”Kunnian edellä käy nöyryys”
MUUAN nuori mies oli egyptiläisessä vankilassa tekaistun syytteen vuoksi. Hän oli kärsinyt paljon nöyryytystä, eikä vankilasta vapautumiseksi näyttänyt olevan mitään toivoa. Sitten hänet määrättiin ilmaantumaan faraon eteen. Vanginvartijat toivat hänet nopeasti pois vankilasta. Hän ajoi partansa, vaihtoi vaatteensa ja ilmestyi sitten yksinvaltiaan eteen.
Joosefia odotti yllätys. Jehovan avulla Joosef selitti oikein kaksi faraon unta. Farao sanoi: ”Katso, minä asetan sinut koko Egyptin maan hallitusmieheksi.” (1. Mooseksen kirja 41:41) Mikä uskomaton kokemus – yhdessä päivässä vankilasta palatsiin! Joosefin kokemus voisi valaista sitä, mitä kuningas Salomo henkeytettiin myöhemmin kirjoittamaan: ”Sillä vankilasta tuo toinen lähti tullaksensa kuninkaaksi.” Sopivasti Salomo kirjoitti kahdesti: ”Kunnian edellä käy nöyryys.” – Saarnaaja 4:14; Sananlaskut 15:33; 18:12.
Hyötyäksesi tästä jumalallisesta totuudesta kysy itseltäsi: Mikä ylläpiti Joosefia hänen nöyryyttävän kokemuksensa aikana? Miten tämä Jehovan uskollinen palvelija selviytyi siitä väärästä syytöksestä, jonka vuoksi hän joutui vankilaan? Mitä kunniaa Jehovalla oli mielessään Joosefia varten? Millainen kunnia odottaa niitä, jotka ovat kautta vuosisatojen uskollisesti ja rohkeasti kärsineet vainoa ja nöyryytystä? Ennen kaikkea mikä auttaa meitä säilyttämään tasapainoisen asenteen, kun kärsimme nöyryytystä?
Joosefin on täytynyt usein mietiskellä niitä kahta aikaisempaa profeetallista unta, jotka osoittivat, että hänen veljensä ja jopa hänen vanhempansa ’kumartaisivat’ hänen edessään. Itse asiassa hänen veljensä, kuultuaan ensimmäisestä unesta, sanoivat: ”Sinäkö tulisit meidän kuninkaaksemme?” – 1. Mooseksen kirja 37:8–10.
Joosefin mustasukkaiset veljet melkein murhasivat hänet! Mutta Jehovan ohjauksessa 17-vuotias poika myytiin matkustaville kauppiaille, jotka puolestaan myivät hänet Potifarille, faraon henkivartioston päällikölle.
Lopulta Joosefista tuli Potifarin huonekunnan taloudenhoitaja. Potifarin vaimo yritti vietellä tämän komean nuoren miehen. Mutta Joosef oli uskollinen Jehovalle ja pakeni. Luihu vaimo valehteli ja syytti Joosefia yrityksestä raiskata hänet, ja Potifar uskoi häntä. Niinpä Joosef-parka pantiin vankilaan.
Joosef pysyi kuitenkin uskollisena Jehovalle, joka – kuten jo mainittiin – järjesti niin, että hänet vietiin faraon luo selittämään unet. Sen jälkeen farao nimitti Joosefin kunniakkaaseen tehtävään. Hänellä oli etu järjestää Egyptin ruoanjakelu. Kun nälänhätä levisi Kanaaniin, Joosefin veljet tosiaankin kumarsivat häntä noutaakseen ruokaa perheelleen.
Toisia jotka nousivat ’nöyryydestä kunniaan’
Toinen Jehovan uskollinen palvelija, jonka elämänkulku vahvistaa sen jumalallisen totuuden, että ”kunnian edellä käy nöyryys”, oli Mooses. Faraon loisteliaassa hovissa kasvatetulla Mooseksella oli erinomainen tulevaisuus edessään. Sitten tapahtumat näyttivät kääntyvän huonompaan päin. Mooses toimi uskosta Jehovaan ja rakkaudellisesta kiinnostuksesta kansaansa kohtaan, niin että hänen oli paettava henkensä edestä vihaista faraota. Hän matkusti aivan yksin Midianiin. 40 vuoden ajan hän osoitti nöyryyttään elämällä yksinkertaista paimenen elämää ja palvelemalla appeansa Jetroa. Kuinka rohkaisevaa Mooseksesta on täytynytkään olla 40 vuotta kestäneen luonteenmuokkauksensa aikana punnita mielessään Jehovan tapaa nöyrryttää häntä ja miettiä, mikä häntä mahtoi odottaa!
