaa myös: ”Herran [”Jehovan”, UM] pelko elinpäiviä jatkaa.” (Sananlaskut 10:27) Jehovan pelko on siis tervettä, hyödyllistä. Saatat sanoa: ’Mutta Jehovahan on rakkaudellinen Jumala. Miksi meidän tulisi pelätä rakkauden Jumalaa?’
Tuleeko rakkauden Jumalaa pelätä?
Syynä on se, että Jumalan pelko ei ole säälittävää, lamaannuttavaa pelkoa, joka joissakin tilanteissa saa ihmiset otteeseensa. Se on samanlaista pelkoa, jota lapsi voi tuntea isäänsä kohtaan, vaikka hän rakastaakin isäänsä ja tietää isänsä rakastavan häntä.
Todellisuudessa Jumalan pelko on Luojaa kohtaan osoitettavaa syvää kunnioitusta, joka saa alkunsa sen tajuamisesta, että hän on vanhurskauden, oikeudenmukaisuuden, viisauden ja rakkauden täydellinen personoituma. Siihen sisältyy terve pelko olla miellyttämättä Jumalaa, koska hän on Korkein Tuomari, jolla on valta sekä palkita että rangaista. ”On pelottavaa joutua elävän Jumalan käsiin”, kirjoitti apostoli Paavali. (Heprealaisille 10:31) Jumalan rakkautta ei tule pitää itsestään selvänä, eikä hänen tuomiotaan tule väheksyä. Sen vuoksi Raamattu muistuttaa meitä: ”Herran [”Jehovan”, UM] pelko on viisauden alku.” – Sananlaskut 9:10.
Meidän tulisi kuitenkin muistaa, että vaikka Jehovalla on valta rangaista niitä, jotka ovat hänelle tottelemattomia – ja hän on usein rangaissut sellaisia – hän ei missään nimessä ole verenhimoinen tai julma. Hän on todella rakkauden Jumala, vaikka hän rakkaudellisen isän tai äidin tavoin toisinaan vihastuu vanhurskaalla tavalla. (1. Johannes 4:8) Siksi hänen pelkäämisensä on tervettä. Se saa meidät tottelemaan hänen lakejaan, jotka on suunniteltu meidän parhaaksemme. Jumalan lakien totteleminen aikaansaa onnellisuutta, kun taas niiden rikkomisesta on aina huonoja seurauksia. (Galatalaisille 6:7, 8) Psalmista henkeytettiin vakuuttamaan: ”Peljätkää Herraa [”Jehovaa”, UM], te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääväisiltä ei mitään puutu.” – Psalmi 34:10.
Ketä sinä pelkäät?
Miten Jumalan pelko auttaa meitä voittamaan ihmispelon? Ihmiset saattavat pilkata meitä tai jopa vainota meitä sen vuoksi, että teemme sitä, mikä on oikein, ja näin joudumme paineen alaisiksi. Mutta kunnioittava Jumalan pelko painostaa meitä pitämään kiinni oikeasta menettelytavasta, koska emme halua olla miellyttämättä häntä. Lisäksi rakkaus Jumalaan saa meidät tekemään sitä, mikä tuottaa mielihyvää hänen sydämelleen. Muistamme myös sen, että Jumala palkitsee meidät runsaasti sen tekemisestä, mikä on oikein, ja se saa meidät rakastamaan häntä entistä enemmän ja saa meidät haluamaan tehdä hänen tahtonsa. Tasapainoinen näkemys Jumalasta auttaa meitä siksi voittamaan kaikenlaisen ihmispelon.
Monet esimerkiksi saadaan tekemään jotakin väärää, koska he pelkäävät sitä, mitä heidän toverinsa ajattelevat. Koulua käyvät nuoret saattavat tupakoida, käyttää huonoa kieltä, kerskua (todellisista tai kuvitelluista) seksikokemuksistaan ja jopa kokeilla alkoholia tai huumeita. Miksi he tekevät tällaista? Eivät aina siksi, että he haluaisivat tehdä niin, vaan siksi, että he pelkäävät, mitä heidän toverinsa sanoisivat, jos he toimisivat eri tavoin. Teini-ikäiselle saattaa pilkan ja ilkkumisen kestäminen olla yhtä vaikeaa kuin fyysisen vainon kestäminen.