Sitten tuli kunnia. Jehova antoi Moosekselle tehtäväksi olla Hänen sanansaattajansa faraolle ja tuoda Hänen kansansa pois Egyptistä. Mooseksella oli todella kunniakkaita etuja, kun hän oli suoranaisesti mukana aiheuttamassa kymmentä vitsausta ja johti Israelin Punaisenmeren halki. Myöhemmin Mooses sai Jehovalta lain Siinainvuorella. Kun hän laskeutui sieltä alas, kansa ’ei voinut katsella kiinteästi Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden vuoksi’. – 2. Korinttolaisille 3:7.
Ajattele myös Jobia, kaikista Idän miehistä mahtavinta. Hän oli ’nuhteeton ja rehellinen mies, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa’. (Job 1:2, 3, 8) Sitten hän menetti yhtäkkiä kymmenen lastaan ja kaikki tuhannet lampaansa, kamelinsa, nautansa ja aasintammansa.
Eikä siinä kaikki. Job peittyi yltä päältä pahanlaatuisiin paiseisiin, jotka tekivät hänen ruumiinsa kuvottavaksi. Hänen oma vaimonsa pilkkasi häntä: ”Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole.” (Job 2:9) Jobia koeteltiin ja nöyryytettiin ankarasti, mutta hän oli täysin tietämätön taivaallisesta yhteenotosta Jehovan ja ensimmäisen kapinoitsijan, Saatanan, välillä. Pitkäveteinen keskustelu Jobin kolmen ”ystävän” kanssa ei parantanut tilannetta. Job kuitenkin säilytti nuhteettomuutensa. Hän jopa otti nöyrästi vastaan viisaita neuvoja Elihulta – itseään paljon nuoremmalta mieheltä. – Job 32:4.
Palkittiinko Job? Kyllä, Jehova paransi Jobin ja kaksinkertaisti hänen eläinlaumojensa koon ja antoi hänelle seitsemän poikaa ja kolme tytärtä – kauneimmat koko maassa! Mikä kunniakas tulos Jobin nöyryydestä! Kuinka todeksi osoittautuivatkaan sanat ”kunnian edellä käy nöyryys”. – Job 42:12–15.
Monenlaista kunniaa
”Kunniaa” vastaavan heprealaisen sanan merkitys on suomalaista vastinetta laajempi: naisen tukan tuomasta kunniasta Mooseksen kasvojen kirkkauteen hänen laskeutuessaan alas Siinainvuorelta. (1. Korinttolaisille 11:15; 2. Korinttolaisille 3:7) Silmiä hivelevissä auringonlaskuissa on suurenmoista loistoa, ja tähdissä on yhdenlaista kirkkautta. – 1. Korinttolaisille 15:41.
Raamatussa käytetään satoja kertoja sanan ”kunnia” erilaisia muotoja. Näiden viittausten ja niiden tekstiyhteyden tutkimisen perusteella on selvää, että Jehova on kaiken kunnian lähde. Hänen uskolliset palvelijansa ja hänen luomakuntansa mestariteokset eivät voi muuta kuin heijastaa tätä kunniaa monilla tavoilla ja eriasteisina.
Tällä 1900-luvulla meillä on paljon todisteita niistä nöyryytyksistä, joita ne, joilla on taivaallisen elämän loistoisa toivo, ovat kärsineet. Ensimmäisen maailmansodan aikana Brooklynissa New Yorkissa Yhdysvalloissa toimivan Vartiotorni-seuran johtavat jäsenet tuomittiin 20 vuodeksi vankilaan väärien syytösten perusteella. Suunnilleen tuohon samaan aikaan vaino puhkesi monissa paikoissa. Esimerkiksi J. B. Siebenlist pantiin tyrmään kolmeksi päiväksi ilman vangitsemismääräystä ja ilman ruokaa lukuun ottamatta kolmea pilaantunutta maissileivän palasta. Väkijoukko otti hänet tyrmästä, riisui alasti, tervasi kuumalla tervalla ja ruoski ratsupiiskalla, jonka päässä oli metallilanka. Erään oikeudenkäynnin aikana yleinen syyttäjä sanoi: ”Menkää helvettiin Raamattunne kanssa; teidän pitäisi olla helvetissä selkä taitettuna; teidät pitäisi hirttää.”