Aikuisistakin saattaa tuntua, että heidän on pakko toimia väärin. Työpaikalla esimies kenties käskee työntekijää korottamaan asiakkaalle lähetettävän laskun summaa tai harjoittamaan vilppiä yrityksen veroilmoituksen täyttämisessä, jotta verotus kevenisi. Kristitystä saattaa tuntua, että jollei hän tottele, hän menettää työpaikkansa. Ihmispelko saattaa siksi painostaa häntä toimimaan väärin.
Kummassakin tapauksessa terve Jumalan pelko ja kunnioitus hänen käskyjään kohtaan estäisi kristittyä joutumasta ihmispelon lamaannuttamaksi. Lisäksi rakkaus Jumalaan pidättäisi häntä tekemästä sellaista, minkä Jumala on kieltänyt. (Sananlaskut 8:13) Sitä paitsi hänen uskonsa Jumalaan vakuuttaisi hänelle, että jos hän toimisi Raamatulla valmennetun omantuntonsa mukaisesti, Jumala tukisi häntä, olipa lopputulos millainen tahansa. Apostoli Paavali ilmaisi uskonsa seuraavilla sanoilla: ”Kaikkeen minulla on voimaa hänen ansiostaan, joka voimistaa minua.” – Filippiläisille 4:13.
Raamatussa on lukuisia esimerkkejä miehistä ja naisista, jotka pysyivät uskollisina Jehovalle mitä ankarimmissakin koetuksissa. He ”kokivat koettelemuksensa ivailuissa ja ruoskinnoissa, – – kahleissa ja vankiloissa. Heitä kivitettiin, heitä koeteltiin, heitä sahattiin kappaleiksi, heitä murhattiin miekalla.” (Heprealaisille 11:36, 37) He eivät kuitenkaan antaneet ihmispelon hallita mieltään. Sen sijaan he noudattivat samaa viisasta menettelytapaa, jonka Jeesus myöhemmin esitti opetuslapsilleen: ”Älkää ruvetko pelkäämään niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta jotka eivät voi tappaa sielua, vaan pelätkää ennemmin häntä [Jumalaa], joka voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa.” – Matteus 10:28.
Noudattamalla tätä Jeesuksen neuvoa pelätä ennemmin Jumalaa kuin ihmistä myös varhaiskristityt pystyivät kestämään kaikenlaisia vaikeuksia, koetuksia ja vainoja ”hyvän uutisen tähden”. (Filemonille 13) Apostoli Paavali antoi tästä huomattavan esimerkin. Toisessa kirjeessään korinttolaisille hän osoittaa, miten Jumalan pelko vahvisti häntä kestämään vankeutta, pieksemistä, kivityksen, haaksirikkoja, erilaisia vaaroja matkoilla, unettomia öitä, nälkää, janoa, vilua ja alastomuutta. – 2. Korinttolaisille 11:23–27.
Jumalan pelko myös voimisti noita varhaiskristittyjä pysymään lujina Rooman valtakunnan aiheuttaman ankaran vainon edessä, kun joitakuita jopa heitettiin areenalle petojen syötäväksi. Keskiajalla pelottomia uskovia poltettiin kuoliaaksi julkisesti, koska he eivät sovitelleet uskossaan. Viime maailmansodan aikana kristityt halusivat mieluummin kärsiä ja kuolla keskitysleireissä kuin tehdä jotakin sellaista, mikä ei miellytä Jumalaa. Miten väkevä voima jumalanpelko onkaan! Jos se vahvisti kristittyjä voittamaan ihmispelon tällaisissa koettelevissa olosuhteissa, niin se varmasti voi vahvistaa meitä, joudummepa millaiseen tilanteeseen tahansa.
Saatana Panettelija tekee nykyään kaikkensa painostaakseen meitä tekemään sellaista, mikä ei miellytä Jumalaa. Tosi kristittyjen pitäisi siksi olla yhtä päättäväisiä kuin apostoli Paavali, joka kirjoitti: ”Me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon, vaan sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi.” (Heprealaisille 10:39) Jehovan pelko on todellinen voiman lähde. Olkaamme sen tukemana ’rohkealla mielellä ja sanokaamme: ”Jehova on minun auttajani; en pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?”’ – Heprealaisille 13:6.
[Kuva s. 7]
Jumalan pelko vahvisti Paavalia kestämään kaikenlaista, esimerkiksi pieksemistä, vankeutta ja jopa haaksirikon. – 2. Korinttolaisille 11:23–27