Toisen maailmansodan aikana jotkut Jehovan uskolliset palvelijat kärsivät uskomattoman paljon natsien keskitysleireissä. Yksi heistä oli Martin Pötzinger, voideltu Jehovan todistaja, joka säilyi elossa ja josta tuli Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen. Hän kuvaili Dachauta ”demonien hullujenhuoneeksi”. Mauthausenin keskitysleirissä ”Gestapo yritti kaikenlaisia menettelytapoja saadakseen meidät rikkomaan uskollisuutemme Jehovaa kohtaan. Nälkäkuuri, petolliset ystävyyssuhteet, raakuudet, se että oli seisottava kehässä päivästä päivään, se että ripustettiin selän taakse sidotuista ranteista roikkumaan kolmimetriseen tolppaan, selkäsaunat – kaikkea näitä ja muita – – kokeiltiin.”
Mikä ylläpiti näitä uskollisia kristittyjä?
Sellaisissa kurjissa ja alentavissa olosuhteissa heidän uskonsa siihen, mitä lopulta tapahtuisi, auttoi heitä kestämään. He uskovat muun muassa, että niillä jotka säilyttävät nuhteettomuutensa, on loistoisan tulevaisuuden odote. Voideltujen todistajien ”pienelle laumalle” se on taivaallinen perintö. (Luukas 12:32) Erityislaatuinen kunnia maan päällä on varattuna toisille uskollisille ihmisille. Joihinkin heistä, kuten Joosefiin ja Moosekseen, viitataan Heprealaiskirjeen 11. luvussa. Luehan jakeet 32–40 ja mieti niitä nöyryytyksiä, joita jotkut näistä uskollisista kestivät. Lisäksi ”suuri joukko” palvelee nykyään Jehovaa maan päällä. (Ilmestys 7:9, 15) Mikä on heidän tulevaisuutensa?
Kunniakas tulevaisuus odottaa heitä. Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa olevalla taivaallisella hallituksella on maallisia edustajia, jotka soveltavat käytäntöön Ilmestyksen 20:12:ssa mainittuihin kirjakääröihin kirjoitettuja ohjeita. Sellaisilla tulee olemaan kunniakkaita etuja, ei kuninkaina, vaan ”ruhtinaina kaikessa maassa”, ja yhdessä heidän kanssaan lukematon määrä nöyriä, uskollisia ihmisiä, ylösnousseet mukaan luettuina, saavuttavat ikuisen elämän loistoisassa paratiisimaassa. – Psalmi 45:17.
Nykyään on miljoonia, jotka ovat osoittaneet nöyryytensä hylkäämällä väärän uskonnon ja osallistumalla iloiten Jehovan todistajien suorittamaan talosta-taloon-saarnaamistyöhön. Perheenjäsenet ja ystävät ovat pilkanneet monia näistä, mutta he ovat pitäneet kiinni tosi palvonnasta. He ovat nöyrästi ottaneet vastaan oikaisun ja kurituksen palvellakseen tosi Jumalaa, Jehovaa. Heidän toivonsa on elää ennallistetussa paratiisissa, jolloin ”maa on oleva täynnä Herran [”Jehovan”, UM] kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren”. – Habakuk 2:14.
Nämä ovat Jehovan kansan koettelemisen päiviä. On melkein kuin olisimme muukalaisia vieraassa maassa. Kuilu tosi palvonnan ja väärän palvonnan välillä syvenee ja levenee. Jokainen meistä kärsii nöyryytystä jossain määrin. Mutta samoin kuin Jeesuksen eteen asetettu ilo lohdutti ja vahvisti häntä, niin mekin voimme voittaa koetukset muistamalla lopputuloksen.
Raamattu neuvoo meitä: ”Nöyrtykää Jehovan silmissä, niin hän korottaa teidät.” (Jaakob 4:10) Milloin tahansa joudut ankaraan koetukseen, ajattele näitä sanoja: ”Kunnian edellä käy nöyryys.” Muista myös, että Jehova ei petä!